Rapurutto

Rapurutto on Aphanomyces astaci -leväsienen aiheuttama rapujen sienitauti. Rapurutto on tuhoisa alkuperäiselle suomalaiselle jokiravulle, mutta istutettu täplärapu on taudille osittain vastustuskykyinen.

Infektio ja leviäminen

Rapuruttosieni tarttuu ravun kuoren (kutikula) pehmeisiin paikkoihin kuten niveltaipeisiin, leviää itse kuoressa ja tunkeutuu edelleen muun muassa hermokudokseen. Rapu kuolee lopulta sienen erittämään hermomyrkkyyn. Jokiravulla tämä tapahtuu viikon-parin kuluessa tartunnasta. Sieni leviää ravusta toiseen vedessä aktiivisesti liikkuvien uimaitiöiden avulla, jotka kuroutuvat ravun kuoresta esiin työntyvistä sienirihmoista. Itiön elinaika vedessä on noin viikko. Jollei se tänä aikana löydä uutta isäntää, se voi koteloitua; kotelo voi tuottaa uuden itiön, ja kokonaistartunta-aika venyä muutamaan viikkoon.

Rapurutto tarttuu sekä eurooppalaisiin rapulajeihin että alun perin pohjoisamerikkalaisiin lajeihin kuten täplärapuun, mutta on kohtalokas vain eurooppalaisille. Rapurutto on alun perin amerikkalaisten rapujen tauti, jotka ovat osittain sopeutuneet elämään yhdessä sen kanssa. Rapurutto ei tartu muihin eläimiin.

Päästyään vesistöön rapurutto tyypillisesti tuhoaa infektoituneen jokirapukannan kokonaan tai lähes kokonaan muutamassa viikossa; tauti leviää tehokkaasti alavirtaan ja ylävirtaankin kymmeniä kilometrejä vuodessa. Täpläravut toimivat rapuruton lähes oireettomina kantajina, ja niiden istutukset ovat siksi kohtalokkaita alkuperäiselle jokirapukannalle. Tauti ei kuitenkaan ole täpläravuillekaan harmiton, vaan heikentää niiden elinkykyä.

Uusimpien tutkimusten mukaan rapurutto saattaa joskus esiintyä oireettomana myös jokirapukannassa tuhoamatta sitä kokonaan, ja myöhemmin taas puhjeta epidemiaksi rapukannan kasvaessa [1]

Historia

Rapurutto saapui Eurooppaan 1859 ilmeisesti tahattomasti painolastivesissä Amerikasta tulleiden rapujen mukana, ensin Italiaan Po-joen alueelle. Se levisi Ranskaan 1875, Saksaan 1880 ja edelleen Baltiaan ja Venäjälle ja sieltä käsin Suomeen 1893 ja Ruotsiin 1907. Taudin levittäytyminen jatkui toisena aaltona 1970–1980-luvuilla muun muassa Britteinsaarille, Norjaan, Japaniin ja Turkkiin. Pääsyynä tuolloin olivat ensin Ruotsiin tuotujen amerikkalaisten täplärapujen huolettamat istutukset edelleen rapuviljelmille muihin maihin.

Rapuruton johdosta aiemmin kukoistanut ravustus elinkeinona taantui 1900-luvun ensi vuosikymmenellä voimakkaasti. Suomessa vuotuiset rapusaaliit romahtivat noin 20 miljoonasta murto-osaan. Täplärapuistutukset aloitettiin 1960-luvun lopulla, mikä on parantanut toisaalta tilannetta kokonaissaaliin kannalta mutta toisaalta edistänyt alkuperäisen ravun taantumista.

Täplärapuistutukset toivat Suomeen uuden rapuruttokannan, joka poikkeaa geneettisesti ja ilmeisesti myös ärhäkkyydeltään aiemmin 1890-luvulla saapuneesta kannasta. [2]

Torjunta

Rapuruttoa vastaan on Suomessa ja Ruotsissa käynnistetty kampanjoita ja annettu ja ohjeita sen leviämisen estämiseksi. Suurin vaara koituu täplärapujen luvattomista siirtämisistä toiseen vesistöön. Rapuja ei saa sumputtaakaan toisessa vesistössä.

Ravunpyydyksiä ei saa desinfioimatta siirtää vesistöstä toiseen. Myös kalanpyydysten, täkykalojen, veneiden ja saappaiden desinfiointia suositellaan, eikä vettä pidä siirtää veneiden mukana. Pyydysten ja välineiden vaihtoehtoisiksi desinfiointimenetelmiksi on suositeltu: keittäminen 10 minuuttia; täydellinen kuivaaminen esimerkiksi 5 tuntia saunassa (80 astetta) tai viikko auringonpaisteessa; 30 min 75% alkoholissa (esimerkiksi Sinol); 10% formaliiniliuoskäsittely 30 min; pakastaminen –20 asteessa 1 vrk. [3][4]

Kehityshistoriallisesti rapurutto ei ole sukua varsinaisille sienille, vaan on lähempänä muun muassa eräitä leviä. [5] Sen kanssa samaan lahkoon Saprolegniales kuuluvat kalojen vesihometaudit ja samaan luokkaan Oomycetes muun muassa perunarutto ja monet muut kasvitaudit.

Lähteet

• Rapurutto.net
• Kilpinen, K.: Rapu. (KKL Ahvenportaali)
• Raputietokeskus: Rapurutto
• Evira: Rapurutto Aphanomyces astaci
• Evira: Uutta tietoa rapurutosta (26.7.2007)
• Global Invasive Species Database
• CFO (Canada) Crayfish Plague
• UCMP Berkeley: Chromista

Viitteet

<references />