Hauen kalastusopas

Tämä artikkeli on Kalapedian kesäprojekti, jonka tarkoituksena on tehdä kattava opas eri kalalajien kalastusmuodoista. Voit auttaa Kalapediaa laajentamalla artikkelia. Kaikki oppaat: Ahvenen kalastusopas · Hauen kalastusopas · Kirjolohen kalastusopas · Kuhan kalastusopas · Lahnan kalastusopas · Taimenen kalastusopas

Hauki ei pahemmin kaipaile esittelyjä: se on Suomen toiseksi yleisin kalalaji ja sitä voi saada monella tapaan. Suuri koko, pitkänomainen muoto ja teräviä hampaita täynnä oleva suu tekevät hauesta petokalan perikuvan. Hauki voi kasvaa 10-20 kilon painoiseksi ja elää yli 20-vuotiaaksi. <ref name=ss>Saura, Ari ; Varjo, Markku. 2009. Kalat Suomen luonnossa. ISBN 978-951-1-23364-0. Keuruu : Otava.</ref> Hauella oli aikanaan suuri merkitys suomalaisten ravintona ja sitä pyysivät ammattikalastajat suurena enemmistönä. Nykyään vapaa-ajankalastajat pyytävät yli 90% haukisaaliista.<ref name=ss>Saura, Ari ; Varjo, Markku. 2009. Kalat Suomen luonnossa. ISBN 978-951-1-23364-0. Keuruu : Otava.</ref> Tässä oppaassa esittelemme monipuolisesti ja tarkasti erilaisia hauen pyydystystapoja. Mukana ovat tutut viehekalastus - ja jigikalastusosiot, mutta esittelemme hieman harvinaisimpiakin kalastusmuotoja, kuten hauen perhokalastuksen ja talvihauen täkykalastuksen. Antoisia lukuhetkiä!

Hauen vetouistelu

Pääartikkeli: {{#if:Hauen vetouistelu|[[Hauen vetouistelu]]|}}

Tästä artikkelista puuttuu sille olennaista kakkaa. Voit auttaa Kalapediaa lisäämällä artikkeliin kuvia {{#if:|Tarkennus: {{{1}}}|}}

Hauen vetouistelua voi harjoittaa soutamalla tai käyttämällä perämoottoria. Meren saaristoissa ja järvellä kalastettaessa moottoriveneestä on suuri hyöty. Kun tuuliolosuhteet ovat hyvät, kannattaa uistimen vetäminen soutamallakin, jolloin veneen epäsäännöllinen liike saa vieheen uintiin elävyyttä. <ref name=luo>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Hauen_vetouistelu/hauen_vetouistelu.html</ref>

Hauki on helppo kohde uistelijalle koko sulan veden ajan verrattuna muihin lajeihin. Varsinkin pienet alle kaksikiloiset hauet tavoittaa aina lähes samoista paikoista.<ref name=kk>http://www.kalakerho.net/uistelu_hauki.htm</ref>

Välineet

Hauen vetouistelussa käytetään 30-50 cm pitkiä perukkeita joka tulee siiman ja uistimen väliin. Perukkeen tulee ola tarpeeksi pitkä, ettei hauki pure sitä poikki pyristellessään vapaaksi. Erityisesti yli kymmenkiloisten haukien kanssa on syytä olla kestävä peruke. Peruke voi olla metallia tai punottua nylonsiimaa. Kalastusliikkeestä löytää hyvän valikoiman teräsvaijeriperukkeita, mutta punotusta nylonsiimasta valmistetun perukkeen saa käsiinsä vain tekemällä sellaisen itse. Vetouistelussa käytetään usein hyrräkelaa ja vapatelineestäkin on paljon hyötyä.

Siimana käytetään nykyään pääasiassa venymätöntä monikuitusiimaa tai 0.40-0.50mm paksuista monofiilisiimaa. Venymättömällä monikuitusiimalla hauki tarttuu uistimeen nopeammin. Monofiilia käytettäessä varsinaisen vetosiiman päähän tulee kiinnittää vieheestä riippuen muutaman metrin verran ohuempaa monofilsiimaa. Sen voi kiinnittää kätevästi leikarilla vetosiimaan kiinni. Vetouisteluvauhdin ollessa hidasta kannattaa myös tehdä vastanykäisy kalan tarttuessa kiinni. Kalamies selviää osaamalla viisi kalastussolmua: paalusolmu, merimiessolmu, siansorkka, ulkosorkka sekä jalussolmu. <ref name=luo/>

Vältä liian paksua siimaa

Yksi syy, miksi jättivaaput kalastavat hyvin, on se, että 0,50 mm paksuisella siimalla muut vieheet eivät jaksa sukeltaa isoimpien haukien oleskelusyvyyteen. 15 cm vaappujen uitossa on turhaa käyttää yli 0,30mm paksuista siimaa, 20-25 cm uistimille riittää 0,35 mm aivan hyvin ja 30 cm vaapuille ei tarvita yli 0,40 mm siimaa. Uusi, ohut siima kestää melko varmasti hauen syöksyt, kunhan et toimi malttamattomasti ja pidät jarrun löysällä.

Vene

Kalaveneen varustuksesta on julkaistu kalastuslehdissä monenlaisia ohjeita sekä varustelistoja. Tarvitaan mm. moottorin korjaustarvikkeita, varaosia ja polttoainetta varakanisteriin. Tulentekovälineet, vara-ankkuri, airot sekä mela on myös jokaisella listalla mukana. Kännykkä kannattaa suojata vedeltä ja karttakin on muistettava ottaa mukaan. Ruoka- ja juomatarvikkeiden lisäksi tarvitaan lukuisia yksittäisiä varusteita, joista tärkeimmät ovat: kiikari, tulentekovälineet, wc-paperia, puukko, retkikirves, vaihtovaatteet ja erityisesti hanskat, joita tarvitaan useampi pari mukaan. Kalastusvälineitäkään ei kannata unohtaa rannalle, koska ne lähtevät kävelemään sieltä hyvin nopeasti.<ref name=luo/>

Vapatelineet

Vapatelineet voidaan jakaa säädettäviin ja kiinteisiin putkitelineisiin. Markkinoilla on myös erilaisilla pitomekanismeilla varustettuja vapatelineitä, joiden säätömahdollisuudet vaihtelevat runsaasti. Vapatelinettä hankkiessa kannattaa varmistaa, että oman vavan kädensija mahtuu siihen. Vapateline kiinnitetään joko veneen kaideputkeen, pystypinnoille taikka vaakapinnoille. Suuren hauen iskiessä keskitytään kokonaan hauen väsyttämiseen. Mikäli kalastat kaverin kanssa, tulee hänen kelata muut vieheet ylös ja valmistautua haavimiehen rooliin. Nostokoukkua käytetään vain mikäli kala aiotaan syödä. <ref name=luo/>

Haukea eri vuodenaikoina

Kevät

Hauki kutee keväällä joko jäiden alle tai sulana oleviin rantavesiin. Ennen kutua on mahdollisuus mätiä pursuavia suurhaukia, mutta varsinaisen kudun aikana hauki ei paljoa uistimista välitä. Hauille tulisi antaa kuturauha, että niitä riittäisi jatkossakin. Kutu kestää yleensä 1-2 viikkoa. Heti kudun jälkeen on mahdollisuus saada suuria haukia kutupaikkojen läheltä. Kutenut hauki saalistaa aktiivisesti ja sille kelpaa melkein mikä tahansa uistin. Koska vesi on vielä kylmää valitaan kuitenkin hidasuintiset vaaput tai lusikat, joita vedetään kutupaikkojen lähellä 1-3 metrin syvyydessä. Kutupaikan löytää usein rantakasvillisuuden (heinikot, kortteikot, lumpeikot) tai jokien ja purojen lähettyviltä sekä matalanpuoleisista lahdista. Vaapun väreiksi kelpaavat yleisimmin kellertävä, vihertävä tai muuten kirkas väri. Keväällä vaappu saa olla melko suurikokoinen, eli noin 15 senttimetriä pitkä.

Vesien lämmetessä pienet hauet jäävät kutupaikkojen lähistölle ja isommat hauet siirtyvät lähialueilla oleviin syvänteisiin. Hauki on paikkauskollinen kala, joten hyvän kutupaikan lähettyviltä haukea tavataan myöhemminkin.

Kesä

Juhannuksen seutu on hauenpyytäjille vaikeinta aikaa. Pikkuhauet ovat yhä ruohikon laidoilla, mutta isot makaavat syvällä pohjassa, jossa kuitenkaan ruokaa ei usein ole. Syöntiaikoina hauki nousee yleensä väliveteen ruokailemaan, jolloin oikean pyyntisyvyyden selvittäminen on hankalaa. Toki pohjastakin haukea jonkin verran saa. Yleensä keskikesällä juhannuksen aikaan hauet oleskelevat 5-10 metrin syvyydellä ja heinäkuun lopulla normaalisti 10-15 metrin syvyydessä. Alkukesästä kannattaa laittaa siiman päähän normaalilla syönnillä sinertäviä sävyjä ja loppukesästä tumman vihreitä ja rusheita. Toki syöntiaktiivisuuden muuttuessa väriskaala on paljon laajempi.

Alkukesästä välivedestä pyydettäessä käytetään nopeaa uisteluvauhtia ja vilkasliikkeisiä ja usein suuria 10-20 sentin vaappuja. Vesien lämmetessä uisteluvauhtia tulee hiljentää ja vaapun kokoa pienennetään jopa 6-10 senttiin suurikokoisellekkin hauelle. Elokuussa vaappuja ja lusikoita vedetään takilalla aivan pohjasta. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun vaappu kulkee vain puolisen metriä pohjan yläpuolella. Uistimia jää tietysti tällä tavoin välillä pohjaan, mutta loppukesällä hauen uistelukisoissa ei ole muuta keinoa menestyä. <ref name="kk"/>

Syksy

Aivan loppukaudesta järvi yusein vaikuttaa tyhjältä. Ehkä hauet ovat siirtyneet tavoittamattomiin tai sitten ne ovat melko passiivisia? On paikkoja, joista kaloja kuitenkin löytyy, ja oikealla taktiikalla sekä oikein asein saaliista voi saada runsaastikin. Väärin viehein ja taktiikoin ei haukia löydy.

Syksyllä uistellessa on tärkeää hidas ja epätasainen uisteluvauhti sekä suuret vieheet. Yleensä kannattaa käyttää 18-25cm vaappuja. Hyviä vieheitä syyshauelle ovat mm. 20 ja 25cm:n Nilsmasterit ja 23cmienet vaaput eivät toimi syksyllä läheskään niin hyvin, kuin suurempikokoiset. Monessa isossa vaapussa on kolme kolmihaarakoukkua, joista voi yleensä poistaa keskimmäisen koukun kalan mahdollisen vapauttamisen helpottamiseksi. Jäljelle jäävät koukut voi tarvittaessa vaihtaa suuremmiksi; isommat koukut tartuttavat paremmin ja uistin säilyy suunnilleen samanpainoisena. Värityksiltään yleensä suositaan loppusyksyllä aavistuksen tummasävyisempiä uistimia, kuin keväältä - alkusyksyyn.

