Hait

Hait (ylälahko Selachimorpha) ovat rustokaloja. Eri lajeja tunnetaan 368.

Koko ja ulkonäkö

Haiden koko vaihtelee suuresti lajista riippuen. Pienin laji on kääpiöhai, joka kasvaa vain parikymmentäsenttiseksi. Suurin hailaji, valashai, voi kasvaa yli 15 metrin pituiseksi. Kaikista lajeista puolet on kooltaan alle metrin pituisia. Erot ulkonäössä ja elintavoissa ovat eri lajeilla varsin suuret. Yhteisiä piirteitä ovat mm. avonaiset kidukset, pariton selkäevä, parilliset rintaevät ja useimmilla lajeilla voimakkaat leuat ja terävät repimiseen soveltuvat hampaat.

Suurimmat lajit ovat valashai, valkohai, jättiläishai, tiikerihai, holkeri ja vasarahai. Erikoisimpia lienevät enkelihai, partahai, sitruunahai ja piikikäs kääpiöhai.

Lisääntyminen

Haikalojen lisääntyminen on varsin monimutkaista. Kaikki hait parittelevat, toisin sanoen hedelmöitys tapahtuu sisäisesti. Sen jälkeen kun muna on hedelmöittynyt naaraan ruumiissa, on olemassa kolme kehitysvaihtoehtoa:

• Ovipaariset lajit. Munan ympärille kasvaa sarveiskuori, ja se poistuu emon ruumiista; alkionkehitys jatkuu veteen joutuneessa munassa, kunnes poikanen viimein kuoriutuu.

• Ovovivipaariset lajit. Munan ympärille kasvaa ohut kalvo, ja se jatkaa kehittymistään emon kohdussa; alkionkehityksen päätyttyä munasta kuoriutuu poikanen, joka pienine ruskuaisvarastoineen poistuu emon ruumiista

• Vivipaariset lajit. Alkio kehittyy kohdussa, mutta sen ravinnonsaanti ei ole pelkästään oman ruskuaispussin varassa, vaan sille kasvaa napanuoramainen lisäke, samalla kun ruskuaispussista kehittyy istukka; tämän istukan kautta emo ravitsee alkiota synnytykseen saakka.

Poikasten määrä vaihtelee lajeittain. Haikaloilla on todettu tapahtuneen myös neitseellistä sikiämistä.

Ovipaarisista lajeista valashai munii kaikkein suurimman munan. Itse asiassa valashain munia on löydetty vain yksi kappale: tämä tapahtui Meksikonlahdella vuonna 1953. Muna oli 30,4 cm pitkä, 14 cm leveä ja 9 cm paksu. Sen sisällä oleva alkio oli 37 cm:n mittainen ja se oli aivan aikuisen yksilön näköinen.

Elinympäristö

Suurin osa haista elää valtamerissä, mutta joitakin lajeja tavataan joissa ja järvissä, kuten Mississipissä Amerikassa ja Amazonjoessa Brasiliassa. Esimerkiksi härkähai Carcharhinus leucas uskaltautuu joskus jokiin, vaikka se elääkin pääasiallisesti meressä.

Hengittääkseen useimpien haiden on uitava koko ajan, jotta vesi virtaisi niiden kidusten läpi. Tästä syystä hait eivät nuku samalla tavalla kuin ihminen, vaan niillä on aktiivisia ja ei-aktiivisia ajanjaksoja. Jotkut lajit kuten partahai sekä härkähai pystyvät kuitenkin hengittämään paikalla ollessaan. Jotkut lajit liikkuvat parvissa.

Ravinto

Suurin osa lajeista on petokaloja, jotka syövät pääasiassa kaloja, merikilpikonnia ja hylkeitä. Hailla on kehittynyt värinäkö ja erittäin hyvä haju- ja makuaisti. Niillä on tarkan kylkiviiva-aistin lisäksi sähköaisti, jolla ne pystyvät tuntemaan muiden eläinten aiheuttamat sähkökentät ja löytämään siten esimerkiksi pohjaan kaivautuneen saaliseläimen.

