Kirjolohen pilkintä

Istuta ja ongi -tyyppisen istutuksen ansiosta kirjolohen pilkinnästä on tullut paikoin erittäin suosittu harrastus. Äärimmäinen esimerkki tästä on "Miljoonapilkki" ja sen yli 27 000 osanottajaa, joskaan kaikki eivät ehkä tulle paikalle pelkästään kirjolohen takia.

Tekniikka

Pilkkijän kannalta otollisimpia istutus vesiä pienehköt järvet ja lammet. Niissä kirjolohen etsiminen ei käy liian työlääksi. Kirjolohien pilkkiminen ei perustu kalojen aktiiviseen etsimiseen, vaan pilkkijä odottaa samaan tapaan kuin siianpilkkijät kalojen uivan pyyntipaikalle, jonne hän on porannut reiät muutaman reiän 6- tai 8- tuumaisella kairalla. Pienessä järvessä kirjolohet osuvat avannon alle useammin, kuin suuressa, mikä tietenkin parantaa saalistoiveita. Mikäli vesistöön on istutettu kalaa jääpeitteen aikana, sitä tulee varmimmin heti istutuksen jälkeen istutuspaikalta. Kalat ovat kuitenkin tässä vaiheessa kaikkein kehnoimman makuisia ja veltompia vastapelureita. Muutaman päivän kuluessa istukkaat levittäytyvät laajemmalle alueelle ja saalista alkaa kertyä ympäri järveä. Pilkkiminen kannattaa keskittää rantojen läheisyyteen valoisaan valokerrokseen, jossa kirjolohet uivat rantoja kierrellen. Hyviä ottipaikkoja ovat lahdet ja niiden suulla sijaitsevat niemenkärkien selänteet, karikot, vedenalaiset rinteet sekä purojen niska- ja suualueet. Yleensä saalista tulee parhaiten pohjan tuntumasta, mutta syvemmässä vedessä on pilkittäessä on syytä tarkastaa välivesi mahdollisesti tarjoaa. Heti istutuksen jälkeen kirjolohta antavat lähes kaikenlaiset pilkit, mutta ajan kuluessa kalat alkavat käyttää luonnon ravintoa ja muuttuvat samalla entistä tarkemmiksi pilkkien ja syöttien suhteen.

Välineet

Luotetuimpia kirjolohipilkkejä ovat pienet tasapainot, kookkaat mormuskat ja näiden näiden kahden tyypin monenlaiset välimuodot. Hyviä ovat myös tapsipilkit ja erinlaiset jigit sekä pienet, räikein värein maalatut lusikkauistimet. Sopiva koukkukoko on 8-2. Syöttinä käytetään kärpäsen- ja surviais-sääsken toukkia, matoja, kuorittuja katkaravun pyrstöjä ja kirjolohen mätiä sekä niiden yhdistelmiä. Pilkkien tehoa voidaan vielä parantaa sitomalla siimaan lyhyiden lisätapsien varaan perhoja. Kirjolohen pyynnissä eri pilkkityyppejä uitetaan suurin piirtein "normaalisti", toisin sanoen samaan tapaan kuin ahventa pilkkiessä. Erona on vain se, että kirjolohi ottaa toisinaan rivakasti sellaiseen pilkkiin, jota pidetään pitkään aivan paikallaan. Jos vapa jää kahvitauon ajaksi veteen, ei vapaa kannata jättää jäälle oman onnensa nojaan. Kirjolohen pilkintään on syytä varustautua tukevalla vavalla, sillä järveen kotiutunut kala ottaa pilkin matalasta vedestä yleensä rajulla iskulla, eivätkä vastaan temppuilevan lohikalan liikkeet sen jälkeen ole kaikkein vaisuimpia. Sopivaa siimaa on 0,25-0,35-millinen monofiili.

Väsyttely

Kala kannattaa yrittää väsyttää mahdollisimman pitkällä siimalla, sillä lyhyen siiman päässä teutaroivan kirjolohi pystyy usein repimään itsensä koukusta irti. Kun kirjolohi on väsytetty, saaliin ylös-saanti varmistetaan nostokoukku. Eräisiin järviin ja lampiin on istutettu kirjolohen sijasta tai seuraksi pyyntikokoista taimenta. Pilkkikalana se muistuttaan Amerikan-serkkuaan niin paljon, että sen pyyntiin käyvät samat välineet ja menetelmät.

Kirjolohipilkkejä: