Ero sivun ”Isotuulenkala” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | '''Isotuulenkala''' (''Hyperoplus lanceolatus'', syn. ''Ammodytes lanceolatus'') on | + | == '''Isotuulenkala''' == |
| + | [[Tiedosto:37458.jpg|thumb|Isontuulenkala]] | ||
| + | |||
| + | '''Isotuulenkala''' (''Hyperoplus lanceolatus'', syn. ''Ammodytes lanceolatus''). | ||
| + | |||
| + | |||
| + | == Tuntomerkit == | ||
| + | |||
| + | Pyöreähkö ja tasapaksu. | ||
| + | |||
| + | Kyljet on hopeanhotoiset ja selkä sinivihreä. | ||
| + | |||
| + | Kylkiviiva kulkee hyvin korkealla. | ||
| + | |||
| + | |||
| + | == Levinneisyys == | ||
| + | |||
| + | Sen levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti. | ||
| + | |||
| + | Itämeren eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen. | ||
| + | |||
| + | Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen. | ||
| + | |||
| + | |||
| + | == Elintavat == | ||
| + | |||
| + | Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia vesiä. | ||
| + | |||
| + | Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan. | ||
| + | |||
| + | Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä. | ||
| + | |||
| + | |||
| + | |||
| + | == Lisääntyminen == | ||
| + | |||
| + | Isotuulenkala kutee hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen. | ||
| + | |||
| + | Mätimunat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä. | ||
| + | |||
| + | |||
| + | == Ravinto == | ||
| + | |||
| + | Eläinplankton, pienet pohjaeläimet ja pikkukalat sekä kalanmäti. | ||
| + | |||
| + | |||
| + | |||
| + | == Kalastus == | ||
| + | |||
| + | Ei ole varsinainen pyynnin kohde, mutta niitä saadaan usein silakkarysistä tai- verkoista. | ||
| + | |||
| + | Liha on maukasta mutta ei silti käytetä Suomessa ihmisravintona. | ||
| + | |||
| + | Isontuulenkalalla on merkitystä muiden kalojen syöttinä ja merilintujen ravintona. | ||
| − | |||
| − | |||
==Lähteet== | ==Lähteet== | ||
* Lauri Koli: ''Suomen kalat''. 3. painos. WSOY, 2002. | * Lauri Koli: ''Suomen kalat''. 3. painos. WSOY, 2002. | ||
| + | *Hannu Lehtonen Suomalainen Kalaopas. WSOY, 2006. | ||
| + | |||
[[luokka:tuulenkalat]] | [[luokka:tuulenkalat]] | ||
Versio 15. huhtikuuta 2010 kello 17.11
Isotuulenkala
Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus, syn. Ammodytes lanceolatus).
Tuntomerkit
Pyöreähkö ja tasapaksu.
Kyljet on hopeanhotoiset ja selkä sinivihreä.
Kylkiviiva kulkee hyvin korkealla.
Levinneisyys
Sen levinneisyysaluetta on Koillis-Atlantti.
Itämeren eteläosissa isotuulenkala on varsin runsaslukuinen.
Suomen rannikolla sen esiintyminen painottuu Suomenlahden lisäksi Ahvenanmaalle ja Saaristomereen.
Elintavat
Isotuulenkalat liikkuvat yksittäin tai pienissä parvissa ja ne suosivat hiekkapohjaisia vesiä.
Ne pystyvät paetessaan kaivautumaan erittäin nopeasti hiekkaan.
Talvisin ne vetäytyvät syvempiin vesiin ja niitä onkin tavattu jopa 50-60 metrin syvyydestä.
Lisääntyminen
Isotuulenkala kutee hiekkapohjalle 10–20 metrin syvyyteen.
Mätimunat takertuvat hiekkaan ja voivat olla myös ohuen hiekkakeroksen peittämiä.
Ravinto
Eläinplankton, pienet pohjaeläimet ja pikkukalat sekä kalanmäti.
Kalastus
Ei ole varsinainen pyynnin kohde, mutta niitä saadaan usein silakkarysistä tai- verkoista.
Liha on maukasta mutta ei silti käytetä Suomessa ihmisravintona.
Isontuulenkalalla on merkitystä muiden kalojen syöttinä ja merilintujen ravintona.
Lähteet
- Lauri Koli: Suomen kalat. 3. painos. WSOY, 2002.
- Hannu Lehtonen Suomalainen Kalaopas. WSOY, 2006.