Ero sivun ”Kirjolohen kalastusopas” versioiden välillä
| (2 välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
{{ManualTOC | {{ManualTOC | ||
|:[[Kirjolohen kalastusopas#Kirjolohen heittokalastus|1. Kirjolohen heittokalastus]] | |:[[Kirjolohen kalastusopas#Kirjolohen heittokalastus|1. Kirjolohen heittokalastus]] | ||
| + | |::[[Kirjolohen kalastusopas#Jiggaus|1.1. Jiggaus]] | ||
|:[[Kirjolohen kalastusopas#Kirjolohen onginta|2. Kirjolohen onginta]] | |:[[Kirjolohen kalastusopas#Kirjolohen onginta|2. Kirjolohen onginta]] | ||
|:[[Kirjolohen kalastusopas#Kirjolohen pilkintä|3. Kirjolohen pilkintä]] | |:[[Kirjolohen kalastusopas#Kirjolohen pilkintä|3. Kirjolohen pilkintä]] | ||
| Rivi 42: | Rivi 43: | ||
= Kirjolohen onginta = | = Kirjolohen onginta = | ||
| − | {{Pääartikkeli| | + | {{Pääartikkeli|Kirjolohen onginta}} |
| − | '''[[Kirjolohi|Kirjolohen]] [[onginta]]''' on helpoimmillaan silloin, kun | + | '''[[Kirjolohi|Kirjolohen]] [[onginta]]''' on helpoimmillaan silloin, kun kirjolohi-istukkaita tuodaan vesistöön tankkiautolla. Paikalla on usein tungokseen asti onkimiehiä, mikäli istutuksesta on etukäteen ilmoitettu. Yleensä kokeneet kirjolohen onkijat haluavat kuitenkin hieman enemmän haastetta, eivätkä osallistu tähän tapahtumaan, Kirjolohen onkiminen muuttuu istutushetkestä parissa viikossa paljon haasteellisemmaksi, eikä sille enää kelpaakaan mikä tahansa syötti. |
| Rivi 81: | Rivi 82: | ||
<ref name=kk>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Kirjolohen_onginta/kirjolohen_onginta.html</ref> | <ref name=kk>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Kirjolohen_onginta/kirjolohen_onginta.html</ref> | ||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
| − | |||
= Kirjolohen pilkintä = | = Kirjolohen pilkintä = | ||
| − | {{Pääartikkeli| | + | {{Pääartikkeli|Kirjolohen pilkintä}} |
Istuta ja ongi -tyyppisen istutuksen ansiosta '''kirjolohen pilkinnästä''' on tullut paikoin erittäin suosittu harrastus. Äärimmäinen esimerkki tästä on "[[Miljoonapilkki]]" ja sen yli 27 000 osanottajaa, joskaan kaikki eivät ehkä tulle paikalle pelkästään kirjolohen takia. | Istuta ja ongi -tyyppisen istutuksen ansiosta '''kirjolohen pilkinnästä''' on tullut paikoin erittäin suosittu harrastus. Äärimmäinen esimerkki tästä on "[[Miljoonapilkki]]" ja sen yli 27 000 osanottajaa, joskaan kaikki eivät ehkä tulle paikalle pelkästään kirjolohen takia. | ||
Nykyinen versio 12. elokuuta 2010 kello 05.29
|
Tämä artikkeli on Kalapedian kesäprojekti, jonka tarkoituksena on tehdä kattava opas eri kalalajien kalastusmuodoista.
