Siian uistattelu

Siian soutu-uistattelu on yksiä parhaimpia "soutumuotoja", mitä kesällä voi harrastaa, koska siika nappaa lähes aina parhaiten aurinkoisessa ja lähes tyynessä säässä. Ja soutamaan ei tarvitse lähteä aamuvarhaisessa, koska usein paras syöntiaika alkaa iltapäivällä ja jatkuu lähes yöhön asti. Muutenkin siian soutaminen on melko rauhallista puuhaa, veto silloin, toinen tällöin ja pysäytys. Tasaisella soutamisellakin siikoja saa, mutta parempaa tulokseen pääsee mutkittelemalla ja pysäyttämisellä ja erittäin hitaalla soudulla. Variaatioita riittää.

Saaliin kokohaarukka

Pääasiassa soutusiikojen koko on haarukassa 100-500g, mutta riippuen vesistöstä on mahdollisuus isompiinkin. Monessa paikassa kilon siika ei todellakaan ole mikään harvinaisuus ja saattaahan jopa tuo legendaarinen "kahen kilon siikakin" napata.

Ottipaikoista vähäsen

Ottipaikoista vielä sen verran, että kannattaa kokeilla ainakin karikoiden läheisyydessä, niemien kärkiä ja laskujokien suita. Myös heinikoiden reunasta löytää joskus siikaparven, mutta ahven tahtoo olla "riesana" näillä alueilla. Siian tavoittaa vaapulla parhaiten melko matalasta, 2-4 metrisestä, vedestä ja pinnan tuntumasta.

Vetonopeus

Siian uistelussa vetonopeus on mitätön, n. 1 km/h (30 senttiä sekunnissa). Olennaista on lyhyiden pysähdysten teko, jolloin kelluva viehe alkaa hitaasti nousta pintaa, minkä jälkeen tehdään jälleen nopea liikkeellelähtö, jolloin viehe tekee nopean sukelluksen.

Kalustosta hieman

Eli mitä tarvitset mukaan:

• Soutuveneen

• Kevyet vehkeet; pari puolitoimista ul-vapaa ja niihin pieni haspeli tai hyrrä.

• Ohut monofiilisiima, 0.16-0.22mm. Punottu siima välttää ainoastaan todella löysän vavan ja jarrun kanssa, koska muuten siialta repeää herkät leuat alta aikayksikön.

• Tarpeeksi pienet ja toimivat ottivaaput, esim. Seniorin pienin koko, Hotta, Lappia Juniori ja Pinkie 28mm. Muita kelvollisia ovat Beggarin pienin koko, Rapala Original 3cm, Mini-Jätkä.

• Pitkävartisen haavin, mieluiten isopesäisen.

• Suhteellisen hyvän siikajärven.

Siian suunpielet ovat melko hauraat (varsinkin alaleuka), joten ylösotossa ei kannata kovin hätäillä. Yleensä siika karkaa juuri haavitsemisvaiheessa, jos joutuu pieneen haaviin tähtäilemään, siksi kannattaa hankkia kalan kokoon nähden ylisuuri haavi.

Ottivärejä

Yleisesti toimivia värejä siialle on mm. punainen hileellä, oranssi mustilla pilkuilla, muikku, kupariruskea, papukaija, musta hileellä, viininpunainen, viininpunainen hileellä. Joillain järvillä ahvenen väriset vaaput ovat erittäin toimivia. Kokeilemalla löytyy oman järven ottivärit.

Myös perhot mukaan

Siikaa voi soutaa myös perhoilla. Yksinkertaisimmillaan perhossa on musta pyrstö, musta runko, ja musta siipi. Eri väriversioita kannattaa kokeilla, mutta ei juuri tuon monimutkaisempia, hopeakierre ei yleensä ole ainakaan haitaksi. Suosittelen käyttämään pientä kaksihaarakoukkua, koska ne eivät kierrä siimaa yksihaaraisten tapaan.