Kirjolohen kalastusopas

Tämä artikkeli on Kalapedian kesäprojekti, jonka tarkoituksena on tehdä kattava opas eri kalalajien kalastusmuodoista. Voit auttaa Kalapediaa laajentamalla artikkelia. Kaikki oppaat: Ahvenen kalastusopas · Hauen kalastusopas · Kirjolohen kalastusopas · Kuhan kalastusopas · Lahnan kalastusopas · Taimenen kalastusopas

Kirjolohen onginta

Pääartikkeli: {{#if:Kirjolohen onginta|[[Kirjolohen onginta]]|}}

Kirjolohen onginta on helpoimmillaan silloin, kun kirlohohi-istukkaita tuodaan vesistöön tankkiautolla. Paikalla on usein tungokseen asti onkimiehiä, mikäli istutuksesta on etukäteen ilmoitettu. Yleensä kokeneet kirjolohen onkijat haluavat kuitenkin hieman enemmän haastetta, eivätkä osallistu tähän tapahtumaan, Kirjolohen onkiminen muuttuu istutushetkestä parissa viikossa paljon haasteellisemmaksi, eikä sille enää kelpaakaan mikä tahansa syötti.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Tämä yksilö saadaan haaviin asti.

Välineet

Kirjolohen onginnassa tarvitaan pitkä ja kevyt teleskooppionkivapa, jossa 0,25-0,30 mm paksuista monofiilisiimaa. Koukku saa olla melko suuri, kuten kohokin. Painoja laitetaan sen verran, että kalan napatessa syöttiin, koho menee helposti veden alle. Kirjolohen onginta on mukavaa touhua esimerkiksi istutusjärvillä/lammilla, jossa madon käyttö on sallittua. Kirjolohen mato-onginta on koski- ja virtapaikoissa kiellettyä kalastuslain nojalla, mutta mikäli kalastuspaikkaa ei ole määritelty lohikalapitoiseksi paikaksi, voi matoa käyttää syöttinä. Kirjolohta voi kalastaa kuitenkin madon sijaan katkaravun pyrstöillä, tahnalla, kärpäsentoukilla sekä maissilla.

Maissin käyttö syöttinä

Maissi on hyvä valinta kalastajille, jotka eivät aina tahdo löytää hyviä matopaikkoja. Maissin käyttäjä havaitsee myös nopeasti, että sen avulla saadaan keskimääräistä suurempikokoista kalaa. Maissin hyviä puolia on pitkä säilyvyys ja halpa hinta.

Kirjolohen lisäksi maissista ovat kiinnostuneita lahnat sekä muut särkikalat. Maissin käyttöä suunnittelevan on kuitenkin ensin totutettava kalat syömään maissia. Maissia käydään heittelemässä kalapaikalle edellisenä päivänä ja syöttämistä voidaan jatkaa myös kalastushetkellä. Huonona puolena tässä tyylissä on maissin suuri menekki, purkkeja voi kulua kesässä jopa yli 100 kappaletta.

Parikiloinen kirjolohi on jo melkoinen vastus

Kirjolohen kelaonginta

Kirjolohen kelaonginta eli ootto-onginta on tavallista ongintaa huomattavasti tehokkaampaa ja suositumpaa. Koukkuun laitetaan kelluva syöttitahna, joka nousee vedenpohjan yläpuolelle. Koukuksi sopii parhaiten pienehkö kolmihaarakoukku (kokoa 12-16), joka piilotetaan syöttitahnapallukan (esim. PowerBait) sisään. Syöttitahnaa tulee olla vähintään sen verran, että se nostaa kolmihaarakoukun veden pohjasta. Mikäli kirjolohi on syvällä, saa syöttitahna olla myös uppoavaa. Esimerkiksi heinäkuun ollessa kuumimmillaan, se saattaa olla oikea ratkaisu.

Välineet

Välineiksi kelpaa perinteinen virvelivapa sekä haspelikela, jossa ainakin 50 metrin verran 0,20 mm:n paksuista monofiilisiimaa. Leikari solmitaan vajaan metrin päähän (30-80 cm) siiman päästä. Seuraavaksi siimaan laitetaan liukupaino, jonka avulla syötti saadaan heitettyä riittävän kauas rannasta. Liukupainon (esim. päärynäpaino) alapuolelle voi laittaa stopperiksi vaikka tavallisen ongenpainon, jonka alle voi vielä tehdä varmistussolmun. Lopuksi sidotaan pieni kolmihaarakoukku siiman päähän.

Syöttipallo ei saa olla halkaisijaltaan yli kahden senttimetrin mittainen, ellei sitten tavoitella todella isokokoista kirjolohta. Kun perustekniikka on hallussa, voidaan lähteä kalastamaan ja odottelemaan milloin kala iskee. Liukupaino on siis vedessä pohjalla, mutta koukku nousee ylöspäin leikarin sallimissa rajoissa. Myös liukukohon käyttö on mahdollista.

Milloin?

Kirjolohi viihtyy vajaan metrin päässä pohjasta ja parhaimpina kalastushetkinä pidetään aamu- ja iltahämärää. Kalaa lähtee kyllä keskellä päivääkin.

