Surviaistoukkien keruu
Verenpunaisia Chironomus-toukkia löytyy, kun kuopii rehevien lampien sekä meren- ja järvenlahtien pohjalietettä. Koska hyviä toukkapaikkoja ei ole kaikkialla, etsinnät on vaivattominta hoitaa veneellä loppusyksystä tai tulevan talven tarpeisiin heti jäiden lähdettyä. Jään päältä toukkapaikkoja on helpointa etsiä matalista lahdista jääkairalla kirnuamalla, jolloin toukkia löytyy jään päälle pulpunneesta liejuliemestä. Tällä tavoin voi saada yhden päivän toukatkin hankituksi. Varsinaiseen toukkien keruuseen on syytä lähteä leutona talvipäivänä, sillä kovalla pakkasella on vaarana, että survarit jäätyvät hengiltä.
Välineet
- Tukevavartinen ja vanteinen pohjahaavi, jonka vanne on edestä suora ja pussi lujaa, millimetrin harvuista nailonverkkoa.
- Muovisankoja saaliin säilytttämiseksi.
- Siivilä tai akvaariohaavi toukkien poimintaan.
Kerääminen
Toukkapaikalle tehdään väljä avanto ja täytetään ämpärit, kun vesi on vielä puhdasta. Sitten kuopaistaan haavilla pohjasta liejua muutaman sentin paksuudelta ja nostetaan läjä avannon reunalle. Haavia huljutetaan ja nostellaan, jolloin veden pintakalvoon jää toukkia akvaariohaavilla tai siivilällä vesisankoon kerättäväksi. Huljuttelua jatketaan niin pitkään kuin toukkia riittää, minkä jälkeen otetaan uusi annos käsittelyyn. Jos paikka on hyvä, tulee toukkia helposti kerätyksi yli tarpeen. Parempi antaa niiden jäädä pohjalietteeseen odottamaan seuraavaa keräilykertaa, kuin heittää tuhatmäärin kuolleita toukkia menemään. Survareiden keruuseen ei vaadita kalastus- eikä muutakaan lupaa, mutta toisten kotirauhaa on varottava häiritsemästä. Työn päätyttyä on avannon reunat huuhdottava liejusta ja avanto on turvallisuussyistä merkittävä selvästi vaikkapa havunoksilla.
Hoito
Toukat säilyvät kylmässä vedessä hengissä viikkokausia, jopa kuukausia, jos niille vaihtaa vettä päivän parin välein ja kerää kuolleet toukat pois. Hyvä kaivovesi lienee toukille parasta, mutta nykyinen klooriton vesijohtovesikin on aivan sopivaa.
Lähteet
- Kalamiehen pikkujättiläinen