Vetäessä kannattaa usein pysähtyä ja tehdä jyrkkiäkin käännöksiä. Näin uistimet uivat epätasaista vauhtia ja pysähtelevät ajoittain. Oikein kylmässä vedessä hauki nimittäin usein iskee hyvin hitaasti uivaan tai paikoillaan olevaan uistimeen. Hiljaisessa vauhdissa vapoja on parasta pitää kädessä, koska muuten suurin osa tärpeistä jää tärpeiksi. Vapa kädessä on tärppiin helppo antaa vastaisku ja kala tarttuu paremmin. Kovalla vauhdilla uistellessa veneen vauhti tekee vastaiskun ja vapa voi olla telineessäkin.

On parempi sahata pieniä alueita ja tehdä jyrkkiä käännöksiä alueilla joista haukia on yleensä saatu. Yhtä kohtaa kannattaa ajaa useampaan kertaan sen sijaan että vetäisi pitkiä suoria. Yleensä kannattaa syksyllä uistella vain yhdellä vavalla, koska jyrkkiä mutkia on vaikea tehdä monen vavan kanssa ilman siimasotkuja. Parhaat saaliit usein tulevat 6-20 metrin syvyisten selkien päältä ja reunamilta. Kalat voivat olla päivästä riippuen oikeastaan millä syvyydellä tahansa: joskus haukia on aivan pinnassa ja silloin vaapun edessä kannattaa käyttää jotain kelluketta. Pikkuplaanariakin voi käyttää aivan uistimen edessä, sillä paitsi että se pitää vieheen pinnassa, se myös vähentää eri vapojen siimojen sotkeutumista tosiinsa. Vaikka osa hauista olisikin pinnassa, saattaa osa oleilla syvemmällä. Järkevää olisi aina kalastaa eri syvyyksiä samanaikaisesti. Painouistinta käyttämällä pääsee syvälle, varsinkin silloin, kun uisteluvauhti on hidas.

Pakkasöiden jälkeen hauet ovat usein hyvin aktiivisia, tuntuu kun ne olisivat tietoisia tulevien jäiden tulosta. Jos osa järvestä on jo jäätynyt, mutta avovettä vielä löytyy, kannattaa uistella syntyneen jään reuna-alueilla. Jostain syystä jään reunat keräävät haukia ja niiden ravintoa. Juuri tämä aika voi olla vuoden parasta haukiaikaa järvillä ja lisäksi saa kalastaa aivan rauhassa. Täytyy muistaa, että pakkasella varsinkin kalan silmät jäätyvät helposti, joten vapautettavien kalojen kanssa on oltava tarkkana. Parasta olisi jos kovalla pakkasella ei kalaa nosteta vedestä ollenkaan.

Loppusyksyllä kirkas tyyni päivä on usein synkkiä ja tuulisia päiviä parempi. Kesällä ja alkusyksyllä tilanne on yleensä päinvastainen. Hauen syönnissä on loppusyksyllä ollut selkeitä jaksoja: joskus päivän ainoat kalat tulevat hyvin lyhyen ajan sisällä. Joskus taas syöntijaksoja on useita päivässä, joskus ei taas yhtäkään. <ref name=hs1>http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/iso_jarvihauki.html</ref>

Vieheet

Hauenpyyntivälineistä viehe on tärkeässä roolissa. Ellei se pelaa, panostaminen muihin välineisiin on turhaa. Vieheen ominaisuuksista tärkeimmät on uintiliike ja -syvyys. Väri ja koko eivät joidenkin mielestä ole niin tärkeitä, sillä normaalissa saalistustilanteessa hauki havaitsee liikkuvan saaliin tai vieheen ensin veden värähtelyjä aistivien kylkiviiva-aistin ja kuuloaistin avulla. Viehe tai saalis nähdään vasta hyvin läheltä.

Valaistuksella merkitystä

Jos näköhavainto on tärkeä hauen iskua ohjaava tekijä, uistimen liikkeen tulee olla mahdollisimman epäsäännöllistä, laajaa, poukkoilevaa ja eteneminen epätasaista.

Syvällä, hämärässä ja sameassa vedessä näköaistista ei ole enää hauelle apua saalistuksessa. Jos uistin ei synnytä riittävää ääntä tai se on pysähdyksissä, niin hauki ei voi havaita sitä. Epäsäännöllinen poukkoileva uinti, katkonainen eteneminen ja liian nopea vauhti hankaloittavat uistimen tarkkaa paikallistamista iskua varten.

Ottivieheen koko

Haukiuistimen optimikoko on saaliiksi tavoiteltavan hauen pään mitta tai vähintään noin 2/3 pään pituudesta. Suurempaankin uistimeen hauki iskee välillä hyvin, mutta jos uistin on selvästi pidempi kuin hauen pää, tärppien lukumäärä kasvaa ja kiinni jääneet hauet vahingoittuvat usein vakavasti pään ulkopuolelle jääneistä koukuista.

Hauen pään pituus on noin neljäsosa koko pituudesta. Oheisesta taulukosta saat lisää osviittoja vieheen koko-ongelmiin. Milloin sitten pitäisi valita iso viehe, milloin pieni?

Max. Paino	Pituus	Viehepituus
5kg	90cm	15-23cm
7kg	100cm	16-25cm
10kg	110cm	18-27cm
13kg	120cm	20-30cm
16kg	130cm	22-33cm
20kg	140cm	24-25cm

Ottivieheen väri

Saaliskala yleensä pyrkii naamioitumaan petokaloilta. Paraskaan viehe ei pysty samalla tavalla kyljillään heijastamaan veden sävyjä kuin oikea muikku tai muuttamaan väriä pohjan sävyjä vastaavaksi, kuten ahven. Mutta vieheen ei tarvitse pystyäkään täydelliseen imitaatioon. Riittää, se ei poikkea liikaa saaliista. Kun näkyvyys on heikko, on uistimen erotuttava ympäristöstä hyvin. Vaalea väri, selvä raidoitus, ympäristöä tummempi siluetti ja iso koko auttavat haukea näkemään vieheen.

