C&R

Iso hauki menossa hyväkuntoisena takaisin uimaan.

Catch & Release eli Pyydystä ja Päästä -periaate

Pyydystä ja päästä -periaate on ollut viime aikoina hyvinkin paljon esillä ja mielipiteet jakaa kalastajia kahteen kastiin. Välillä keskustelut asiasta ovat todella kiivaitakin, mutta mistä tässä loppujen lopuksi on kyse?

Tämä käy hyvin ilmi, juuri istutusten jälkeen, kalat ovat saaneet elää useita vuosia kurjissa oloissa ja sitten ne päästetään vapaaksi tutustumaan uuteen elementtiin uusine vaaroineen. Samaan aikaan päästetään kalastajat verenmaku suussa jahtaamaan näitä kaloja, jotka eivät vielä älyä mitään uudesta täysin erilaisesta ympäristöstään. Kalat ovat kuin lapsia, joille kaikki on uutta ja mistään elämän vaaroista ei tiedetä yhtikäs mitään.

Kalastajat puolestaan ovat valmistautuneet tähän päivään viikkoja ja käyneet teurastussuunnitelman monesti läpi, kaikki tapahtuu kylmäverisesti ja nopeasti.

Useat kalat eivät saa edes elää uudessa elinympäristössään neljännesosaa vuorokaudesta, vaikka isutuksesta niiden elämän vasta pitäisi alkaa. Silti joet ja järvet ovat täynnä kalastajia, joille saalis on kaikista tärkeintä, mutta kalatkin ovat eläviä olentoja, joilla on inhimilliset tunteet, mutta onko meillä kalastajilla?

Usein näkee, miten joku "kalastaja" piirittää koko vuorokauden samaa vanhaa paikkaa mistä niitä kaloja nousee, eikä anna muille tilan tilaa. Onko tässä muka tarkoituksena virkistyminen? Perhokalastajathan sanovat usein, että saalis on vain mukava lisä, eikä reissun päätarkoitus vaan toisin taitaakin olla.

Kalastuslupien hinnat vaihtelevat suuresti, mutta tyypillisellä suomalaisella joella lupa maksaa 30-60 mk, joka on aika paljon, jos verrataan markettien pyytämään hintaan punalihaisesta valmiiksi fileroidusta kalasta. Läheskään aina ei lupien hinnat maksa itseään takaisin kalana, mutta virkistyksenä maksaa itsensä reilusti, jos vain asenteitamme saataisiin käännettyä edes hiukan toiseen suuntaan.

Ei kai se ole niin hirveää tunnustaa itselleen, että ne "tyhmät" kirret päihittivät minut, taas?? Se joka tätä ei voi tehdä ei ansaitse kalastajan nimikettä, sillä aina ei kalaa voi tulla ja se onkin yksi edellytys kestävälle ja hyvälaatuiselle kalapaikalle. Voidaanhan vesistö pumpata täyteen kirjolohia, jotka eivät ole edes saaneet sulatettua edellistä papana ateriaansa, mutta jos aina tulisi kalaa niin kalaa ei osaisi enää arvostaa ollenkaan ja pakastimetkin täyttyisivät kaloista, vasta silloinko ruvettaisiin kaloja päästämään takaisin? Entäpä kun pakaste alkaa taas tyhjentyä?

Kuntoutuneen kalan, joka tietää missä mennään, hallittu jahtaaminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin heitellä minne vain ja siellä on taas tuore vastaistutettu, jonka voi paria luokkaa vahvemmalla vavalla vetää kuiville kuin mato-ongella ahvenen. Tämä ei enää ole urheilukalastusta! Miksi emme voisi antaa kaloille toista mahdollisuutta, teemmehän mekin virheitä, mutta harvoin joudumme maksamaan siitä hengellämme.

Lopuksi pitää aina ylimielisesti haukkua ettei niistä kirjolohista ole taistelijoiksi ja ne maistuivatkin ihan kauhealle. Eikö tämäkin antaisi taas yhden syyn päästä kirjolohiakin takaisin? Jos kaloja riittää joessa, ei kaloja tarvitse istuttaa niin paljoa ja luparahojamme voidaan käyttää hyödyllisempään kuten koskien kunnostuksiin ja lohien parempaan kasvattamiseen.

Jos edes joku aloittaisi c&r -kalastuksen niin monet muutkin voisivat aloittaa. Tämä tapahtuisi tehokkaammin, jos nuoria kannustettaisiin päästämään kaloja takaisin. Ennen vanhaan vesistä otettiin kalat perheen elättämiseen, mutta ei enää, nyt haetaan virkistystä, joka ei toteudu istareiden nostamisella.

Ottakaa kameroita mukaan vesille niin saatte muistoja isoista kaloistanne, eikä niitä sitten tarvitsisi tappaa, turhan takia.

Lopuksi vielä kiitos kaikille vesistöjen haltijoille, jotka ovat mahdollistaneet halvemmat c&r kalastusluvat, ottakaapa oppia!

Katso myös

Kalan vapauttaminen

Lähteet

• Kalastuslehti Nro 3/09
• Kalassa.netin arkisto.