Kilohaili

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 20. helmikuuta 2010 kello 16.41 käyttäjän Kala erkki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kilohaili (Sprattus sprattus) on hyvin paljon silakkaa muistuttava sillin lähisukuinen kala. Se on hieman silakkaa pienempi (12–15 cm) ja viihtyy suolaisemmissa ja lämpimämmissä vesissä kuin silakka, joten sitä tavataan Välimerellä asti. Vastaavasti kaikkein vähäsuolaisimmista Itämeren osista, kuten jokisuilta ja Perämeren pohjukasta, kilohailiparvia ei tavata. Kilohaili pysyttelee ulapalla ja kuteekin siellä. Kilohailiparvet vaeltavat lämpötilan ja suolaisuuden muutosten mukaan. Sen mätimunat eivät kellu, jos veden suolapitoisuus ei ole vähintään 5 promillea – nuoret kalat kestävät kyllä makeampaakin vettä.

Jos haluaa erotella pyytämänsä kalat, pitää katsoa selkä- ja vatsaevän sijaintia: kilohaililla vatsaevä on selkäevän etureunan etupuolella. Voi myös kokeilla peukalolla: kilohailin vatsa on terävämpi - siitä ruotsinkieliset nimet skarpsill (teräväsilli) ja vassbuk (terävävatsa). Kilohailin pää on pienempi ja kalan värisävy on vihertävämpi. Kilohaili on myös silakkaa rasvaisempi. Ruokakalana kilohaili ja silakka ovat kuitenkin niin samanlaiset, että silakoita voi varsin hyvin käyttää korvikkeena, jos reseptissä on käytetty kilohailia.

Skandinaavien anjovis-niminen säilyke tehdään yleensä kilohailista. Ennen EU-säännöksiä tomaattikastikkeeseen säilöttyä kilohailia myytiin sardiinina, mutta nykyään käytetään nimeä brisling, joka on kilohaili norjaksi ja tanskaksi. Myös muun muassa Helsingin silakkamarkkinoilla myytävä maustekala tehdään yleensä kilohailista.

Kilohaili valittiin vuonna 2008 Kymenlaakson maakuntakalaksi.

Aiheesta muualla