Kirjolohi
Kirjolohi eli sateenkaarirautu (Oncorhynchus mykiss) on lohiin (Salmonidae) kuuluva kala. Kirjolohen liha on rasvaista ja punertavansävyistä. Kirjolohi on suosittu ruokakala ja saalis virkistyskalastajien keskuudessa. Se onkin yksi perhokalastajien halutuimmista saaliista. Kirjolohi kasvaa noin 40 - 70 senttimetrin pituiseksi ja painaa noin 1 - 5 kg.
Historiaa
Kirjolohta nimitettiin Suomessa alun perin sateenkaarirauduksi (rainbow trout), mutta vuonna 1965 silloinen presidentti Urho Kekkonen lanseerasi nimen kirjolohi, joka vakiintui kalan suomalaiseksi nimeksi. Tästä alkujaan Pohjois-Amerikan ja Aasian 60 leveyspiirin eteläpuolen Tyyneenmereen laskevista vesistöistä kotoisin olevasta kalasta erotetaan kolme ekologista muotoa: koko elämänsä virtavesissä viettävä muoto, kylmien järvien muoto ja merestä jokiin kudulle nouseva muoto. Meressä elävästä ja joissa kutevasta muodosta käytetään nimitystä "Steelhead" ja koko ikänsä ja makeassa vedessä elävästä nimitystä "Kamloops".
Ensimmäinen kirjolohen mätierä tuotiin Suomeen Saksasta vuonna 1894. Suomeen kala on tullut etupäässä tanskalaisten kalanviljelylaitosten kautta. Rotu lienee "Kamloops", makeanveden muoto. Kalaa on istutettu Suomen luontoon moneen otteeseen ja istutetaan edelleen lähinnä virkistyskalastajien pyydettäväksi. Kirjolohi ei kovinkaan helposti lisäänny Suomen vesissä, sillä kesä on liian lyhyt mädin kypsymiselle. Kirjolohikannat ovat siksi istutusten varassa. Eurooppaan kirjolohta on tuotu 1800-luvun lopulta asti ja viime vuosina sen viljely kalanviljelylaitoksissa on ollut runsasta.
Luokittelu
Tyynenmeren ja Atlantin lohikalat ovat eriytyneet toisistaan niin paljon, että ne muodostavat eri suvut. Nykytiedon mukaan kirjolohen lähimpiä sukulaisia olisivatkin tyynenmerenlohet (Oncorhynchus-suku) eivätkä kotoisen lohisukumme (Salmo) jäsenet. Aikaisemmin kirjolohi katsottiin kuuluvan Atlantin lohikaloihin ja silloin sen tieteellinen nimi oli Salmo gairdneri, jota näkee nykyäänkin vielä virheellisesti käytettävän.