Ero sivun ”Kyrönjoki” versioiden välillä
| (Yhtä välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | + | {{Lähteetön}} | |
| − | + | {{korjattava|kuvitus}} | |
| − | Kyrönjoella on kolme suurta latvahaaraa, [[Seinäjoki (joki)|Seinäjoki]], [[Jalasjoki]] ja [[Kauhajoki (joki)|Kauhajoki]]. Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikasta, ja virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja | + | '''Kyrönjoki''' on Etelä-Pohjanmaan pisin [[joki]] jonka suurin pituus on noin 200 kilometriä ja vesistöalueen pinta-ala on 492 297 hehtaaria. Kolmasosa joen [[Valunta|valuma-alueesta]] on peltoa, viidesosa suota ja kaksi viidesosaa metsää. Kyrönjoen viljelylakeudet on valittu yhdeksi Suomen [[Kansallismaisema|kansallismaisemista]]. Kyrönjoen valuma-alueeseen kuuluu osittain tai kokonaan 23 kuntaa, joista suurimmat ovat Vähäkyrö, Isokyrö, Ylistaro, Ilmajoki, Seinäjoki, Kurikka, Kauhajoki ja Jalasjärvi. Suurimmissa kunnissa asuu yhteensä noin 100 000 ihmistä. Vaasan kaupunki ottaa raakavetensä Kyrönjoesta. Lisäksi joen vesistöalueella on muutamia vesivoimalaitoksia. |
| + | |||
| + | Kyrönjoella on kolme suurta latvahaaraa, [[Seinäjoki (joki)|Seinäjoki]], [[Jalasjoki]] ja [[Kauhajoki (joki)|Kauhajoki]]. Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikasta, ja virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kautta [[Perämeri|Perämeren]] [[Vassorfjärden]]iin Vaasan pohjoispuolella. | ||
[[Kyrönjoen vesistöalue]] on pääosin metsää, peltoa ja suota. Peltovaltaisia valuma-alueita on alavilla jokilaaksojen alueilla, kuten Ilmajoella. Jokiuomasta kauempana on [[moreeni]]pohjaista metsää. Kyrönjoen vedenjakaja-alueet ovat soisia. Soiden raivaus sekä soiden ja metsien ojitukset ovat äärevöittäneet Kyrönjoen virtaamavaihteluita, sillä vesi ei viivy ojitetuilla alueilla. Kesäisin kuivana aikana veden virtaama on pieni ja veden viipymä on pitkä. Tuona aikana veden ravinteet aiheuttavat voimakasta rehevöitymistä. | [[Kyrönjoen vesistöalue]] on pääosin metsää, peltoa ja suota. Peltovaltaisia valuma-alueita on alavilla jokilaaksojen alueilla, kuten Ilmajoella. Jokiuomasta kauempana on [[moreeni]]pohjaista metsää. Kyrönjoen vedenjakaja-alueet ovat soisia. Soiden raivaus sekä soiden ja metsien ojitukset ovat äärevöittäneet Kyrönjoen virtaamavaihteluita, sillä vesi ei viivy ojitetuilla alueilla. Kesäisin kuivana aikana veden virtaama on pieni ja veden viipymä on pitkä. Tuona aikana veden ravinteet aiheuttavat voimakasta rehevöitymistä. | ||
| − | Kyrönjoen alue on loivapiirteinen topografialtaan. Alueella on paljon [[Itämeri|Itämeren]] [[Litorinameri|litorinavaiheen]] aikana kehittynyttä hapanta alunamaata. Litorinameren aikana merenpohjalle [[Sedimentti|sedimentoitunut]] savi sisältää paljon merivedestä peräisin olevia sulfideja. Kun | + | Kyrönjoen alue on loivapiirteinen topografialtaan. Alueella on paljon [[Itämeri|Itämeren]] [[Litorinameri|litorinavaiheen]] aikana kehittynyttä hapanta alunamaata. Litorinameren aikana merenpohjalle [[Sedimentti|sedimentoitunut]] savi sisältää paljon merivedestä peräisin olevia sulfideja. Kun sulfidi esimerkiksi pohjavesipinnan laskiessa hapettuu rikkihapoksi, se muodostaa helposti veteen liukenevia happamia suoloja. Happamuus on yksi Kyrönjoen leimallisia piirteitä, se aiheuttaa kalakuolemia ja on erityisen haitallista mädille ja kalanpoikasille. |
Kyrönjoen kalasto on melko rikasta. Varsinkin suistoalueella esiintyy noin 60 kalalajia, joista suuri osa on merikaloja. Kyrönjoen suisto toimii koko yhtenä [[Merenkurkku|Merenkurkun]] alueen kalojen tärkeimpänä kutu- ja poikastuotantoalueena. Ajoittaisella happamuudella on siis merkittävä vaikutus koko Merenkurkun kalakantojen kehitykseen. Kyrönjoen kalakantoja hoidetaan istutuksilla. Jokeen on istutettu muun muassa [[lohi|lohta]], [[taimen]]ta, [[siika]]a ja [[harjus]]ta. | Kyrönjoen kalasto on melko rikasta. Varsinkin suistoalueella esiintyy noin 60 kalalajia, joista suuri osa on merikaloja. Kyrönjoen suisto toimii koko yhtenä [[Merenkurkku|Merenkurkun]] alueen kalojen tärkeimpänä kutu- ja poikastuotantoalueena. Ajoittaisella happamuudella on siis merkittävä vaikutus koko Merenkurkun kalakantojen kehitykseen. Kyrönjoen kalakantoja hoidetaan istutuksilla. Jokeen on istutettu muun muassa [[lohi|lohta]], [[taimen]]ta, [[siika]]a ja [[harjus]]ta. | ||