Veden värisävy, kirkkaus, pyyntisyvyys ja päivänvalon määrä vaikuttavat siihen, kuinka hyvin värit erottuvat ja millaisia sävyjä saalistava petokala pystyy erottamaan. Sopiva väri auttaa haukea löytämään uistimen paremmin kuin liian hyvin kalan suojaväriä matkiva väritys.

Täysin kirkkaassa vedessä sininen valo tunkeutuu kaikkein syvimmälle. Tavallisessa ruskeansävyisessä järvivedessä tilanne on aivan toinen. Näkyvyyttä on vähän ja punertavat sävyt tunkeutuvat syvimmälle.

Vihreäselkäinen viehe saa syvemmällä saalistavan pedon erehtymään aurinkoisella säällä. Valkoinen, keltainen, punainen ja vihreä erottuvat parhaiten, fluoresoivat värit menettävät sävynsä ja näkyvät kirkkaan valkoisen tavoin. Musta, harmaa, sininen ja syvemmällä myös vihreän sävyt näyttävät samanlaisilta.

Kun mietitään, mitkä sävyt kelpaavat luonnollista syöttiä matkivaan vieheeseen yleispätevän musta-hopeisen lisäksi, niin paras opas on ahven. Ahventen väreissä on vesistökohtaiset erot ja paikallisen ahvenen kupeesta näet oikeat sävyt.

Luonnoton, voimakas väri tai kontrasti voi jopa torjua hauen iskun. Kun hauki näkee selvästi, se voi olla hyvin pikkutarkalla tuulella.

Keväisessä täkykalalla tapahtuvassa heittopyynnissä syvyys on yleensä alle metri, joten hauen iskua ja käytöstä pääsee tarkkailemaan hyvin. Täkykalan uitto lyhyin nykäyksin saa hauen aina kiinnostumaan ja oikeinpäin uivaan täkyyn hauki iskee heti. Jos täky ui ylösalaisin, niin hauki saattaa seurata täkyä pitkänkin matkaa iskemättä.

Tummakylkinen vaaleavatsainen viehe erottuu kirkkaalla säällä ympäristöä tummempana hyvin, ja antaa läheltä oikeanlaisen kontrastin. Huonossa valossa taas punavalkoiset tai fluoresoivilla väreillä kyljistä ja vatsanpuolelta väritetyt uistimet erottuvat hyvin tummaa taustaa vasten ja liioittelevat tehokkaasti saaliskalan vaaleaa vatsaa.

Pintapyynnissä taivaan sinisävyistä taustaa vasten punertava viehe luo hyvän värikontrastin. Syvällä humusvesissä valo ei sisällä kuin punertavan sävyjä, joten tummuuserot taustan ja uistimen eri värien välillä ovat ainoat näkyvät sävyerot. Selkeä raitakuvio tehoaa nyt hyvin. Mitä vähemmän valoa, sen pitempi ja leveämpi raidoitus, pinnemmalla ja kirkkaammalla kelillä riittävät ohuet ja vain selkäpuolella olevat raidat. <ref>http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/haukienkat_uusiksi.html</ref>

Hauen perhokalastus

Pääartikkeli: {{#if:Hauen perhokalastus|[[Hauen perhokalastus]]|}}

Tästä artikkelista puuttuu sille olennaista kakkaa. Voit auttaa Kalapediaa lisäämällä artikkeliin kuvia {{#if:|Tarkennus: {{{1}}}|}}

Hauen perhokalastus ei ole harvinaista Suomessa. Kun haukea pyydetään perholla, liikutaan samoilla paikoilla kuin heittokalastuksessa. Paikat kalastetaan yhtä tarkasti kuin uistinta heitettäessä, ellei jopa tarkemmin. Perholla voi kalastaa uistinta helpommin kaikkein ruohikkoisimmatkin paikat.<ref name=luonnossa>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Hauen_perhokalastus/hauen_perhokalastus.html</ref>

Hauki

Haukea voi perhokalastaa alle nelimetrisessä vedessä melkein siinä missä uistimillakin koko avovesikauden ajan. Perhoilla ei kuitenkaan voida korvata pohjalla pomputeltavia jigejä, mutta muuten perhot toimivat samanlaisissa olosuhteissa kuin uistimet – ja joskus uistimia paremmin. Ihanteellinen veden syvyys haukiperholle löytyy noin kolmesta metristä. <ref name=haukiseura>http://www.suomenhaukiseura.com/hauenkalastus/kalastustavat/perho_kalastustekniikka.html</ref>

Välineet

Vapa

Hauen perhokalastuksessa välineistä tärkein on vapa. Vavan toiminta ratkaisee kalastuksen ja erityisesti heittämisen mielekkyyden ja keveyden tai raskauden. <ref name=haukiseuravalineet>http://www.suomenhaukiseura.com/valineet/perho_valineet.html</ref>

Hauen perhokalastukseen tarvitaan vahva vapa (9-10 jalkaa), jolla voi heittää isoja perhoja painavalla siimalla (10-11). <ref name=kuhamaa>http://www.kuhamaa.fi/saalislajit/hauenperhokalastus.htm</ref>

Vavan tulisi olla voimakas ja AFTM-luokaltaan melko raskas, koska haukea kalastetaan tavallisesti kookkailla perhoilla ja usein melko pitkin heitoin. Suuren perhon vaikutus heittoon vähenee sitä myötä, kun siimaluokka kasvaa. Toisaalta ylijäreä vapa on jo raskas heitettävä, joten sopiva vapa löytyy sieltä, missä perhon painon vaikutus heittoon on mahdollisimman pieni, mutta vapa ei ole vielä liian painava. Käytännössä se tarkoittaa yleensä AFTM-luokan kahdeksan ja yhdeksän vapoja. <ref name="haukiseuravalineet "/> Voimakas vapa toimii tuulisellakin kelillä moitteettomasti. <ref name="luonnossa "/>

