Ero sivun ”Luokka:Hyönteiset” versioiden välillä

Hyönteiset (Insecta) on lajimäärältään suurin biologinen luokka. Hyönteisiä tunnetaan yli 700 000 lajia, ja ne kattavat yli puolet kaikista tunnetuista eliölajeista. Vielä tuntemattomia hyönteislajeja uskotaan olevan paljon enemmän. Hyönteiset kuuluvat niveljalkaisten (Arthropoda) pääjaksoon.

Hyönteisten koko vaihtelee mikroskooppisen pienestä muutaman kymmenen sentin pituiseen. Hyönteisillä on niveljalkaisten kaksiosainen eli biraminen raajan rakenne on kehittynyt niin, että kidushaara on hävinnyt ja raajat ovat kehittyneet raajaosasta. Hyönteisillä on tyypillisesti 3 raajaparia eli 6 jalkaa. Hyönteisten suuosat ovat myös kehittyneet raajajaokkeista. Suuosia ovat mm. yläleuka eli mandibeli, alaleuka eli maxilla sekä huuli eli labia. Hyönteisellä on useita silmiä, tavallisesti kaksi verkkosilmää ja muutama pistesilmä. Useilla hyönteisillä on siivet, jotka ovat kehittyneet kitiinisestä tukikuoresta eli eksoskeletonista. Hyönteisen kitiinikuoren lävistävät ilmaputket eli trakeat, joiden avulla hengitys tapahtuu. Hyönteisten verensokeri on selkärankaisista poiketen trehaloosi.

Elintavat

Ylivoimainen enemmistö hyönteisistä elää elämänsä erakkona. Muun muassa muurahaiset, ampiaiset, mehiläiset ja termiitit muodostavat kuitenkin hyvin järjestyneitä yhteiskuntia, joissa on nähtävissä erilaisia sosiaaliluokkia ja jopa "ammatteja".

Hyönteisten ravinnonlähteet kattavat suunnilleen kaiken mahdollisen. Osa lajeista elää kasvisravinnolla kun taas osa saalistaa ravinnokseen muita eläimiä, yleensä muita selkärangattomia. Jotkin käyttävät ravinnokseen sienirihmastoja, lahoavaa kasviperäistä materiaalia tai vaikkapa kuolleiden eläinten raatoja. Muutamat ryhmät ovat erikoistuneet ulosteiden, sarvien, höyhenten ja muiden eläinperäisten jätteiden hävittämiseen. Jotkin ryhmät käyttävät ravinnokseen muiden eläinten verta.

Merkittävä osa hyönteisistä elää tavalla tai toisella muiden eliölajien loisina. Erityisesti, ainakin 10% kaikista tunnetuista hyönteislajeista on parasitoideja. Tällöin hyönteisen toukkavaihe elää toisessa eliössä loisena ja kehityksensä päätteeksi tarkoituksellisesti tappaa isäntänsä. Tunnetuimpia parasitoideja ovat erilaiset loiskärpäset ja loispistiäiset. Parasitoidien merkitys hyönteiskantojen kasvun säätelyssä on luultavasti suuri varsinaisiin saalistajiin, kuten linnut ja kalat, verrattuna.

Muodonvaihdos

Lähes kaikki hyönteiset lisääntyvät munimalla. Munasta kuoriutuu toukka, joiden ulkonäkö, elintavat ja elinympäristö voivat vaihdella eri hyönteisryhmissä uskomattoman paljon. Joissakin tapauksissa muna kehittyy toukaksi emon sisällä ja äärimmillään, täikärpäsillä, toukka siirtyy emon ulkopuolelle vasta koteloituessaan. Osalla hyönteisistä kehitys aikuiseksi tapahtuu vähitellen, jolloin puhutaan osittaisesta muodonvaihdoksesta. Tällöin toukka muistuttaa aikuista eläintä ja kasvaa nahanluontien kautta. Viimeisestä toukkanahasta kuoriutuu suoraan aikuinen yksilö. Osalla hyönteisistä kehitys aikuiseksi tapahtuu toisistaan suuresti eroavien vaiheiden kautta, jolloin puhutaan täydellisestä muodonvaihdoksesta. Tällöin toukka eroaa ulkonäöltään ja anatomialtaan hyvin paljon aikuisesta yksilöstä ja viimeisen toukkanahan sisältä paljastuu erikoinen elämänvaihe: kotelo (pupa). Kotelossa eläimen fysiologia muuttuu dramaattisesti ennen kuin aikuinen yksilö murtautuu esiin.

