Oulujoki
Oulujoki on Oulujärven laskujoki, joka laskee Perämereen Oulussa. Se on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun pääjoki, ja suuri osa näistä maakunnista kuuluu sen valuma-alueeseen eli Oulujoen vesistöalueeseen.
Kainuun itäosat, Kuhmo ja Sotkamo sekä Kajaanin kaupunki ovat Kuhmon reitin varrella, pohjoisemmat Suomussalmi, Hyrynsalmi, Ristijärvi ja Paltamo ovat Hyrynsalmen reitin varrella, Paltamon nykyinen kirkonkylä Kiehimä reitin laskukohdassa Oulujärveen. Järven etelärannalla on Vuolijoki ja lännessä Oulujoen niskassa Vaala. Kainuun kunnista ainoastaan Puolanka sijaitsee pääosin Kiiminkijoen vesistöalueella.
Oulujoki on maan tunnetuin tervan kuljetusreitti, mutta tervakulttuuri on menettänyt suurimman merkityksensä puulaivoista metallirunkoisiin siirryttäessä. Oulujoen varrella ovat Vaalan jälkeen alajuoksua kohti pohjoispohjalaiset kirkonkylät Utajärvi, Muhos ja jo lakkautettu Oulujoen kunta, ja joen laskukohdassa Perämereen on valtakunnan mittakaavassakin merkittävä Oulun kaupunki.
Sivujoet
Oulujoen sivujoet rannikolta sisämaahan päin lukien ovat:
Kalastus
Oulujoki on täysin valjastettu energiatalouden tarpeisiin. Vanha Oulun lohi ei enää nouse jokeen, mutta korvausistutukset ovat tuoneet arvokalaa kuten taimenta ja kuhaa virkistyskalastajien tarpeisiin. Vuonna 2003 Merikosken voimalaitokseen valmistui kalaporras jota pitkin lohi ja muut kalat pääsevat nousemaan Muhokselle Montan voimalaitokselle asti. Lohelle avautui periaatteessa kutupaikkoja Muhosjokeen ja Sanginjokeen. Ammattimaista kalastusta on vähän, mutta kuoreen ja muikun saaliit vesistössä ovat huomattavia. Vesistössä on mittava rehevöityminen maatalouden, turve tuotannon, paperi teollisuuden ja kaupunkijätteen vuoksi.
Oulujoen voimalaitokset
(suluissa valmistumisvuodet)
- Jylhämä (1952)
- Nuojua (1955)
- Utanen (1957)
- Ala-Utos (1957)
- Pälli (1954)
- Pyhäkoski (1951)
- Montta (1957)
- Merikoski (1954, käyttöönotto 1948)
Merikosken voimalaitoksen omistaa Oulun Energia. Muut ovat valtiollisen energiajätin Fortum Oyj:n omistuksessa.