Ero sivun ”Isotuulenkala” versioiden välillä

Nykyinen versio 15. elokuuta 2011 kello 13.26

Isotuulenkala

Uhanalaisuusluokitus:

Tieteellinen luokittelu

{{#if:Aitotumaiset Eucarya|| Domeeni || __ || Aitotumaiset Eucarya {{#if:Eläinkunta Animalia|| Kunta || __ || Eläinkunta Animalia {{#if:Selkäjänteiset Chordata|| Pääjakso || __ || Selkäjänteiset Chordata {{#if:Selkärankaiset Vertebrata|| Alajakso || __ || Selkärankaiset Vertebrata {{#if:LuukalatOsteichthyes|| Yläluokka || __ || LuukalatOsteichthyes {{#if:ViuhkaeväisetActinopterygii|| Luokka || __ || ViuhkaeväisetActinopterygii {{#if:Neopterygii|| Alaluokka || __ || Neopterygii {{#if:AhvenkalatPerciformes|| Lahko || __ || AhvenkalatPerciformes {{#if: || Alalahko || __ || {{#if:Tuulenkalat Ammodytidae|| Heimo || __ || Tuulenkalat Ammodytidae {{#if:Hyperoplus|| Suku || __ || Hyperoplus {{#if:lanceolatus|| Laji || __ || lanceolatus

Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus, syn. Ammodytes lanceolatus).

Tuntomerkit[muokkaa]

Pyöreähkö ja tasapaksu. Kyljet on hopeanhotoiset ja selkä sinivihreä. Kylkiviiva kulkee hyvin korkealla.

Levinneisyys[muokkaa]

Isotuulenkalan levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. Itämeren eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen.

Elintavat[muokkaa]

Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia vesiä. Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä.

Lisääntyminen[muokkaa]

Isotuulenkala kutee hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. Mätimunat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä.

Ravinto[muokkaa]

Eläinplankton, pienet pohjaeläimet ja pikkukalat sekä kalanmäti.

Kalastus[muokkaa]

Isotuulenkala ei ole varsinainen pyynnin kohde, mutta niitä saadaan usein silakkarysistä tai- verkoista. Liha on maukasta mutta ei silti käytetä Suomessa ihmisravintona. Isontuulenkalalla on merkitystä muiden kalojen syöttinä ja merilintujen ravintona.

Lähteet[muokkaa]

Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002.
Hannu Lehtonen Suomalainen Kalaopas. WSOY, 2006.
Wikipedia.fi - Isotuulenkala. {{#if:|Viitattu |}}

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
-'''Isotuulenkala''' (''Hyperoplus lanceolatus'', syn. ''Ammodytes lanceolatus'') on vihertävänsininen, 20–30 cm pitkä solakka meressä elävä kala. Sen levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. Itämeren eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen.
+{{Taksonomia/eläimet
+| nimi = Isotuulenkala
+| kuva = 37458.jpg
+| leveys = 250
+| domeeni = Aitotumaiset ''Eucarya''
+| kunta = Eläinkunta ''Animalia''
+| pääjakso = Selkäjänteiset ''Chordata''
+| alajakso = Selkärankaiset ''Vertebrata''
+| yläluokka = [[Luukalat]] ''Osteichthyes''
+| luokka = [[Viuhkaeväiset]] ''Actinopterygii''
+| alaluokka = ''Neopterygii''
+| lahko = [[Ahvenkalat]] ''Perciformes''
+| heimo = Tuulenkalat ''Ammodytidae''
+| suku = ''Hyperoplus''
+| laji = ''lanceolatus''
+}}
+'''Isotuulenkala''' (''Hyperoplus lanceolatus'', syn. ''Ammodytes lanceolatus'').
+== Tuntomerkit ==
+Pyöreähkö ja tasapaksu. Kyljet on hopeanhotoiset ja selkä sinivihreä. Kylkiviiva kulkee hyvin korkealla.
+== Levinneisyys ==
+Isotuulenkalan levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. [[Itämeri|Itämeren]] eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu [[Suomenlahti|Suomenlahden]] lisäksi Ahvenanmaalle ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].
+== Elintavat ==
+Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia [[vesi|vesiä]]. Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä.
+== Lisääntyminen ==
+Isotuulenkala [[kutu|kutee]] hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. [[Mäti]]munat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä.
+== Ravinto ==
+Eläinplankton, pienet pohjaeläimet ja pikkukalat sekä kalanmäti.
+== Kalastus ==
+Isotuulenkala ei ole varsinainen pyynnin kohde, mutta niitä saadaan usein silakkarysistä tai- [[verkko|verkoista]]. Liha on maukasta mutta ei silti käytetä Suomessa ihmisravintona. Isontuulenkalalla on merkitystä muiden [[kala|kalojen]] [[syötti|syöttinä]] ja merilintujen ravintona.
-Isotuunekala syö nuorena planktonia ja täysikokoisena pikkukaloja. Sen voi helposti sekoittaa [[pikkutuulenkala]]an – eroja on koon lisäksi luuston rakenteessa. Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia vesiä. Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. Talvsin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä. Molempia tuulenkaloja saadaan saaliksi vahingossa silakan seassa.
-Isotuulenkala kutee hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. Mätimunat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä.
 ==Lähteet==
-* Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002.
+* Lauri Koli: ''Suomen kalat''. 3. painos. WSOY, 2002.
+*Hannu Lehtonen Suomalainen Kalaopas. WSOY, 2006.
+*{{Verkkoviite|Osoite=http://fi.wikipedia.org/wiki/Isotuulenkala|Nimeke= Wikipedia.fi - Isotuulenkala}}
 [[luokka:tuulenkalat]]
+[[luokka: suomalaiset kalalajit]]