Haiden ruokavaliot vaihtelevat lajeittain, mutta lähes kaikki hait ovat lihansyöjiä. Jotkut hait, kuten valkohai, lyhyteväinenmako, tiikerihai ja vasarahai, ovat petokaloja, jotka syövät kalaa, kalmareita, muita haita ja nisäkkäitä kuten hylkeitä. Suurimmat hait syövät jopa pieniä valaita. Jotkut hait, kuten seepransarvihai, enkelihai ja wobbegong, ovat hitaasti uivia suuria lihansyöjiä, jotka murskaavat ja syövät kuorikaloja, rapuja ja simpukoita. Hait syövät myös merenpohjassa olevia kuparikaapeleita, sillä niiden sähkömagneettinen kenttä kiehtoo niitä.

Eräät hait kuten valashait syövät planktonia.

Kehityshistoria

Todisteet varhaisista haista löytyvät fossiileista. Varhaisista haista ei ole jäänyt paljon muuta jäljelle kuin hampaita, koska hailla ei ole luustoa, vaan ne koostuvat rustosta. Hailla oli suipot hampaat ja ne olivat yli metrin pituisia kalansyöjiä.

Carcharodon megalodon eli megalodon oli varhainen lihansyöjähai. Se oli yli 16 metriä pitkä ja sen hampaat 18 cm pitkät. Sen ravinto koostui pääasiallisesti valaista. Luultavasti megalodon kuoli sukupuuttoon, koska sen ravintona olleet valaat muuttivat napapiirien kylmemmille vesille, minne megalodonit eivät voineet niitä seurata.

Viholliset

Hailla ei ole muita luonnollisia vihollisia kuin toiset hait ja ihminen, sekä jotkin delfiinilajit kuten miekkavalaat. Saasteet vähentävät haikantoja. Joka vuosi yli 100 miljoonaa haita kuolee kalaverkkoihin ja laivan potkureihin jääneinä. Niitä myös kalastetaan ruuaksi; esimerkiksi Aasiassa valmistetaan haineväkeittoa, jota varten pyydystettävistä haista osasta käytetään koko hai, mutta joskus hai nostetaan laivaan, siltä katkaistaan evät ja hai paiskataan elävänä takaisin mereen. National Geographic

Haiden hyökkäykset

Vuosittain tapahtuu noin 50 hain hyökkäystä ihmisen kimppuun. Näistä suurin osa tapahtuu Australian koillisrannikolla ja Floridassa, joissa vesiurheilu, kuten sukellus ja surffaus, on suosittua. On tutkittu että hait käyttävät ilmeisesti nukkumiseen matalikkoja missä veden liike on jatkuvaa jottei näiden tarvitsisi uida pysyäkseen hengissä ja nämä paikat ovat ihmisenkin suosiossa.

Australian 200-vuotisen historian aikana ovat hait hyökänneet 548 kertaa ihmisen kimppuun, joista 182 johti uhrin kuolemaan. New South Walesin osavaltiossa on tapahtunut eniten haihyökkäyksiä. New South Walesissa hait ovat puraisseet ihmistä 205 kertaa (joista 69 kuolemantapausta), Queenslandissa 201 kertaa (joista 68 kuolemantapausta). Viimeisten 30 vuoden aikana hait aiheuttivat 31 ihmisen kuoleman, joista 12 Queenslandissa ja kaksi New South Walesin osavaltiossa.

Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja haita kohtaan, vaikka ne hyökkäävät suhteellisen harvoin ihmisen kimppuun. Osasyynä ovat sekä hain hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden kertomukset että elokuvat. 11 ihmistä on kuollut hain puremiin Australiassa vuosien 1980 ja 1990 välillä. On muistettava että samana aikana 20 kuoli ampiaisenpistoihin ja 19 salamaniskuihin. 48 % hyökkäyksistä päättyy saaliin kuolemaan , harva maapeto yltää samaan. On tutkittu, että hait eivät pidä ihmisten lihasta. Scientific American

Elokuvat

Haista on tehty monia elokuvia, kuten Tappajahai-elokuvat, Deep Blue Sea ja sekä Hain tarina.