Ihminen ja hyönteiset

Nilviäisten (esimerkiksi mustekalat ja simpukat) ja äyriäisten (esimerkiksi katkaravut) ohessa myös hyönteisiä käytetään ravinnoksi eri puolilla maailmaa. Entomofagia eli hyönteissyönti tunnetaan useissa kulttuureissa, mutta on eräissä kulttuureissa, kuten eurooppalaisessa kulttuurissa, tabu. Hyönteisten ihmisille tuottamista hyödykkeistä tunnetuin lienee hunaja. Muita kaupallisesti merkittäviä tuotteita ovat mm. mehiläisvaha, silkki ja muutamat väriaineet. Kaupallisena toimintana monet mehiläishoitajat tarjoavat hedelmänviljelijöille niin kutsuttua pölytyspalvelua, missä kasvattajat tuovat mehiläispesiä hedelmätarhoihin hedelmäpuiden kukinta-aikaan. Ylipäänsä koko marjojen ja hedelmien, useimpien vihannesten, ja erilaisten öljykasvien tuotanto on täysin riippuvaista pölyttävistä hyönteisistä.

Useat hyönteislajit käyttävät ravinnokseen viljelykasveja tai jopa elintarvikkeita, jolloin niitä pidetään tuholaisina. Tyypillisiä tuholaislajeja ovat esimerkiksi kirvat, kulkusirkat ja monien perhoslajien toukat. Toisaalta muilla hyönteisillä parasitoidina eläviä hyönteislajeja käytetään biologisessa tuholaistorjunnassa. Ihmisellä esiintyy myös loisena viihtyviä hyönteisiä kuten täit ja kirput. Monet hyönteiset myös levittävät tauteja eli toimivat sairauden aiheuttavan eliön vektorina. Tällaisia tauteja esiintyy niin ihmisellä ja eläimillä kuin kasveillakin. Ihmisen kannalta merkittävin hyönteislevitteinen sairaus on malaria, johon menehtyy vuosittain 1–2 miljoonaa ihmistä ja sairastuu satakertainen määrä. Muita hyönteisten mukana leviäviä tauteja ovat esimerkiksi keltakuume, denguekuume, unitauti, Chagasin tauti, jokisokeus sekä laaja joukko eläin- ja kasvitauteja.

Suomen runsaslajisimmat hyönteisryhmät

Suomesta on tavattu vuoteen 2007 mennessä noin 21 000 hyönteislajia. Lajimäärältään viisi suurinta lahkoa ovat:

   * Pistiäiset > 6200 lajia

   joista varsinaisia loispistiäisiä (Ichneumonidae) > 2500 lajia
   vainokaisia (Braconidae) > 1000 lajia
   kiilupistiäisiä (Chalcidoidea) n. 970 lajia
   sahapistiäisiä (Symphyta) > 750 lajia

   * Kaksisiipiset n. 5300 lajia

   joista kärpäsiä (Brachycera & Cyclorrapha) 3746 lajia
   sienisääskiä (Mycetophilidae ym.) 706 lajia

   * Kovakuoriaiset 3687 lajia

   joista lyhytsiipisiä (Staphylinidae) 988 lajia

   * Perhoset > 2500 lajia
   * Nivelkärsäiset n. 1500 lajia

   sisältää mm. luteet, kaskaat, kempit, kirvat ja jauhiaiset

Aiheesta muualla

   * Hyvä esitys hyönteisten rakenteesta (englanniksi)