Järvi

Järvi on maaston muotojen rajaama yhtenäinen alue makeaa vettä (suolaisen veden järviä kutsutaan suolajärviksi). Yleensä järveen johtaa ja siitä laskee pois joki. Osa järvistä saa vetensä lähteistä. Erikoistapauksia ovat jäätikön alla olevat järvet, esimerkiksi Vostok Antarktiksella.

Laskujoettomissa järvissä vettä poistuu ainoastaan haihtumalla. Siksi ne ovat usein erittäin suolaisia (Kuollutmeri, Kaspianmeri). Tällaiset järvet ovat usein merenpinnan alapuolella.

Järvien määrän arviointia vaikeuttaa se, että järvelle ei ole täsmällistä kokomääritelmää. Suomessa on kuitenkin 187 888 järveä tai lampea, joiden pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria. Näistä järvistä noin 56 000 on yli hehtaarin ja noin 2 600 on yli neliökilometrin suuruisia. Suomen järvien kokonaispinta-ala on 32 600 neliökilometriä. Järvien keskisyvyys Suomessa on noin kuusi metriä ja niiden yhteistilavuus on noin 235 kuutiokilometriä, neljäsosa Laatokan tilavuudesta.

Järvityypit

Järven synty edellyttää jonkinlaista kuoppaa tai painannetta. Järvet voidaan luokitella tämän kuopan syntytavan perusteella.

• Tektoniset järvet: kuoppa on syntynyt laattatektoniikan seuraksena eli peruskallion siirrosten vuoksi.
• Jääkauden synnyttämät järvet: järvi on syntynyt raskaan jäämassan kuluttamiin painanteisiin tai muihin jääkauden aiheuttamiin muodostumiin. Suomalaiset järvet ovat enimmäkseen jääkauden synnyttämiä.
• Tuliperäiset järvet: painanne on syntynyt Maan tuliperäisen toiminnan seurauksena.
• Jäätikköjärvet: järvi muodostuu jäätikön sulamisvesistä.
• Maanvyörymien aiheuttamat järvet: maanvyörymä patoaa järvelle altaan.
• Meteoriittikraattereihin syntyneet järvet: järvi on syntynyt meteoriitin törmäyskraatteriin. Tällainen järvi on esimerkiksi Lappajärvi.
• Tekojärvet: ihmisen aikaansaamia.

Eliöstö

Kukin järvi muodostaa oman pienen ekosysteeminsä. Järvissä ja niiden välittömässä läheisyydessä elää monia eliölajeja, onhan kostea ja usein ravinnepitoinenkin multa oiva kasvualusta kasveille. Kasveja taas syövät eläimet ja niitä edelleen toiset eläimet. Järvissä elää myös suurempia selkärankaisia eläimiä, kuten vesilintuja ja kaloja. Selkärangattomista voisi mainita esimerkkeinä kasvi- ja eläinplanktonin sekä pohjaeläimet.

Järvien limnologiaa

Järven ekosysteemille ensiarvoisen tärkeitä varsinkin Suomen olosuhteissa ovat jokasyksyiset ja -keväiset täyskierrot. Täyskierto tarkoittaa sitä, että järven kerrostunut vesi sekoittuu pystysuunnassa. Tämä tasaa järven happi- ja ravinnepitoisuuksia. Talven aikana järven alusveden happi on usein kulunut orgaanisen aineksen hapettumiseen.

Täyskierto perustuu veden erilaisista lämpötiloista johtuviin tiheys eroihin. Kylmä vesi pyrkii painumaan kohti pohjaa ja lämmin nousemaan ylöspäin. Kesäisin ja talvisin pystysuuntainen sekoittuminen on heikkoa, sillä kesällä pintavesi on auringon lämmityksen ansiosta lämpimämpää kuin alusvesi. Vastaavasti talvella raskas neliasteinen vesi on vajonnut pohjaan pintalämpötilan ollessa 0°C (neliasteinen vesi on raskainta veden poikkeuksellisen lämpölaajenemisen vuoksi).

Keväällä täyskierto tapahtuu jään sulamisen aikana tai sitä ennen. Aurinko alkaa lämmittää kylmiä pintavesiä, kunnes koko vesimassan lämpötila on noin 4°C ja sekoittuminen on mahdollista. Syksyllä täyskierto syntyy, kun järven pintakerros jäähtyy alusvettä voimakkaammin. Syksyinen täyskierto kestää kauemmin kuin keväinen ja sen ajankohta vaihtelee.

Järvi, jossa täyskierto tapahtuu kahdesti vuodessa on dimiktinen. Vastaavasti kerran vuodessa sekoittuvaa järveä kutsutaan monomiktiseksi ja useammin sekoittuvaa polymiktiseksi. Amiktinen järvi ei sekoitu koskaan ja oligomiktinen vain harvoin, poikkeuksellisissa olosuhteissa. Oligomiktisen järven sekoittumisen voi laukaista esimerkiksi kylmä sade tai kova tuuli.

Uhat

Nykyjärviä uhkaa moderni tehomaatalous, teollisuus ja ihmisasutus. Maatalouden valumat rehevöittävät ja teollisuuden saastuttavat ja happamoittavat vesiä. Joissain maailmankolkissa myös aavikoituminen on järville uhka (esimerkiksi Kaspianmeri, jonka pinta-alasta suurin osa on huvennut taivaan tuuliin).

Maailman suurimmat järvet

• Kaspianmeri 371 000 km² (suolajärvi)
• Yläjärvi (Lake Superior) 82 103 km²
• Victoriajärvi 69 485 km²
• Huronjärvi 59 570 km²
• Michiganjärvi 57 866 km²
• Tanganjikajärvi 32 893 km²
• Baikaljärvi 31 500 km² (maailman syvin järvi)
• Iso Karhujärvi 31 328 km²
• Njassajärvi (Lake Nyasa) 28 880 km²
• Iso Orjajärvi 28 568 km²

Suomen suurimmat järvet

Pääartikkeli: {{#if:Luettelo Suomen järvistä|[[Luettelo Suomen järvistä]]|}}

• Saimaa 4 400 km²
• Päijänne 1 081 km²
• Inarijärvi (Ânarjärvi) 1 040 km²
• Oulujärvi 928 km²
• Pielinen 870 km²
• Pihlajavesi (Saimaa) 713 km²
• Orivesi (Saimaa) 601 km²
• Haukivesi 562 km²
• Keitele 494 km²
• Kallavesi 473 km²

Muuta

• Luettelo maailman suurimmista järvistä
• Luettelo maailman syvimmistä järvistä

Aiheesta muualla

• Pintavedet (www.ymparisto.fi)
• Lämpötiloja ja jäänpaksuuksia