Merilohen uistelu

Merilohen uistelu Suomenlahdella sai alkunsa 90 - luvun alussa. Uistelun kokeilua siivitti tieto siitä, että Ruotsin puolella lohia oli uisteltu jo vuosikaudet. Suomessa uistelijat alkoivat saada suureksi hämmästyksekseen lohia Helsingin edustalta sekä lähiympäristöstä. Sitä mukaan kun kaloja tuli, myös uistelualueet ja suosio kasvoivat. Vuonna 1993 kalastustarvikeliike Wobbleri avasi saalispäiväkirjat internetiin. Sitä myöten ilmoituksia suurlohista alkoi sadella. Tänä päivänä lohta uistellaan Suomenlahdella Hankoniemi - Kotka-akselilla. Lohet ovat harvinaista herkkua, mutta kalojen keskikoko houkuttelee uistelijoita merelle.

Uisteluaika ja -paikat

Suomenlahdella lohenuistelukausi alkaa touko - kesäkuussa veden lämpötilan kohoamisen mukaan. Lohet alkavat ottaa pelteihin/rakseihin, kun vedenlämpötila kohoaa n. 10 - 15 C:een. Kausi päättyy syys - lokakuun paikkeilla veden lämpötilan laskun mukaan. Parasta uisteluaikaa on kesä - heinäkuu (klo 12 - 18 paras ottiaika), jolloin lohen tavoittaa useimmiten syvätakilasta (15 m-30 m syvyydestä). Uisteleminen onnistuu parhaiten leudoilla säillä. Jos tuulen nopeus on yli 10 m/s, merelle ei kannata lähteä. Isoimpien veneiden omistajat pääsevät merelle toki kovillakin keleillä.

Uistelupaikkoja Suomenlahdella on todella paljon, mutta suosituimpia alueita ovat mm. Helsingin matala (Kasuuni) , Sitin sekä Espoossa Berggrundet ja Palkkakuopat. Rautatolpan ympäristöäkään ei sovi unohtaa. Alueet löytää kätevästi cd-merikartasta (katso kartta). Pääasiassa lohta uistellaan penkanreunoja pitkin, mutta syvän päältäkin sopii kokeilla. Takilavavoilla lohia saadaan yli 25 m:stä. Penkkojen reunoissa on yleensä suurimmat silakka- /kilohailiparvet, joiden perässä lohet liikkuvat.

Uistelu ja -välineet

Lohenuistelu vaatii kalakaveria, sillä yksin kaikki on työläämpää (vapojen laittamisesta lohen haavimiseen). Lohenuistelussa vedetään tavallisesti n.10 - 20 vetovavalla (itse käytän Shakespearen uglystikkejä sekä Balzerin takilavapoja). Vavoille tarvitaan kunnon hyrräkelat kuten Pennin 290, 320 tai Ambassadeur 7000 (0,40 mm:stä siimaa saa mennä 300 m). Suuren vapamäärän johdosta vapateline on välttämätön ostos uisteluveneeseen.

Jotta vältytään siimasotkuilta uisteluveneen sivuille uitetaan plaanarit. Plaanareita on sekä isoja että pikkuplaanareita. Isoja plaanareita käytetään useimmiten silloin, kun vapamäärä on suuri. Isoihin plaanareihin voi liittää useita siimoja laukaisijoiden kautta (laukaisijat laukeavat reilumman lohen iskusta), kun taas pikkuplaanarit vievät yhden siiman sivulle (katso kuva). Kevyttä uistelua harrastava selviää muutamalla pikkuplaanarilla (Walleyboard).

Plaanareiden lisäksi uisteluveneessä ovat syvätakilat. Takilakuulan (2 kg - 4 kg) avulla pelti/raksi voidaan laskea yli 20 m:n syvyyteen (siima ohjautuu syvyyksiin takilavaijerissa olevan laukaisijan kautta). Takilavavat saavat olla järeämpiä kuin plaanarivavat. Erilaisia painosyvääjiä tai Dipsydivereitä valitaan sen mukaan, kuinka syvälle pelti/raksi halutaan uimaan. Suurimmilla Dipsyilla pääsee n. 20 m:n syvyyteen. Uutuutena lohenuisteluun ovat tulleet houkutinlevyt eli Flasherit. Erikokoisia puntteja uitetaan plaanareissa siinä järjestyksessä, että puntin paino suurenee uloimmasta siimasta sisimpään. Uistellessa peltejä/rakseja kannattaa uittaa eri syvyyksissä, saaden aikaan vaikutelman kalaparvesta. Ottikalan iskiessä useampia siimoja kannattaa laittaa ottisyvyyteen (eikös tuo ole itsestäänselvyys). Lohenuistelussa puhutaan harppauskerroksesta. Sillä tarkoitetaan sitä syvyyttä meressä, jossa kylmemmän ja lämpimämmän veden raja sijaitsee. Suomenlahdessa harppauskerros on n. 15m syvyydessä. Kesällä lohet viihtyvät kerroksen kylmemmällä puolella (hapekkaampi vesi) ja syksyllä nousevat pinnempaan.

Avomerellä lohta uistellessa kannattaa panostaa suureen haaviin sekä nostokoukkuun. Siiman päähän iskevä lohi voi painaa 2 kg - 20 kg. Kelojen siimamäärät on siis hyvä tarkistaa ennen peltien/raksien laskua. Pelleillä vedettäessä vetonopeus voi olla 2 - 4 km/h ja rakseilla n. 2 km/h. Useimmiten suuremmat nelitahtikoneet eivät pääse pienimmilläkään kierroksilla 2 km/h:ssa. Tällöin kannattaa virittää reijitetyt ämpärit laskemaan veneen nopeutta (K-Raudasta saa laastiämpärit ja narua).

Ensimmäinen tärppi

Lohen iskiessä peltiin/raksiin kalan koko käy nopeasti selville. Jos laukaisija laukeaa ja räikkä käy tasaisesti koukussa on reilumpi lohi. Kalan kokoa voi arvailla säätämällä räikkää tiukemmalle ja pumppaamalla kalaa venettä kohti. Siimasotkujen välttämiseksi kannattaa viereiset vavat ottaa pois alta isomman kalan väsyttämistä varten. Pienempi lohi nykii vähän vapaa eikä jaksa laukaista laukaisijaa. Usein siimoja nostettaessa ylös löytyy pelleistä/rakseista yllättäen 1 - 2 kg:n lohia ja taimenia. Kalan sinnikkyys riippuu myös siitä, kuinka pahasti kala on iskenyt koukkuihin. Kielestään kiinni jäänyt lohi antautuu nopeasti. Heikosti suupielestä kiinni jääneet kalat pyrkivät usein pintaan. Hypyissä ne pääsevät yleensä irti. Mikäli käy niin hyvä tuuri, että kala saadaan pumpattua veneen viereen, onse helppoa saada haaviin päästämällä siimaa hieman ulos. Näin kala painuu haaviin pyrstö edellä. Jos kunnon emäsika saadaan veneen viereen voit myös tarvittaessa käyttää nostokoukkua. Eli nopea tempaisu niskasta läpi ja kala laidan kuivemmalle puolelle.

Lohenuistelu vaatii suurta rahallista sijoitusta välineisiin ja veneeseen. Lisäksi kärsivällisyys on valttia tässä kalastusmuodossa. Lohenuistelusta kiinnostuneiden kannattaa käydä katsomassa www.vetouistelu.com ja hyvän opastuspaketin voi tilata osoitteesta www.webmarkkinat.com/arkki/.

Teksti ja kuvat: Mikko Tommila