Kela

Toisin kuin vapa, kela ei ole hauen perhokalastuksessa niin avainasemassa. Kelan tärkein ominaisuus on tilavuus. Siihen tulisi mahtua helposti järeää perhosiimaa 60-70 metriä sen elämän suurimman kalan varalle, sekä vähän pohjasiimaa. <ref name="haukiseuravalineet "/>

Hauen perhokalastuksessa kannattaa käyttää laajakehäistä kelaa, koska laajakehäisellä kelalla siiman saa kelattua heiton jälkeen nopeasti sisään. <ref name=luonnossa/>

Jarru

Kelan jarrun tulisi toimia tasaisesti myös kylmässä. Hauen syöksyt ovat sen verran rauhallisia ja koko välineistö perukkeita myöten niin järeää, että jarrun hienosäädöillä ei käytännössä ole suurta merkitystä. Tasaisesti toimiva perusjarru on riittävä. <ref name="haukiseuravalineet "/>

Siima

Hauen perhokalastukseen merellä hyvä vaihtoehto on uppoava siima. Suurimmasta osasta kalastustilanteita selviää mainiosti nopeasti uppoavalla WF-siimalla, jonka uppoamisnopeusluokitus on III tai IV. Vain aivan kylmimmän veden aikaan loppukaudesta tai erityisen matalia vesialueita kalastettaessa kannattaa valita hieman hitaammin uppoava siima.

Siiman malli on pitkälle mielipide- ja mieltymysasia. Tavallisella, kokonaan uppoavalla WF-siimalla pärjää kuitenkin erittäin hyvin, eikä ampumapäävirityksiä tarvitse rakentaa.

Kelluvaa siimaa tarvitaan erittäin matalissa tai lähes umpeenkasvaneissa paikoissa ja käytettäessä pintaperhoja ja Dahlberg's Diver -tyyppisiä perhoja. Jos hankkii kelluvan siiman erityisesti hauenkalastusta varten, kannattaa ostaa voimakkaasti kartioitu WF-siima, jossa on lyhyehkö paino-osa. Niitämyydään esimerkiksi Pike Taper -nimellä. <ref name="haukiseuravalineet "/>

Perhot

Marabou Deceiver on erinomainen haukiperho

Haukiperhot eroavat tavallisista perhoista siten, että ne ovat huomattavasti suurikokoisempia. Kuten jokainen viehekalastaja tietää, ”mitä isompi viehe, sitä isompi kala”.

Aluksi kannattaa kokeilla 5-8 cm perhoja, mutta kun kokemusta tulee lisää, voi hyvin siirtyä suurempiin - 10-15 cm perhoihin.

Haukiperhot kannattaa sitoa synteettisistä materiaaleista, koska synteettinen ei juuri ime vettä ja on siten helpompi heittää ja toiseksi monet luonnonmateriaalit ovat painavia heittää ja myös kalliita. <ref name=kuhamaa/>

Perhoilla pyritään matkimaan pienten kalojen ulkonäköä.

Hyviä haukiperhoja ovat mm. Marabou Deceiver, Hollow Deceiver ja erilaiset kimallekuiduista sidotut kalajäljitelmät.

Perhon värivalinta

Perhon värivalinta on yhtä vaikeaa tai helppoa, kuin muussakin kalastuksessa. Kalareissulle otetaan mukaan riittävän laaja värivalikoima ja parasta ottiperhoa lähdetään etsimään ennakkoluulottomasti. Ensin kannattaa kokeilla vihreää, hopeaa, keltaista, punaista, valkoista tai niiden yhdistelmiä. Mikäli hauki ei vieläkään syö, täytyy kokeilla muita värejä. <ref name=luonnossa/>

Peruke

Hauenkalastuksessa ei tarvitse hienostella perukkeiden kartioiden kanssa niin kuin jokiperhokalastuksessa. Perukkeeksi riittää 1–1,5 metrin pätkä jäykkää, kovapintaista ja kulutusta kestävää, noin 0,50-millistä monofiiliä, jonka kärkeen liitetään 30–50 senttiä pitkä puruperuke.

Muut välineet

Hauen perhokalastaja tarvitsee tavallisten hauenkalastustarvikkeiden, kuten nostovälineen, kidanavaajien ja koukunteroittimen lisäksi vain kaksi erityistä lisätarviketta.

Sivuleikkurit

Sivuleikkureilla saa katkaistua perukevaijerin. Ne sopivat hyvin myös perukkeessa käytettävän paksun monofiilin leikkaamiseen.

Pitkävartiset suonipihdit tai kärkipihdit

Ko. pihdeillä perhon saa irrotettua syvältäkin hauen kidasta. Perhon irrottaminen esimerkiksi Hook out -pihdeillä aiheuttaa helposti perhon hajoamisen, koska leveäkärkisillä pihdeillä ei voi tarttua tarkasti koukun paljaaseen mutkaan, vaan niillä saattaa ruhjoa perhon sidosta. <ref name=haukiseuravalineet/>

Tekniikka

Heitot

Haukiperhoja heitetään useimmiten perusheitoin tai ovaaliheitoin.

Perusheitto

Perusheitossa perho kulkee heiton aikana edestakaisin samaa linjaa.

