Monnit
Monnikalat (Siluriformes) ovat pääosin lämpimien vesien asukkaita. Lajirunsaus on suurimmillaan trooppisilla alueilla Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Napoja kohden siiryttäessä lajien määrä pienenee nopeasti eikä monneja esiinny ollenkaan arktisilla vesistöissä. Euroopassakin on ainoastaan kaksi alkuperäistä monnikalaa. Monni ja Kreikanmonni (Silurus Aristotelis), joka elää vain Akhelóosjoessa Länsi-Kreikassa. Vuosittain kuvataan tieteelle uusina 20-30 lajia. Monnilajien todellinen määrä ylittää todennäköisesti 3000. Monnikalat muodostavat yhdessä karppikalojen, tetrakalojen ja veitsikalojen kanssa ylälahkon Ostariophysi. Näiden lahkojen yhteinen piirre on Weberin luut, jotka yhdistävät sisäkorvan uimarakkoon. Niiden ansiosta tämän lahkon kalat pystyvät aistimaan ääniä toisia kaloja paremmin. Yhteistä kaikille monneille ovat paljas, suomuton iho ja suun ympärillä olevat viiksisäikeet. Iho on usein paksuuntunut. Monien heimojen edustajilla on ihonsuojaksi kehittyneitä luulevyjä. Viiksisäikeiden määrä vaihtelee yhdestä neljään pariin, ja ne voivat olla hyvinkin pitkä. Yksiviiksi pari sijaitsee ylä-ja muut alaleuassa. Viiksisäikeitä käytetään ruuan etsimiseen että suunnistamiseen pohjakoloissa ja sameissa vesissä. Niissä on myös runsaasti makuaistinsoluja helpottamassa särpimen löytymistä. Monit monnilajit tulevat toimeen vähähappisissa, likaisissa tai. sameissa vesissä.