Nokikana
Nokikana (Fulica atra) on rantakanojen heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomessa tavattavista rantakanoista yleisin. Nokikana on rantakanojen heimoon kuuluva vesilintu. Nokikana on linnustossamme suhteellisen nuori laji. Ensimmäiset varmat havainnot tehtiin vasta 1800-luvun puolivälin vaiheilla Helsingin vesiltä.
Koko ja ulkonäkö
Nokikanan pituus on 35-45cm. Nokikanalla on valkoinen otsakilpi joka paistaa kauas. Nokikana on muodoltaan pyöreä. Leveät ja pyöreäkärkiset siivet, joissa kyynärsulkien takaosassa kapea valkoinen juova. Vanhin suomalainen rengastettu nokikana on ollut 7 vuotta 5 kuukautta 5 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 20 vuoden 7 kuukauden ikäinen yksilö. Nuori nokikana on päästä ja selkäpuolelta ruskeanmusta, pään sivut, leuka, kurkku ja kaulan yläosa ovat harmahtavan valkoiset ja vatsapuoli on ruskeanharmaa.
Elinympäristö
Merenlahdet, lintujärvet, joissa runsas vesikasvillisuus ja avoimia vesialueita. Kannaksi arvioidaan 8.000–15.000 paria.
Pesintä
Nokikana rakentaa kelluvan pesän ruovikon viereen. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti (jopa 6 vrk:n ikäero johtuu siitä, että emo aloittaa haudonnan jo ensimmäisistä munista), lähtevät pesästä 3–4 vrk:n ikäisinä ja palaavat pesään yöksi. Nokikana munii kellanharmaita tiheästi mustapilkkuisia munia 5-12. Hautoo 3 viikkoa. Nokikana pesii yksittäispareina ja on tarkka reviirinsä rajoista. Nokikanat pesivät mielellään naurulokkiyhdyskunnissa.
Muutto
Yömuuttaja. Syysmuutto alkaa elokuun puolivälissä ja jatkuu pitkälle syksyyn (alkutalveen). Palaa maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi-Euroopassa, Etelä-Skandinaviassa ja myös Suomessa (eniten Ahvenanmaalla).
Levinneisyys
Eurooppa-Tyynimeri. -Suomi: Nokikana Lounais-Suomen lintujärvillä runsas, pohjoisemmassa runsastumassa, mutta kanta vaihtelee talvehtimis olusuhteista riippuen. Nokikana on muuttolintu. Nokikanat lähtevät Suomesta syys–lokakuussa talvehtimaan Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Ne saapuvat takaisin Suomeen maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa.
Nokikanoja tavataan harvoin talvella.
Ravinto
Selkärangattomat eläimet, vesikasvit. Kokosukeltaa, mutta pullahtaa pintaan sukelluspaikalta kuin korkki (ei sukella sivusuunnassa vaan suoraan alas). Ravinnonhankintaan liittyy varsinkin syksyllä usein sellainen piirre, että ne sieppaavat syötävän muilta linnuilta, jopa lajitovereiltaan. Tämä tapahtuu siten, että kauempaa sukeltanut yksilö hyökkää sukelluksista ruokaa suuhunsa ottaneen linnun kimppuun, jolloin tämä pudottaa pelästyneenä saaliinsa. Tällä tavoin nokikana voi hankkia ruokaa jopa joutsenilta
Muuta tietoa
Ääntely: Nokikanan äänet metallisia hyvin kovia "kök" ja "pits". Metsästyksellisesti laji ei ole kovin merkittävä. Tämä johtuu paljolti siitä, että sen metsästys tuli sallituksi vasta 1980, joten monet vanhemmat metsästäjät suhtautuvat nokikanan syötävyyteen ennakkoluuloisesti. Tämä on kuitenkin turhaa, sillä nokikanan liha on maukasta. Metsästysaika on koko maassa 20. elokuuta – 31. joulukuuta.
Lähteet
Björn Gidstam-Ilkka Ste`n- Bertil Wahlin; 1990, Pohjolan lintukirja, ISBN ISBN 951-1-08650-2. Keuruu Otava.