Ero sivun ”Uimarakko” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[tiedosto:uimarakko.jpg|thumb|[[Sorva]]n uimarakko.]] | [[tiedosto:uimarakko.jpg|thumb|[[Sorva]]n uimarakko.]] | ||
| − | '''Uimarakko''' (''lat. vesica pneumaticus'') on monilla [[ | + | '''Uimarakko''' (''lat. vesica pneumaticus'') on monilla [[kala|kaloilla]] ruumiinontelon yläosassa oleva elin, joka sisältää kaasuja. Uimarakko on koko ruumiinontelon pituinen ja sen dorsaalipuolella sijaitsevat kalan pitkittäiset munuaiset. Kala voi säädellä uimarakon avulla uimasyvyyttään. Ilma uimarakkoon siirtyy joko nielemisliikkeiden tai kaasurauhasten avulla. Kaasurauhasessa hemoglobiinin hapensitomiskykyä vähennetään laktaatin avulla, jolloin happimolekyylit siirtyvät uimarakkoon. Uimarakon takia kala ei voi tehdä nopeita syöksyjä pystysuunnassa, muuten rakko halkeaisi. [[Rustokalat|Rustokaloilla]] ([[Hait|hailla]] ja [[rauskut|rauskuilla]]) ei ole uimarakkoa, vaan ne säätelevät uimasyvyyttään olemalla jatkuvasti liikkeessä. Myöskään monilla pohjassa elävillä [[luukalat|luukaloilla]], esimerkiksi [[simput|simpuilla]], ei uimarakkoa ole. |
Uimarakon kaasukoostumus vaihtelee. Lähellä pintaa pysyttelevillä kaloilla se muistuttaa tavallista ilmaa, mutta syvälle menevät kalat varastoivat uimarakkoon ylimääräistä happea. | Uimarakon kaasukoostumus vaihtelee. Lähellä pintaa pysyttelevillä kaloilla se muistuttaa tavallista ilmaa, mutta syvälle menevät kalat varastoivat uimarakkoon ylimääräistä happea. | ||
Versio 10. huhtikuuta 2010 kello 10.52
Uimarakko (lat. vesica pneumaticus) on monilla kaloilla ruumiinontelon yläosassa oleva elin, joka sisältää kaasuja. Uimarakko on koko ruumiinontelon pituinen ja sen dorsaalipuolella sijaitsevat kalan pitkittäiset munuaiset. Kala voi säädellä uimarakon avulla uimasyvyyttään. Ilma uimarakkoon siirtyy joko nielemisliikkeiden tai kaasurauhasten avulla. Kaasurauhasessa hemoglobiinin hapensitomiskykyä vähennetään laktaatin avulla, jolloin happimolekyylit siirtyvät uimarakkoon. Uimarakon takia kala ei voi tehdä nopeita syöksyjä pystysuunnassa, muuten rakko halkeaisi. Rustokaloilla (hailla ja rauskuilla) ei ole uimarakkoa, vaan ne säätelevät uimasyvyyttään olemalla jatkuvasti liikkeessä. Myöskään monilla pohjassa elävillä luukaloilla, esimerkiksi simpuilla, ei uimarakkoa ole.
Uimarakon kaasukoostumus vaihtelee. Lähellä pintaa pysyttelevillä kaloilla se muistuttaa tavallista ilmaa, mutta syvälle menevät kalat varastoivat uimarakkoon ylimääräistä happea.
Uimasyvyyden säätelyn lisäksi uimarakon tehtävänä on uroskalalla viilentää vatsaontelossa sijaitsevia kiveksiä, jotta siittiöiden muodostuminen olisi mahdollista.