Tulvasuojelun takia on Kyrönjoen vesistöalueen yhteyteen rakennettu [[Liikapuron tekojärvi|Liikapuron]], [[Pitkämö]]n, [[Kalajärven tekojärvi|Kalajärven]] ja [[Kyrkösjärven tekojärvi|Kyrkösjärven]] [[tekojärvi|tekojärvet]] sekä [[Malkakosken tekokoski]]. | Tulvasuojelun takia on Kyrönjoen vesistöalueen yhteyteen rakennettu [[Liikapuron tekojärvi|Liikapuron]], [[Pitkämö]]n, [[Kalajärven tekojärvi|Kalajärven]] ja [[Kyrkösjärven tekojärvi|Kyrkösjärven]] [[tekojärvi|tekojärvet]] sekä [[Malkakosken tekokoski]]. | ||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
| Rivi 20: | Rivi 19: | ||
[[Luokka:Suomen joet]] | [[Luokka:Suomen joet]] | ||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
Nykyinen versio 10. heinäkuuta 2011 kello 14.50
| 45px | uh tuo porno perse kaipaa sykkivää kyrpää kiimaiseen höpövittuun.....
arvaa jysähti kulli pystyyn
|
|
VITTU SAATANA PERKELE.
PS himoittavan pantava persaus neidillä !
|
Kyrönjoki on Etelä-Pohjanmaan pisin joki jonka suurin pituus on noin 200 kilometriä ja vesistöalueen pinta-ala on 492 297 hehtaaria. Kolmasosa joen valuma-alueesta on peltoa, viidesosa suota ja kaksi viidesosaa metsää. Kyrönjoen viljelylakeudet on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemista. Kyrönjoen valuma-alueeseen kuuluu osittain tai kokonaan 23 kuntaa, joista suurimmat ovat Vähäkyrö, Isokyrö, Ylistaro, Ilmajoki, Seinäjoki, Kurikka, Kauhajoki ja Jalasjärvi. Suurimmissa kunnissa asuu yhteensä noin 100 000 ihmistä. Vaasan kaupunki ottaa raakavetensä Kyrönjoesta. Lisäksi joen vesistöalueella on muutamia vesivoimalaitoksia.
Kyrönjoella on kolme suurta latvahaaraa, Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki. Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikasta, ja virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kautta Perämeren Vassorfjärdeniin Vaasan pohjoispuolella.
Kyrönjoen vesistöalue on pääosin metsää, peltoa ja suota. Peltovaltaisia valuma-alueita on alavilla jokilaaksojen alueilla, kuten Ilmajoella. Jokiuomasta kauempana on moreenipohjaista metsää. Kyrönjoen vedenjakaja-alueet ovat soisia. Soiden raivaus sekä soiden ja metsien ojitukset ovat äärevöittäneet Kyrönjoen virtaamavaihteluita, sillä vesi ei viivy ojitetuilla alueilla. Kesäisin kuivana aikana veden virtaama on pieni ja veden viipymä on pitkä. Tuona aikana veden ravinteet aiheuttavat voimakasta rehevöitymistä.
Kyrönjoen alue on loivapiirteinen topografialtaan. Alueella on paljon Itämeren litorinavaiheen aikana kehittynyttä hapanta alunamaata. Litorinameren aikana merenpohjalle sedimentoitunut savi sisältää paljon merivedestä peräisin olevia sulfideja. Kun sulfidi esimerkiksi pohjavesipinnan laskiessa hapettuu rikkihapoksi, se muodostaa helposti veteen liukenevia happamia suoloja. Happamuus on yksi Kyrönjoen leimallisia piirteitä, se aiheuttaa kalakuolemia ja on erityisen haitallista mädille ja kalanpoikasille.
Kyrönjoen kalasto on melko rikasta. Varsinkin suistoalueella esiintyy noin 60 kalalajia, joista suuri osa on merikaloja. Kyrönjoen suisto toimii koko yhtenä Merenkurkun alueen kalojen tärkeimpänä kutu- ja poikastuotantoalueena. Ajoittaisella happamuudella on siis merkittävä vaikutus koko Merenkurkun kalakantojen kehitykseen. Kyrönjoen kalakantoja hoidetaan istutuksilla. Jokeen on istutettu muun muassa lohta, taimenta, siikaa ja harjusta.
Tulvasuojelun takia on Kyrönjoen vesistöalueen yhteyteen rakennettu Liikapuron, Pitkämön, Kalajärven ja Kyrkösjärven tekojärvet sekä Malkakosken tekokoski.