Kalalokki

Kalalokki (lentävä kullirosvo) on keskikokoinen, Euroopan ja Aasian pohjoisosissa yleisenä esiintyvä lokkilaji. <ref name=wikipedia>Wikipedia.fi - Kalalokki. {{#if:25.2 2012|Viitattu 25.2 2012|}}</ref>

Tuntomerkit

Kalalokki on noin 40cm pitkä lintu, eli suurempi kuin naurulokki, mutta sirompi kuin harmaalokki. Pää on pyöreä, jalat ja nokka kellanvihreitä. Silmän värikalvo on tumma. Siipien kärjet ovat mustat, mutta niissä on valkoiset täplät. Kalalokin siiveniskut ovat nopeita. Poikanen on vielä alkusyksystä harmaaruskeaselkäinen, mutta muuttuu syksyn mittaa harmaaksi.

Ääntely

Ääntelee heleämmin kuin harmaalokki. Varoitusääni kuuluu kék-käk, kék-käk-käk, kaklattaa ka ka ka kaiija-kaiija-kaija-kaja-kaja ja kiljuu viiltävästi klii-ja.

Esiintyminen

Kalalokin levinneisyys

Viihtyy kaikilla saaristovyöhykkeillä ja mantereen suurjärvien kivikkorannoilla. Kalalokki välttää puskaisia merenlahtia, ja jonkinverran reheviä sisävesiä. Muuttaa heinä-syyskuussa Länsi-Eurooppaan tai Pohjois-Afrikkaan, ja palaa maalis-toukokuussa.

Pesintä

Pesii pareittain ja yhdyskunnittain Suomen kaikilla meri- ja sisävesialueilla. Pesä on rantakivikossa tai -pengermällä, kannolla tai niityllä. Joskus jopa puussa. Munii toukokuusa tavallisesti 3 munaa, joita molemmat emot hautovat noin kuukauden (22-27vrk). Poikaset pystyvät lentämään viimeistään viikon päästä. Poikasille syötetään matoja pelloilta, mutta myös kaloja, simpukoita, äyriäisiä ja hyönteisiä, eli ravinto on vaihtelevaa. Joissakin paikoissa myös ryöstelee ruokaa.

Kalalokki pesässään

Lähteet

WSOY Linturetkiopas, Stuart Keith, John Gooders

Piisami 27. helmikuuta 2011 kello 11.51 (UTC)

<references />