Mustakurkku-uikku

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 21. lokakuuta 2012 kello 08.24 käyttäjän OdeFish (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juhlapuku

Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) on pienikokoinen, ja on yleisimpiä uikkujamme. Lajin on nimennyt Carl von Linné. Mustakurkku-uikku on BirdLifen vuoden 2012 lintu. Mustakurkku-uikku on vähentynyt viime vuosina voimakkaasti, minkä vuoksi se on luokiteltu uhanalaisarvioinnissa vaarantuneeksi.


Ulkonäkö[muokkaa]

Mustakurkku-uikku on helppo tuntea. Se on noin tavin kokoinen. Keväällä ja kesällä lintu on pääosin punaruskea. Sen mustassa päässä on kauniin kellertävä höyhenkuvio, jonka ansiosta sillä näyttäisi olevan erityisen tuuheat ja pitkät kulmakarvat. Pää vaikuttaa hieman kulmikkaalta näiden kulmakarvojen ja mustan poskiparran ansiosta. Mustakurkku-uikun poikaset ovat harmaankirjavia, kuten muidenkin uikkujen poikaset. Sulkasadossa myös aikuisten lintujen ulkonäkö muuttuu, minkä vuoksi syksyllä näkee lähinnä tummanharmaanvalkoisia yksilöitä. Varsinkin pesimäpaikoillaan mustakurkku-uikut ääntelevät hyrisevää liverrystä.


Levinneisyys[muokkaa]

Mustakurkku-uikkuja on eteläisestä Suomesta aina Etelä-Lappiin saakka. Kannaksi on Suomessa arvioitu noin 1500 paria. Mustakurkku-uikku pesii järvillä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Euroopassa pesii 6000-9000 paria, Venäjän kanta puolestaan on 10000-100000 paria. Maailman koko populaatio on 160000-1200000 yksilöä. Laji on muuttolintu, joka muuttaa elo-lokakuussa Länsi-Euroopan rannikoille ja palaa huhtikuun puolivälin jälkeen, pääjoukot kuitenkin vasta toukokuussa. Syysmuutto alkaa aikaisin loppukesällä, mutta syysmuutolla myöhästyneitä lintuja on tavattu talvellakin.

Sulkasato

Elinympäristö ja pesintä[muokkaa]

Mustakurkku-uikut pesivät usein rehevissä lintuvesissä. Mikäli samasta vesistöstä löytyy naurulokkiyhdyskunta, mustakurkku-uikut hakeutuvat mielellään sen suojiin. Laji muodostaa useamman parin kerääntymiä. Lintuvesien lisäksi laji pesii suolampareissa, metsälammissa, kalanviljelylammikoissa, teollisuusaltaissa sekä saaristossa. Muuttoaikaan lintuja tavataan lähes kaikenlaisten avovesien äärellä. Pesimäpaikoilla voi nähdä uikuille tyypillisiä, näyttäviä soidinmenoja, joissa pariskunta tanssii yhdessä päitään pyristellen. Pesäksi mustakurkku-uikut rakentavat kelluvan lautan, joka on usein piilossa kasvillisuuden seassa. Toukokuussa naaras munii 4-6 munaa, joita molemmat sukupuolet hautovat yhteensä runsaat kolme viikkoa. Poikaset varttuvat lentokykyisiksi vajaassa kahdessa kuukaudessa.


Ravinto[muokkaa]

Laji on sukeltaja, joten se saalistaa kaloja vedenpinnan alta. Se voi pysytellä veden alla useita minuutteja ja sukeltaa jopa 200 metriä. Linnuille kelpaavat myös kasvinosat sekä vedessä elävät selkärangattomat, kuten äyriäiset.

Lähteet[muokkaa]