Ovaaliheitto

Ovaaliheitossa perhovapaa kallistetaan takaheitossa sivulle. Siimanopeus saadaan tarpeeksi suureksi ainoastaan hyvin ajoitetuilla voimavedoilla sekä ampumalla. Perhovapaa voi halutessaan kallistaa myös etuheiton aikana. Näin perho tekee ilmaan ovaalin muotoa, eikä heittäjän tarvitse pelätä perhon osumista itseensä tai muihin. <ref name=luonnossa/>

Perhon uittaminen

Haukiperhon uittaminen tapahtuu vetämällä käsin. Se rajoittaa uittoliikettä, mutta tuo uittoon taukoja, joiden aikana hauet yleensä iskevät perhoon. Perhon uittamisessa on tärkeää opetella sovittamaan vedot ja tauot oikeaan suhteeseen – Huomioiden veden lämpötila ja haukien aktiivisuus sekä haluttu uintisyvyys.

Kylmässä vedessä perhoa uitetaan yleensä hitailla ja pitkillä vedoilla, joiden väliset tauot voivat olla pitkiäkin. Perhon on tarkoitus pysyä mahdollisimman paikallaan pysäytyksissä tai upota korkeintaan erittäin hitaasti, joten perhossa ei tarvitse olla paljon painoa, eikä myöskään voimakkaasti kelluttavia materiaaleja.

Kylmässä vedessä uittoa kannattaa rytmittää niin, että heiton jälkeen perhon annetaan upota ensiksi kunnolla, minkä jälkeen siimaa otetaan sisään muutama rauhallinen veto. Vetoja saa seurata pitkähkö pysäytys, ja sitten jälleen muutama rauhallinen veto, joiden jälkeen perhon voi taas antaa olla paikoillaan pidempään. Ensimmäisen pitkän pysäytyksen, eli upotuksen merkitys korostuu, kun kalastus tapahtuu syväreunaisten ruovikoiden edustoja ja käytetään kevyesti painotettuja perhoja.

Veden lämmetessä uittoa tulee nopeuttaa ja pitkien pysäytysten määrää vähennetään. Lämpimään veteen kannattaa valita myös enemmän painotettu perho, joka uppoaa nopeasti, ui eloisasti ja pysyy halutussa syvyydessä nopeassakin uitossa.

Lämpimän veden aikaan usein toimiva uittotaktiikka koostuu perhon laskeutumisen jälkeisestä upotuksesta, muutaman vedon sarjasta, sitä seuraavasta pysäytyksestä, pitkästä uittovetojen sarjasta ja pitkästä pysäytyksestä perhon ollessa lähellä venettä. Näin kalastusrytmi on reipas ja paikkojen koluaminen suhteellisen nopeaa.

Jos perho ui suurimman osan heittomatkasta ottialueen päällä, pitkää uittosarjaa kannattaa katkottaa useammilla pysäytyksillä. Reilusti painotettuja perhoja kannattaa kokeilla uittaa myös lyhyillä, nopeilla ja terävillä vedoilla, jolloin perho ui nopeasti poukkoillen ja kelpaa toisinaan hauille tasaisesti uitettua paremmin.

Perhon painotus vaikuttaa paitsi sen uintiliikkeeseen, ja -syvyyteen, myös sen heittoon. Pieni paino perhossa parantaa perhon heitettävyyttä, koska se auttaa kumoamaan perhon muodon aiheuttaman ilmanvastuksen heittoa jarruttavan vaikutuksen. Reilu painotus puolestaan tekee heitosta nykivää ja varsinkin kevyillä välineillä vaikeaa ja epämiellyttävää. Painavan perhon uintiliikkeen ja perholla saavutettavan uintisyvyyden edut ovat kuitenkin ajoittain – erityisesti loppukesällä – niin merkittäviä, että haittapuolet kannattaa sietää. <ref name=haukiseura/><ref name=luonnossa/>

Tartutus

Hauen iskiessä perhoon, koukku tartutetaan sen kitaan siimasta vetämällä, ei vapaa nostamalla. Jäykimmissäkin perhovavoissa ja perhosiimassa on sen verran joustoa, että pelkkä vavan nostaminen ei välttämättä riitä koukun tartuttamiseen. Sen sijaan siimasta kovaa tempaisemalla ja vasta sen jälkeen vapaa nostamalla koukku saadaan tarttumaan kunnolla.

Paikat

Haukea perhostellessa kalastuspaikan valinnassa ei ole muihin kalastusmuotoihin verrattuna muita rajoituksia, kuin tehokkaan kalastussyvyyden rajallisuus ja näkyvyys vedessä.

Koska perhojen houkuttelevuus perustuu näköärsytykseen, eikä niissä ole voimakasta uintiliikettä, ne toimii parhaiten kirkkaassa vedessä. Sameassa vedessä, näkyvyyden ollessa alle metrin, perhon teho laskee huomattavasti. Samasta syystä perhon teho laskee valon vähetessä illalla.

Toisaalta perholla voi kalastaa tehokkaasti myös sellaisissa paikoissa, joihin tavallisilla haukiuistimilla ei pääse. Näitä ovat mm. ruovikon sisälle jäävät aukot, joissa hauet usein lymyilevät. Tällaiset paikat on suhteellisen helppo kalastaa lyhyillä ja tarkoilla heitoilla. Myös muun vedenalaisen kasvuston seassa suoraviivaisesti uivaa ja yksikoukkuista perhoa on usein helpompi uittaa kuin uistimia. <ref name=haukiseura/>

Milloin?

Hauen perhokalastuskausi alkaa yleensä huhtikuun lopulla, jäiden lähdettyä, jolloin hauet ovat aktiivisimmillaan rantavesissä heti kudun jälkeen. Kalastus hitaasti uppoavalla siimalla kaislikkoalueilla on tehokkainta ja hauki ottaa perhoon läpi päivän.

Heinä-elokuu on vaikeinta aikaa hauen perhokalastukseen. Silloin hauet ovat painuneet syvempiin vesiin. Tuolloin käytetään nopeasti uppoavaa siimaa, jonka annetaan painua 20 sekuntia, ennen kuin perhoa aletaan vetää takaisin.

