Ahvenen heittokalastus

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 28. kesäkuuta 2010 kello 19.35 käyttäjän Szczupak (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tietyö1.png Tämä artikkeli on vasta kehitteillä, joten siitä saattaa puuttua oleellisia tietoja. Voit keskustella artikkelin kehittämisestä keskustelusivulla.

{{#if:Laajennusta tulee, hitaasti mutta kohtalaisen varmasti|Tarkennus: Laajennusta tulee, hitaasti mutta kohtalaisen varmasti|}}

Ahven on Suomen yleisin kala ja sen heittokalastus on hyvin suosittu laji. Tässä artikkelissa kerrotaan perustietoja, joista on apua raitapaitojen metsästämisessä.

Ahvenpaikat

Keväällä enne kutua ahvenen heittokalastus on haastavaa, ja parvia on vaikea löytää.

Kesällä ahvenia löytää hyvin monista paikoista: kasvillisuusvyöhykkeen laitamilta, karikoilta, syvänteiden rinteltä, jyrkkärantaisista niemenkärjistä, syviltä hyllyiltä jne. Myös selkävesillä liikkuu suurten ahventen ajoparvia. Kesäaikaan suuret ahvenet ovat useimmiten syvällä, ajoparvia lukuunottamatta. Joella kaloja löytyy mm. siltojen alta ja suvannoista.

Syksy on merellä ahvenenkalastuksen kulta-aikaa. Suuret ahvenet kokoontuvat silloin parviksi syville pakoille ja kun parvi löytyy, kyrmyniskoja voi nousta kilokaupalla. Kaikuluotain on todella hyödyllinen apuväline syksyisten parvien etsinnässä.

Välineet

Virveli

Kevyet välineet ovat parhaimmillaan ahvenenkalastuksessa. Sopiva viehesuositus vavalle on esim. 5-15g. Kelan tulisi mielellään olla kevyt, 1000- tai 2000-luokasta. Siiman sopiva paksuus on monofiililla 0,16-0,25 ja kuitusiimalla 0,08-0,20.

Vieheet

Monet eri viehetyypit soveltuvat ahvenen kalastukseen. Sopivia ovat esim. 5-15 grammaiset lusikat, 3-7 senttiset vaaput ja 2-4 koon lipat. Syvässä vedessä jigit ovat ylivoimisen tehokkaita. Myös erilaisilla litkoilla ahventa nousee hyvin, jos kalastuspaikan säännöt sallivat niiden käyttämisen.

Kalastustekniikka

Ahvenen jigikalastusta on käsitelty erikseen omassa artikkelissaan.

Lähteet