Ero sivun ”Kivennuoliainen” versioiden välillä

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 1: Rivi 1:
 +
[[tiedosto:kivennuoliainen.jpg|thumb]]
 +
 
'''Kivennuoliainen''' (''Barbatula barbatula'') on pieni, viiksekäs pohjan lähellä pysyttelevä [[luukalat|luukala]] (''Osteichthyes''). Kivennuoliaisen levinneisyysalue on hyvin laaja ja ulottuu Pyreneiltä Tyyneenmereen laskeviin vesistöihin asti. Suomessa se on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomen sekä Oulun läänin virtaavissa vesissä ja järvien hapekkaissa rantavesissä. Sitä tavataan harvinaisena myös murtovedestä Suomenlahden itäosista.
 
'''Kivennuoliainen''' (''Barbatula barbatula'') on pieni, viiksekäs pohjan lähellä pysyttelevä [[luukalat|luukala]] (''Osteichthyes''). Kivennuoliaisen levinneisyysalue on hyvin laaja ja ulottuu Pyreneiltä Tyyneenmereen laskeviin vesistöihin asti. Suomessa se on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomen sekä Oulun läänin virtaavissa vesissä ja järvien hapekkaissa rantavesissä. Sitä tavataan harvinaisena myös murtovedestä Suomenlahden itäosista.
  

Versio 20. tammikuuta 2010 kello 12.57

Kivennuoliainen.jpg

Kivennuoliainen (Barbatula barbatula) on pieni, viiksekäs pohjan lähellä pysyttelevä luukala (Osteichthyes). Kivennuoliaisen levinneisyysalue on hyvin laaja ja ulottuu Pyreneiltä Tyyneenmereen laskeviin vesistöihin asti. Suomessa se on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomen sekä Oulun läänin virtaavissa vesissä ja järvien hapekkaissa rantavesissä. Sitä tavataan harvinaisena myös murtovedestä Suomenlahden itäosista.

Kivennuoliainen kasvaa 10-15 cm:n pituiseksi. Sen suomut ovat pieniä ja siksi sen iho tuntuu sileältä. Viiksisäikeitä kivennuoliaisella on neljä ylähuulessa ja kaksi suupielissä. Väriltään kivennuoliainen on ruskean vihertävä ja siinä on tummempia läiskiä. Se viihtyy pohjakivien alla ja etsii ruokaa kivipohjasta viiksiensä ja tarkan hajuaistinsa avulla. Suurin osa ravinnosta on hyönteisten toukkia. Kivennuoliaisen kutuaika on toukokuun lopulta kesäkuun alkuun.

Lähteet