Syksyllä eletään hyvää haukisesonkia, kun hauet ovat palanneet rannan läheisyyteen tankkaamaan pikkukalaparvissa ennen talven tuloa. Tuolloin popperit ja muut pintaperhot toimivat hyvin kelluvan tai hitaasti uppoavan siiman päässä. Hauki iskee hyvin aggressiivisesti ja se tekee poppereilla kalastamisesta kaikista innostavimman hauen perhokalastusmuodon.

Talvihauen täkykalastus

Pääartikkeli: {{#if:Talvihauen täkykalastus|[[Talvihauen täkykalastus]]|}}

Keväinen jääkalastukseni painottuu lähes poikkeuksetta hauen koukkupyyntiin sekä siihen tarvittavien syöttien hankintaan pilkillä, katiskalla tai verkolla. Parhaimmillaan hauen täkypyynti on hauskaa, aktiivista ja ennen kaikkea tuottoisaa!

Mitä myöhäisempi kevät on, sen aktiivisemmin hauet liikkuvat valon määrän lisääntyessä sekä jääpeitteen ohentuessa. Myös lähentyvä kutu vaikuttaa asiaan. Aion nyt esitellä lyhyesti oman tekniikkani hauen talviseen koukkupyyntiin. Suosittelen tätä tekniikkaa erityisesti nuorille, aloittaville hauenkalastajille, joilla on intoa muttei välttämättä vielä tietotaitoa eikä budjettia.

Urani koukkukalastajana alkoi noin kymmenen vuotta sitten, kymmenkesäisenä kalamiehenalkuna. Olin ollut mukana ukin kanssa iskukoukuilla, lukenut alan lehdistä talvikalastuksesta ja olihan minulla jo muutaman vuoden kokemus pilkkimisestä. Alusta asti ajatus iskukoukkujen heikkoudesta ja kolmihaarojen paremmuudesta on leimannut mun kalastusuraa, enkä siltä tieltä aio poiketa. Kahdessa kolmihaarakoukussa kala säilyy pitkän aikaa hengissä, houkuttelevampana ja syötti pääsee uimaan luonnollisemmin. Iskukoukku tappaa syötin lähes poikkeuksetta liian nopeasti.

Yksinkertaiseen pyydykseen ei tarvitse ostaa kuin kolmihaarakoukkuja ja kalastajanlankaa. Jään päälle jää vain avannon halkaisijaa tuplasti pidempi karahka, saunaklapi tai rantapusikosta vesuroitu paju käyvät vallan mainiosti. Jos keppi on lyhyempi kuin tuplasti avannon leveys, on olemassa riski että kala tempoessaan narun päässä saa vedettyä kepin avannosta. Tiheällä tarkastusvälillä hauki ei ehdi järsiä lankaa poikki, mutta mahdollinen peruke estää tämänkin mahdollisuuden. Tiheällä tarkoitan kuitenkin todella tiheää, jo parissa tunnissa hauki ehtii saada pahaa vahinkoa aikaan paljaalle kalastajanlangalle. Varsin hyvä tekniikka on koko päivän viettäminen jäällä, haukikoukkuja katsastaen ja uusia täkyjä onkien. Parhaana päivänä ei ehdi onkia uusia täkyjä sitä mukaan kuin niitä menee.

Ylemmässä on paljas kalastajanlanka. Alemmassa on koukkujen välissä on lisäksi pätkä Monni-kevlarlankaa.

Täkykalan koukutus. Koukut on syytä suunnata kalan pyrstöä kohti, koska hauki nielee saaliskalansa pää edellä.

Koukku on olennaisin osa pyydystä. Se ratkaisee syöttikalan uinnin luonnollisuuden sekä saaliskalan tartutuksen ja kiinnipysyvyyden. Toimivin eli paras hintalaatusuhde on mun käytössä ollut VMC:n O´Shaugnessyssä (~20€ / 100kpl). Lisäksi raudan värisinä ne eivät välkehdi turhaan (jos sillä nyt jotain väliä on, ainakin omissa uskomuksissa.) Olen pitänyt perukkeessa kahta koukkua, ylempää syöttikalan selkäevän kohdalla ja etukoukkua syöttikalan poskipielessä. O´Shaugnessyt ruostuvat melko helposti mutta huolellisella kuivauksella sekä pelkässä järvikalastuksessa koukku kestää kyllä kolmekin talvea. Riippuen tietysti käytön määrästä. Koukulla muuten ei ole niin suurta väliä, kunhan se on terävä. Mitä pienempi koukku, sen helpommin hauki hyväksyy koukutetun syötin.

Valaistuksen teoriaa

Valaistuksen suhteen talvi on hyvinkin erilainen kuin kesä. Talvella jää ja lumi estävät valon pääsyn yhtä syvälle kuin kesällä. Toisaalta hyvinkin vähäinen valon määrä riittää näkemiseen. Kuunvalo on noin 0,0003% kirkkaasta auringonvalosta, mutta kuunvalossa näkee silti lukea ja tehdä paljon muuta. Näinollen kala ei tarvitse paljoa valoa erottaakseen syötin.

Valon määrä vähenee ja veden lämpötila lähestyy 4°C syvyyden kasvaessa.

Kala näkee erinomaisesti kaiken kirkkaana hohtavaa jäänpintaa vasten, toisin sanoen alapuolelta. Mikäli kala joutuu katsomaan syöttiä muutoin kuin jäätä vasten liian syvässä (valo ei riitä objektin erottamiseen), se joutuu toimimaan vain kylkiviiva-aistinsa perusteella. Hauki ottaa huomattavasti paremmin syöttiin minkä se voi nähdä. Näinollen kalastussyvyyttä ja paikkaa harkitessa tulee ottaa huomioon valon määrä kussakin syvyydessä. Näkösyvyys tarkoittaa sitä syvyyttä, milloin ihmissilmä ei enää näe valkoista, pohjaa kohti laskettavaa levyä. Kala näkee syötin karkeasti noin kaksi kertaa näkösyvyyden mitan syvyydessä.