Tekniikka

Kirjolohen kelaonginta on yleensä leppoisaa odottelua ja kalakavereiden kanssa seurustelemista. Virveliä pidetään joko telineessä tai kivien välissä pystyasennossa. Heiton jälkeen puola yleensä vapautetaan, jotta kala voi syötin napatessaan rauhassa viedä hetken aikaa siimaa ja niellä syötti syvemmälle. Sitten tehdään kevyt vastanykäys ja kala väsytetään rantaan ja nostetaan haavilla ylös. Kalastaa voidaan myös uppoavalla syöttitahnalla, jolloin tarvitaan suuri koho. Liukupainoa ei silloin enää käytetä, vaan korkeintaan tavallisia ongenpainoja.

<ref name=kk>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Kirjolohen_onginta/kirjolohen_onginta.html</ref>

Kirjolohen pilkintä

Pääartikkeli: {{#if:Kirjolohen pilkintä|[[Kirjolohen pilkintä]]|}}

Istuta ja ongi -tyyppisen istutuksen ansiosta kirjolohen pilkinnästä on tullut paikoin erittäin suosittu harrastus. Äärimmäinen esimerkki tästä on "Miljoonapilkki" ja sen yli 27 000 osanottajaa, joskaan kaikki eivät ehkä tulle paikalle pelkästään kirjolohen takia.

Tekniikka

Pilkkijän kannalta otollisimpia istutus vesiä pienehköt järvet ja lammet. Niissä kirjolohen etsiminen ei käy liian työlääksi. Kirjolohien pilkkiminen ei perustu kalojen aktiiviseen etsimiseen, vaan pilkkijä odottaa samaan tapaan kuin siianpilkkijät kalojen uivan pyyntipaikalle, jonne hän on porannut reiät muutaman reiän 6- tai 8- tuumaisella kairalla. Pienessä järvessä kirjolohet osuvat avannon alle useammin, kuin suuressa, mikä tietenkin parantaa saalistoiveita. Mikäli vesistöön on istutettu kalaa jääpeitteen aikana, sitä tulee varmimmin heti istutuksen jälkeen istutuspaikalta. Kalat ovat kuitenkin tässä vaiheessa kaikkein kehnoimman makuisia ja veltompia vastapelureita. Muutaman päivän kuluessa istukkaat levittäytyvät laajemmalle alueelle ja saalista alkaa kertyä ympäri järveä. Pilkkiminen kannattaa keskittää rantojen läheisyyteen valoisaan valokerrokseen, jossa kirjolohet uivat rantoja kierrellen. Hyviä ottipaikkoja ovat lahdet ja niiden suulla sijaitsevat niemenkärkien selänteet, karikot, vedenalaiset rinteet sekä purojen niska- ja suualueet. Yleensä saalista tulee parhaiten pohjan tuntumasta, mutta syvemmässä vedessä on pilkittäessä on syytä tarkastaa välivesi mahdollisesti tarjoaa. Heti istutuksen jälkeen kirjolohta antavat lähes kaikenlaiset pilkit, mutta ajan kuluessa kalat alkavat käyttää luonnon ravintoa ja muuttuvat samalla entistä tarkemmiksi pilkkien ja syöttien suhteen.

Välineet

Luotetuimpia kirjolohipilkkejä ovat pienet tasapainot, kookkaat mormuskat ja näiden näiden kahden tyypin monenlaiset välimuodot. Hyviä ovat myös tapsipilkit ja erinlaiset jigit sekä pienet, räikein värein maalatut lusikkauistimet. Sopiva koukkukoko on 8-2. Syöttinä käytetään kärpäsen- ja surviais-sääsken toukkia, matoja, kuorittuja katkaravun pyrstöjä ja kirjolohen mätiä sekä niiden yhdistelmiä. Pilkkien tehoa voidaan vielä parantaa sitomalla siimaan lyhyiden lisätapsien varaan perhoja. Kirjolohen pyynnissä eri pilkkityyppejä uitetaan suurin piirtein "normaalisti", toisin sanoen samaan tapaan kuin ahventa pilkkiessä. Erona on vain se, että kirjolohi ottaa toisinaan rivakasti sellaiseen pilkkiin, jota pidetään pitkään aivan paikallaan. Jos vapa jää kahvitauon ajaksi veteen, ei vapaa kannata jättää jäälle oman onnensa nojaan. Kirjolohen pilkintään on syytä varustautua tukevalla vavalla, sillä järveen kotiutunut kala ottaa pilkin matalasta vedestä yleensä rajulla iskulla, eivätkä vastaan temppuilevan lohikalan liikkeet sen jälkeen ole kaikkein vaisuimpia. Sopivaa siimaa on 0,25-0,35-millinen monofiili.

Väsyttely

Kala kannattaa yrittää väsyttää mahdollisimman pitkällä siimalla, sillä lyhyen siiman päässä teutaroivan kirjolohi pystyy usein repimään itsensä koukusta irti. Kun kirjolohi on väsytetty, saaliin ylös-saanti varmistetaan nostokoukulla. Eräisiin järviin ja lampiin on istutettu kirjolohen sijasta tai seuraksi pyyntikokoista taimenta. Pilkkikalana se muistuttaan Amerikan-serkkuaan niin paljon, että sen pyyntiin käyvät samat välineet ja menetelmät.

Kirjolohipilkkejä:

Lähteet

• Rinne, Veikko; Jahnukainen Jyrki: 2007. Kalamiehen pikkujättiläinen. ISBN 978-951-0-30996-4. Hämeenlinna: WSOY

Viitteet

<references />