Voit auttaa Kalapediaa laajentamalla artikkelia. Ahvenen kalastusopas · Hauen kalastusopas · Kirjolohen kalastusopas · Kuhan kalastusopas · Lahnan kalastusopas · Taimenen kalastusopas |
Kirjolohen heittokalastus[muokkaa]
Jiggaus[muokkaa]
Yksi mielenkiintoinen tapa kirren jahtaamiseen on jigitys. UltraLight- tai Light-virvelillä tapahtuvassa pienten kumimatojen heittelyssä saa uistimeen ja kalaan hyvän tuntuman. Niillä myös pääsee helpommin vaikeisiin paikkoihin kuin muilla uistimilla. Tekniikassa on miljoona vaihtoehtoa. Hyvä tapa on esim. koostaa kelaussarjat pysäytyksistä, nykäyksistä ja nopeasta sekä hitaasta kelauksesta. Usein juuri istutetut kirjolohet saa iskemään pienellä jigillä joka loiskahtaessaan antaa saman äänen kuin kirjolohien kasvatuslaitosruoka, rehupallo. Usein kirjolohet pitävät kirkkaista väreistä, mutta erittäin mielenkiintoinen värivaihtoehto on musta. Varsinkin illalla ja huonolla syönnillä mustalla värillä voi onnistua pelastamaan seuraavan päivän kalakeiton. Usein juuri istutetut kirret pitävät kirkkaista väreistä, mutta pitemmän aikaa lammessa olleet kaipaavat luonnollisia värejä syödäkseen. Usein myös perussääntö, "kirkkaissa vesissä kirkkaita uistimia, tummissa tummia" toimii. Kokeilemalla senkin oppii löytämään.<ref name=kk>http://web.archive.org/web/20071026012653/www.kalassa.net/artikkelit/kirre.shtml</ref>
Kirjolohen onginta[muokkaa]
"Oh hoh herroiksi", sanoi pappi kun Tornion kaupungin katuja käveli ja heilutteli kulliaan.
Kirjolohen onginta on helpoimmillaan silloin, kun kirjolohi-istukkaita tuodaan vesistöön tankkiautolla. Paikalla on usein tungokseen asti onkimiehiä, mikäli istutuksesta on etukäteen ilmoitettu. Yleensä kokeneet kirjolohen onkijat haluavat kuitenkin hieman enemmän haastetta, eivätkä osallistu tähän tapahtumaan, Kirjolohen onkiminen muuttuu istutushetkestä parissa viikossa paljon haasteellisemmaksi, eikä sille enää kelpaakaan mikä tahansa syötti.
Välineet[muokkaa]
Kirjolohen onginnassa tarvitaan pitkä ja kevyt teleskooppionkivapa, jossa 0,25-0,30 mm paksuista monofiilisiimaa. Koukku saa olla melko suuri, kuten kohokin. Painoja laitetaan sen verran, että kalan napatessa syöttiin, koho menee helposti veden alle. Kirjolohen onginta on mukavaa touhua esimerkiksi istutusjärvillä/lammilla, jossa madon käyttö on sallittua. Kirjolohen mato-onginta on koski- ja virtapaikoissa kiellettyä kalastuslain nojalla, mutta mikäli kalastuspaikkaa ei ole määritelty lohikalapitoiseksi paikaksi, voi matoa käyttää syöttinä. Kirjolohta voi kalastaa kuitenkin madon sijaan katkaravun pyrstöillä, tahnalla, kärpäsentoukilla sekä maissilla.
Maissin käyttö syöttinä[muokkaa]
Maissi on hyvä valinta kalastajille, jotka eivät aina tahdo löytää hyviä matopaikkoja. Maissin käyttäjä havaitsee myös nopeasti, että sen avulla saadaan keskimääräistä suurempikokoista kalaa. Maissin hyviä puolia on pitkä säilyvyys ja halpa hinta.
Kirjolohen lisäksi maissista ovat kiinnostuneita lahnat sekä muut särkikalat. Maissin käyttöä suunnittelevan on kuitenkin ensin totutettava kalat syömään maissia. Maissia käydään heittelemässä kalapaikalle edellisenä päivänä ja syöttämistä voidaan jatkaa myös kalastushetkellä. Huonona puolena tässä tyylissä on maissin suuri menekki, purkkeja voi kulua kesässä jopa yli 100 kappaletta.