Vesi on lämpimintä pohjassa ja kylmintä aivan jään alla. Tilanne ei ole aivan näin mustavalkoinen ensijäillä ja viimeisillä jäillä, jolloin koko vesimassa on enemmän samanlämpöinen pinnasta pohjaan. Kalat kuitenkin pyrkivät elämään lämpimämmässä pohjavedessä tai valon ulottuvuuden rajoilla (2 x näkösyvyys) saalistuksen kannalta. Siis ne kalat, mitkä käyttävät pääasiassa näköaistiaan saalistuksessa. Tämä kannattaa luonnollisesti huomioida pyynnissä.

Kevätpainotteisessa kalastuksessa kirpeät pakkasyöt eivät jäädytä avantoa umpeen. Kovalla pakkasella avannon päälle tulisi kuitenkin potkia reilusti lunta jäätymisen estämiseksi, koukut on huomattavasti helpompi tarkistaa lumen alta kuin kairaamalla uusi reikä viereen tai hakkaamalla vanha auki.

Kuuden tuuman kaira on melkein ehdoton täkykalastuksessa, vaarallisesti elävät voivat tyytyä nelituumaiseen. Kokemuksesta voin kertoa, että se mörkö jysähtää juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Hämmästys voi olla suuri kun kala lopulta nousee avannon paremmalle puolelle..

Haukipaikkoja etsiessä kannattaa keskittyä siihen perinteiseen listaan; virtapaikat, poikkeavat pohjanmuodot, matalikoiden reunat, ruovikoiden kärjet ja muut "tavalliset paikat". Ei kai kenelläkään ole antaa mitään metrimittaista sijaintia mistä haukia löytyisi, tai vaikka tietäisi niin harva antaa tarkat koordinaatit omalle huippupaikalleen. Pohjanmuotojen ja kasvillisuuden omatoiminen tulkitseminen ja sitä kautta onnistuminen antavat ainakin allekirjoittaneelle paljon suuremman tyydytyksen ja onnistumisen elämyksiä.

Pyydyskapulan ympärille tulisi jättää ylimääräistä lankaa isompaa haukea varten. Iso hauki tarvitsee tilaa syöksyille ja liian lyhyt lanka saattaa aiheuttaa koukkujen oikenemisen liian kovan vedon seurauksena. Langan pituutta kannattaa harkita myös vallitsevien kasvillisuus- & pohjaolosuhteiden takia. Hauki kieputtaa itsensä mielellään järviruokoihin kaislikon reunassa, jos piuhaa on liikaa.

Mielestäni elävä syöttikala on ehdottomasti paras ja lajeista suosin särkeä. Miksei hauki tietysti ottaisi mihin tahansa sen ruokavalioon kuuluvaan saaliskalaan mutta kannattaa miettiä järven kalakantaa. Hauki ottaa yleensä herkimmin siihen saaliskalaan mitä on eniten tarjolla. Kovalla syönnillä syöttikaloja menee enemmän kuin niitä ehtii onkia, ja jos sattuu saamaan ylimääräisiä syöttejä niitä varten tulisi pitää kala-astiaa mukana jäällä. Monta kertaa yksi ja sama hauki käy syömässä samasta pyydyksestä syöttikalan ja jää kytikselle aivan lähelle, silloin on tärkeää saada uusi syötti koukkuun mahdollisimman nopeasti. Usein jäällä menee koko päivä uusia syöttejä pilkkiessä sekä syötittäessä koukkuja.

Edellä kuvattu käyttämäni tekniikka perustuu nuoren kalastajan resursseihin; taloudelliseen sekä tietotaidolliseen rajallisuuteen. Yksinkertaisen version (kapula, 7m lanka, 2 koukkua) rakentamiseen kuluu rahaa noin 75 senttiä. Peruke tuo lisähintaa 70 senttiä / pyydys. Eli 20 tavallista pyydystä maksaisi noin 14 euroa, perukkeet toisivat saman verran lisähintaa. Toimelias nuori kykenee myös tekemään pientä bisnestä ruodottomien haukifileiden kanssa sukulaisten sekä naapurien kanssa, joten kuluja saa kuritettua reilustikin ellei pääse jopa plussalle.

Haukea ei suinkaan saa eikä kannata repiä, vaan sitä on vedettävä varovasti narusta lähemmäs avantoa. Kun kalan koon on saanut arvioitua avannon alla voi sitä alkaa varovasti ujuttamaan reikään. Isomman mörön ollessa kyseessä varovaiset liikkeet ovat tarpeen, ja jos edes hauen leuka mahdu avannon alapäästä sisään putkeen niin tuuralle tulee töitä. Siinä vaiheessa hauki on parasta saada mahdollisimman kauas avannon suusta sekä varoa visusti lyömästä naruun. Kala on helpointa nostaa kuiville joko nostokoukulla tai pienemmät hauet niskasta. C&R-kaloja on käsiteltävä erityisellä varovaisuudella ja nostettava avannosta mieluiten niskasta, irroitettava koukut pihdeillä sekä päästettävä takaisin pää edellä.

Videot

{{#ev:youtube|oGdB-gGaxko|400}}

{{#ev:youtube|DkqrkFBN7_A|400}}

<ref>Pilkkikalastus - Jahnukainen, Hikipää, Jansson. Weilin&Göös 1982</ref>

Oppaan lähteet ja viitteet

<references />