Kaikuluotain

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. maaliskuuta 2010 kello 14.10 käyttäjän Kala erkki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Question book-4.png Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.

Voit auttaa Kalapediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
{{#if: | Tarkennus: {{{1}}} | }}

Navmanin värinäytöllinen karttaplotteri ns. jaetussa tilassa, eli laite jossa on yhdistetty GPS ja kaikuluotain. Klikkaa kuvaa, niin toimintojen selitteet aukeavat kuvan alapuolelle.


Kaikuluotaus on tekniikka, joka hyödyntää äänen etenemistä ja heijastumista esineiden ja asioiden paikallistamiseen, useimmiten veden alla. Kaikuluotausta käytetään merenpohjan kartoittamiseen, hylkyjen paikantamiseen, vihollisen laivojen ja sukellusveneiden seurantaan sekä kalaparvien ja jopa yksittäisten kalojen etsimiseen.

Kaikuluotain eli sonar (lyhennys sanoista "sound navigation and ranging") lähettää pulssimuotoisen äänisignaalin, "pingin" ja kuuntelee heijastunutta äänisignaalia vedenalaisella mikrofonilla eli hydrofonilla.

Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi vuonna 1906 Lewis Nixon.Sitä käytettiin jäävuorien paikallistamiseen. Tarkempia kaikuluotainta alettiin nopeasti kehittää vuonna 1912 Titanicin tuhon jälkeen, jolloin brittiläinen Lewis Richardson ja saksalainen Alexander Behm saivat kumpikin patentin parantamilleen kaikuluotaimille.

Eläinkunnassa muun muassa lepakot ja delfiinit käyttävät kaikuluotauksen tapaista menetelmää saalistaessaan pimeässä.

Nykypäivän tunnettuja kaikuluotainten valmistajia ovat mm. Humminbird, Lowrance, Navman, Northstar ja Eagle Electronics.