Koskikorennot
Koskikorennot eli korrit (Plecoptera) on lähinnä pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon viileämmillä alueilla esiintyvä hyönteislahko. Maailmanlaajuisesti lahkoon kuuluu pari tuhatta lajia, Suomessa vajaa neljäkymmentä. Koskikorentoja pidetään yhtenä alkeellisimmista siivellisten hyönteisten ryhmistä. Lahko tunnetaan fossiiliaineistosta jo varhaiselta permikaudelta.
Aikuiset koskikorennot ovat rotevanoloisia, muutaman senttimetrin pituisia hyönteisiä. Ne lentävät veden yläpuolella iltahämärässä ja viettävät päivät leväten puiden rungoilla tai kasvillisuuden seassa. Koskikorennoilla on suuret verkkosilmät sekä päälaella kolme pistesilmää. Tuntosarvet ovat huomattavan pitkät, vähintään puolet vartalon pituudesta, ja takaruumiin kärjessä on kaksi pitkää perälisäkettä. Siivet ovat pitkät ja levossa korento taittaa ne erityisestä nivelkohdasta lahkolle tunnusomaiseen asentoon takaruumiin päälle. Joillakin lajeilla siivet ovat kuitenkin voimakkaasti surkastuneet.
Aikuinen koskikorento on melko lyhytikäinen ja käyttää ravinnokseen leviä tai jäkälää. Joidenkin lajien aikuiset korennot eivät syö lainkaan. Muutamat Capniidae-heimon lajit, kuten pohjoisamerikkalainen Capnia lacustra ja Baikaljärvessä elävät Baikaloperla-suvun koskikorennot ovat ainoita hyönteisiä, jotka elävät koko elämänsä vedessä poistumatta sieltä.
Toukat ovat muistuttavat siivettömiä aikuisia ja ne ovat liikkuvia petoja tai kasvinsyöjiä. Ne elävät kylmässä, virtaavassa vedessä ja hengittävät kiduksilla, jotka ovat aina rihmamaiset, eivät levymäiset. Toukalla on hyvin kehittyneet raajat sekä kaksi pitkää perälisäkettä. Koskikorennot ovat herkkiä veden epäpuhtauksille ja niiden esiintyminen ilmaisee hyvää vedenlaatua. Toukkavaiheita on 12–33 ja kehitys aikuiseksi kestää 1–4 vuotta. Muodonvaihdos on täydellinen.