Siima

Siima on ongen, virvelin jne. vavan ja koukun tai uistimen väliin jäävä lankamainen osa, jonka tarkoituksena on kuljettaa koukku tai uistin kauemmas kalastajasta. Siima valmistetaan muovista (monofiilisiima) tai mikrokuidusta punomalla tai fuusioimalla valmistettu monikuitusiima. Erilaisilla valmistusmateriaaleilla ja rakenteilla pyritään säätelemään mm. siiman lujuus-, notkeus- ja jousto-ominaisuuksia. Monofiilisiima venyy pituudestaan jopa kymmeniä prosentteja ennen katkeamista, monikuitusiima puolestaan venyy vain muutaman prosentin verran. Siima, jossa on suuri vetolujuus, on useimmiten paksua eivätkä solmut kestä siinä kovin hyvin.

Siiman paksuus

Sopivan paksuista siimaa valittaessa täytyy ottaa huomioon pyydettävä kala, että käytettävät välineet. Siiman paksuuden ja koukun koon tulisi olla suhteessa toisiinsa. Myös on kalastuspaikka vaikuttaa valittavan siiman paksuuteen. Mikäli kalastetaan kasvillisuuden ja pohjaoksien seasta, kannattaa käyttää vahvempaa siimaa.

Sopivia siimanpaksuuksia eri lajeille

Ahven	0,20-0,25mm
Ankerias	0,35-0,50mm
Hauki	0,40-0,50mm
Kampela	0,35-0,50mm
Karppi	0,20-0,40mm
Kuha	0,35-0,40mm
Lahna	0,20-0,30mm
Seipi	0,15mm
Siika	0,20mm
Silakka	0,30mm
Sorva	0,15-0,25mm
Suutari	0,25-0,35mm
Särki	0,15-0,20mm
Säynävä	0,25mm
Turpa	0,20-0,30mm
Vimpa	0,15-0,20mm

Siiman väri

Kala saattaa tarkastella syöttiä jonkin aikaa. Tällöin on melko tärkeää ettei siima ole väärän värinen. Onkisiimoja on monen värisiä. Värittömän siiman lisäksi on olemassa mm. vihreitä, sinisiä ja jopa itsevalaisevia siimoja. Sellaisesta on hyötyä jos kalastetaan hämärässä. tosin tällöin voidaan kysyä näkeekö kala sen.

Siiman hoito

Siiman käsittely vaikuttaa sen kestänyyteen. Auringonvalo vaikutaa haitallisesti nailonlankaan ajan myötä. Älä siis varastoi siimaasi aurinkoiseen paikkaan. Myös käyttö ja vavan vaparenkaat kuluttavat siimaa. Siksi siima kannattaa uusia silloin tällöin, vaikkapa kerran vuodessa. Kalastusreissulle kannattaa ottaa mukaan varasiimoja.

Siiman historia

Ennen vanhaan urheilukalastajilla ei ollut vaikeuksia kalastussiiman hankinnassa; siiman raaka-aineena oli silloin hevosen häntäjouhi. Izaak Waltonin aikana englannissa perhokalastajat kisailivat siitä, kuka pystyi nostamaan isoimman taimenen käyttäen vain yhtä häntäjouhen vahvuista peruketta. 1800-luvun puolivälissä kauppaan tulivat silkkisiimat, jotka mullistivat sen ajan kalastuksen. Ensimmäiset tekokuitusiimat tulivat markkinoille vasta 1938 saksalaisen DAM:in valmistamina. Kun siima punottiin aikaisemmin hevosen häntäjouhista tai silkkisäikeistä, oli nailonsiima yksikäikeinen. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen yleistyi nailonsiimat kalastuksessa.

Lähteet

Kalamiehen tietokirja (siiman historia)