Ero sivun ”Kastemato” versioiden välillä

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 42: Rivi 42:
  
 
*Olli Aulio-Onkijan kirja. ''(sivu 43), Kastemato''
 
*Olli Aulio-Onkijan kirja. ''(sivu 43), Kastemato''
[http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/selkarangattomat/tutkimus/lierot.htm http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/selkarangattomat/tutkimus/lierot.htm]
+
*[http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/selkarangattomat/tutkimus/lierot.htm *http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/selkarangattomat/tutkimus/lierot.htm]
  
 
[http://fi.wikipedia.org/wiki/Kastemato http://fi.wikipedia.org/wiki/Kastemato]
 
[http://fi.wikipedia.org/wiki/Kastemato http://fi.wikipedia.org/wiki/Kastemato]

Versio 23. maaliskuuta 2010 kello 20.30

Kastemato.jpg

Kastemato eli kasteliero (Lumbricus terrestris) on suurin Suomessa esiintyvistä lierojen heimon (Lumbricidae) neljästätoista lajista.

Kastemato on väriltään punertava ja suurehko.

Se voi kasvaa 30 cm pitkäksi.

Kastemadot elävät yleensä mullan alla, mutta tulevat kuitenkin sateella maan pinnalle välttääkseen hukkumisen.

Kastematoja voi tavata yli puolen metrin syvyydestä savimaasta kesähelteillä.

Niitä voi vielä syyskylmälläkin tavata lehtikasoista.

Talvisin ne yleensä kaivautuvat routarajan alapuolelle.

Jostain syystä kastematoja ei esiinny kaikkialla, vaikka maatyyppi olisi silminnähden samanlaista savista maata.

On oletettu, että maan happamuusarvot vaikuttaisivat tähän.

Kastemadot ovat tärkeä osa maaperän hajottajaelimistöä.

Ne hajottavat kuollutta kasviainesta mullaksi.

Kastemato on myös erittäin hyvä syötti monien kalalajien, kuten ahvenen, lahnan, ankeriaan ja säyneen ongintaan.

Kastematoa ei yleensä kannata laittaa koukkuun kokonaisena, koska suurin osa madosta jää kiemurtelevaksi pääksi.

Kiemurtelu houkuttelee kalan nappaamaan, mutta tavallisesti kala nappaa madon päästä.

Kun onkija tekee vastanykäyksen kalan tartuttamiseksi, mato katkeaa, eikä kala jää kiinni.


Katso myös

Lähteet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kastemato