Kirjolohen kelaonginta[muokkaa]
Kirjolohen kelaonginta eli ootto-onginta on tavallista ongintaa huomattavasti tehokkaampaa ja suositumpaa. Koukkuun laitetaan kelluva syöttitahna, joka nousee vedenpohjan yläpuolelle. Koukuksi sopii parhaiten pienehkö kolmihaarakoukku (kokoa 12-16), joka piilotetaan syöttitahnapallukan (esim. PowerBait) sisään. Syöttitahnaa tulee olla vähintään sen verran, että se nostaa kolmihaarakoukun veden pohjasta. Mikäli kirjolohi on syvällä, saa syöttitahna olla myös uppoavaa. Esimerkiksi heinäkuun ollessa kuumimmillaan, se saattaa olla oikea ratkaisu.
Välineet[muokkaa]
Välineiksi kelpaa perinteinen virvelivapa sekä haspelikela, jossa ainakin 50 metrin verran 0,20 mm:n paksuista monofiilisiimaa. Leikari solmitaan vajaan metrin päähän (30-80 cm) siiman päästä. Seuraavaksi siimaan laitetaan liukupaino, jonka avulla syötti saadaan heitettyä riittävän kauas rannasta. Liukupainon (esim. päärynäpaino) alapuolelle voi laittaa stopperiksi vaikka tavallisen ongenpainon, jonka alle voi vielä tehdä varmistussolmun. Lopuksi sidotaan pieni kolmihaarakoukku siiman päähän.
Syöttipallo ei saa olla halkaisijaltaan yli kahden senttimetrin mittainen, ellei sitten tavoitella todella isokokoista kirjolohta. Kun perustekniikka on hallussa, voidaan lähteä kalastamaan ja odottelemaan milloin kala iskee. Liukupaino on siis vedessä pohjalla, mutta koukku nousee ylöspäin leikarin sallimissa rajoissa. Myös liukukohon käyttö on mahdollista.
Milloin?[muokkaa]
Kirjolohi viihtyy vajaan metrin päässä pohjasta ja parhaimpina kalastushetkinä pidetään aamu- ja iltahämärää. Kalaa lähtee kyllä keskellä päivääkin.
Tekniikka[muokkaa]
Kirjolohen kelaonginta on yleensä leppoisaa odottelua ja kalakavereiden kanssa seurustelemista. Virveliä pidetään joko telineessä tai kivien välissä pystyasennossa. Heiton jälkeen puola yleensä vapautetaan, jotta kala voi syötin napatessaan rauhassa viedä hetken aikaa siimaa ja niellä syötti syvemmälle. Sitten tehdään kevyt vastanykäys ja kala väsytetään rantaan ja nostetaan haavilla ylös. Kalastaa voidaan myös uppoavalla syöttitahnalla, jolloin tarvitaan suuri koho. Liukupainoa ei silloin enää käytetä, vaan korkeintaan tavallisia ongenpainoja.
<ref name=kk>http://www.luonnossa.net/Kalastus/Kirjolohen_onginta/kirjolohen_onginta.html</ref>
Kirjolohen pilkintä[muokkaa]
"Oh hoh herroiksi", sanoi pappi kun Tornion kaupungin katuja käveli ja heilutteli kulliaan.
Istuta ja ongi -tyyppisen istutuksen ansiosta kirjolohen pilkinnästä on tullut paikoin erittäin suosittu harrastus. Äärimmäinen esimerkki tästä on "Miljoonapilkki" ja sen yli 27 000 osanottajaa, joskaan kaikki eivät ehkä tulle paikalle pelkästään kirjolohen takia.
Tekniikka[muokkaa]
Pilkkijän kannalta otollisimpia istutus vesiä pienehköt järvet ja lammet. Niissä kirjolohen etsiminen ei käy liian työlääksi. Kirjolohien pilkkiminen ei perustu kalojen aktiiviseen etsimiseen, vaan pilkkijä odottaa samaan tapaan kuin siianpilkkijät kalojen uivan pyyntipaikalle, jonne hän on porannut reiät muutaman reiän 6- tai 8- tuumaisella kairalla. Pienessä järvessä kirjolohet osuvat avannon alle useammin, kuin suuressa, mikä tietenkin parantaa saalistoiveita. Mikäli vesistöön on istutettu kalaa jääpeitteen aikana, sitä tulee varmimmin heti istutuksen jälkeen istutuspaikalta. Kalat ovat kuitenkin tässä vaiheessa kaikkein kehnoimman makuisia ja veltompia vastapelureita. Muutaman päivän kuluessa istukkaat levittäytyvät laajemmalle alueelle ja saalista alkaa kertyä ympäri järveä. Pilkkiminen kannattaa keskittää rantojen läheisyyteen valoisaan valokerrokseen, jossa kirjolohet uivat rantoja kierrellen. Hyviä ottipaikkoja ovat lahdet ja niiden suulla sijaitsevat niemenkärkien selänteet, karikot, vedenalaiset rinteet sekä purojen niska- ja suualueet. Yleensä saalista tulee parhaiten pohjan tuntumasta, mutta syvemmässä vedessä on pilkittäessä on syytä tarkastaa välivesi mahdollisesti tarjoaa. Heti istutuksen jälkeen kirjolohta antavat lähes kaikenlaiset pilkit, mutta ajan kuluessa kalat alkavat käyttää luonnon ravintoa ja muuttuvat samalla entistä tarkemmiksi pilkkien ja syöttien suhteen.
Välineet[muokkaa]
Luotetuimpia kirjolohipilkkejä ovat pienet tasapainot, kookkaat mormuskat ja näiden näiden kahden tyypin monenlaiset välimuodot. Hyviä ovat myös tapsipilkit ja erinlaiset jigit sekä pienet, räikein värein maalatut lusikkauistimet. Sopiva koukkukoko on 8-2. Syöttinä käytetään kärpäsen- ja surviais-sääsken toukkia, matoja, kuorittuja katkaravun pyrstöjä ja kirjolohen mätiä sekä niiden yhdistelmiä. Pilkkien tehoa voidaan vielä parantaa sitomalla siimaan lyhyiden lisätapsien varaan perhoja. Kirjolohen pyynnissä eri pilkkityyppejä uitetaan suurin piirtein "normaalisti", toisin sanoen samaan tapaan kuin ahventa pilkkiessä. Erona on vain se, että kirjolohi ottaa toisinaan rivakasti sellaiseen pilkkiin, jota pidetään pitkään aivan paikallaan. Jos vapa jää kahvitauon ajaksi veteen, ei vapaa kannata jättää jäälle oman onnensa nojaan. Kirjolohen pilkintään on syytä varustautua tukevalla vavalla, sillä järveen kotiutunut kala ottaa pilkin matalasta vedestä yleensä rajulla iskulla, eivätkä vastaan temppuilevan lohikalan liikkeet sen jälkeen ole kaikkein vaisuimpia. Sopivaa siimaa on 0,25-0,35-millinen monofiili.
Väsyttely[muokkaa]
Kala kannattaa yrittää väsyttää mahdollisimman pitkällä siimalla, sillä lyhyen siiman päässä teutaroivan kirjolohi pystyy usein repimään itsensä koukusta irti. Kun kirjolohi on väsytetty, saaliin ylös-saanti varmistetaan nostokoukulla. Eräisiin järviin ja lampiin on istutettu kirjolohen sijasta tai seuraksi pyyntikokoista taimenta. Pilkkikalana se muistuttaan Amerikan-serkkuaan niin paljon, että sen pyyntiin käyvät samat välineet ja menetelmät.
Kirjolohipilkkejä:
Lähteet[muokkaa]
- Rinne, Veikko; Jahnukainen Jyrki: 2007. Kalamiehen pikkujättiläinen. ISBN 978-951-0-30996-4. Hämeenlinna: WSOY
Viitteet[muokkaa]
<references />