Ero sivun ”Lusikkauistin” versioiden välillä

kalapediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 1: Rivi 1:
'''Lusikkauistin''' on metallilevystä taivutettu [[uistin]]. Suomenkielisen nimensä se on saanut [[Tiura-Uistin|Tiura-Uistimen]] edeltäjän, [[tornio]]laisen kultaseppä Peter Käänteisen, käyttämästä valmistusmenetelmästä, jossa käytettiin [[hopealusikka]]muotteja uistimen valmistukseen. Suomalaisen lusikkauistimen valmistuksen välitön syy oli se, ettei [[jakokunta (Suomen historia)|jakokuntiin]] kuulumattomilla maata omistamattomilla tai etäällä asuvilla ollut kalastusoikeutta pitää verkkoja [[Kemijoki|Kemijoella]] [[lohi|lohen]] kalastusta varten.
+
'''Lusikkauistin''' on metallilevystä taivutettu [[uistin]]. Suomenkielisen nimensä se on saanut [[Tiura-Uistin|Tiura-Uistimen]] edeltäjän, torniolaisen kultaseppä Peter Käänteisen, käyttämästä valmistusmenetelmästä, jossa käytettiin hopealusikkamuotteja uistimen valmistukseen. Suomalaisen lusikkauistimen valmistuksen välitön syy oli se, ettei jakokuntiin kuulumattomilla maata omistamattomilla tai etäällä asuvilla ollut kalastusoikeutta pitää verkkoja [[Kemijoki|Kemijoella]] [[lohi|lohen]] kalastusta varten.
 
Kansainvälisesti ensimmäisenä lusikkauistimen kehittäjänä pidetään Julio T. Buel, joka valmisti sellaisen noin [[1848]].
 
Kansainvälisesti ensimmäisenä lusikkauistimen kehittäjänä pidetään Julio T. Buel, joka valmisti sellaisen noin [[1848]].
  
Lusikkauistimet ovat [[uppoava uistin|uppoavia]] uistimia, kun taas suuri osa aikaisemmin ''puukaloiksi'' mainituista [[vaappu-uistin|vaappu-uistimista]] on [[kelluva uistin|kelluvia uistimia]] ja ne saadaan uimaan syvällä L:n muotoisella, satulanmuotoisella tai pitkän nokan muotoisella syväetulevyllä jopa 5 metrin syvyyteen saakka.
+
Lusikkauistimet ovat uppoavia uistimia, kun taas suuri osa aikaisemmin ''puukaloiksi'' mainituista [[vaappu-uistin|vaappu-uistimista]] on kelluvia uistimia.
  
== Pienet lusikkauistimet ==
+
== Pitkulaiset lusikkauistimet ==
Pitkulaiset lusikkauistimet ovat yleensä kevyitä ja ne on tarkoitettu lähinnä vain pienillä järvivesillä, lammissa ja koskissa kalastamista varten.  
+
Pitkulaiset lusikkauistimet ovat pinta-alaansa nähden painavia ja pitkäheittoisia. Niitä käytetään etenkin [[lohikalat|lohikalojen]], etenkin [[meritaimen]]en, kalastamisessa. Ne on tarkoitettu varsin nopeasti kelattaviksi.
  
== Tavanomaiset ja raskaat lusikkauistimet ==
+
== Leveähköt lusikkauistimet ==
Tavanomaiset lusikkausitiset ovat pituuteensa nähden leveähköjä.  
+
Tavanomaiset lusikkauistimet ovat pituuteensa nähden leveähköjä. Ne voidaan kelata sisään selvästi hitaammin kuin pitkulaiset lusikkauistimet.
Jotkut lusikkauistimet voivat olla uistimiksi todella painavia. Niiden massa voi olla jopa 25–30 grammaa.
+
Niitä käytetään mm. ahvenen ja hauen kalastuksessa.
  
 
== Taittoperäiset ==
 
== Taittoperäiset ==
Lusikkauistimeen saadaan tempoileva uintikuvio taittamalla sen runkoa vinoon perästä, jolloin uistin synnyttää tavanomaista enemmän värähtelyä veteen ja kala huomaa helpommin uistien [[kylkiviiva-aisti]]n avulla. Tavallisia ruostumattoman teräksen värisiä lusikkauistimia voidaan värjätä tarpeen mukaan. Joskus niissä on myös hologrammikuvio.
+
Lusikkauistimeen saadaan tempoileva uintikuvio taittamalla sen runkoa vinoon perästä, jolloin uistin synnyttää tavanomaista enemmän värähtelyä veteen ja kala huomaa helpommin uistien [[kylkiviiva-aisti]]n avulla.
  
 
== Lusikkauistinten valmistajia ==
 
== Lusikkauistinten valmistajia ==
Suomen lusikkauistinvalmistajiin kuuluvat [[Aave-Uistin]], [[Iitin Uistin]], [[Tiura-Uistin]], [[Tintti-Uistin]] sekä monenlaisia uistimia valmistavat [[Kuusamon Uistin]] ja [[Rapala VMC]].
+
Suomen lusikkauistinvalmistajiin kuuluvat mm. [[Aave-Uistin]], [[Iitin Uistin]], [[Tiura-Uistin]], [[Tintti-Uistin]] sekä monenlaisia uistimia valmistavat [[Kuusamon Uistin]] ja [[Rapala VMC]].
  
 
[[luokka:vieheet]]
 
[[luokka:vieheet]]

Versio 1. helmikuuta 2010 kello 11.59

Lusikkauistin on metallilevystä taivutettu uistin. Suomenkielisen nimensä se on saanut Tiura-Uistimen edeltäjän, torniolaisen kultaseppä Peter Käänteisen, käyttämästä valmistusmenetelmästä, jossa käytettiin hopealusikkamuotteja uistimen valmistukseen. Suomalaisen lusikkauistimen valmistuksen välitön syy oli se, ettei jakokuntiin kuulumattomilla maata omistamattomilla tai etäällä asuvilla ollut kalastusoikeutta pitää verkkoja Kemijoella lohen kalastusta varten. Kansainvälisesti ensimmäisenä lusikkauistimen kehittäjänä pidetään Julio T. Buel, joka valmisti sellaisen noin 1848.

Lusikkauistimet ovat uppoavia uistimia, kun taas suuri osa aikaisemmin puukaloiksi mainituista vaappu-uistimista on kelluvia uistimia.

Pitkulaiset lusikkauistimet

Pitkulaiset lusikkauistimet ovat pinta-alaansa nähden painavia ja pitkäheittoisia. Niitä käytetään etenkin lohikalojen, etenkin meritaimenen, kalastamisessa. Ne on tarkoitettu varsin nopeasti kelattaviksi.

Leveähköt lusikkauistimet

Tavanomaiset lusikkauistimet ovat pituuteensa nähden leveähköjä. Ne voidaan kelata sisään selvästi hitaammin kuin pitkulaiset lusikkauistimet. Niitä käytetään mm. ahvenen ja hauen kalastuksessa.

Taittoperäiset

Lusikkauistimeen saadaan tempoileva uintikuvio taittamalla sen runkoa vinoon perästä, jolloin uistin synnyttää tavanomaista enemmän värähtelyä veteen ja kala huomaa helpommin uistien kylkiviiva-aistin avulla.

Lusikkauistinten valmistajia

Suomen lusikkauistinvalmistajiin kuuluvat mm. Aave-Uistin, Iitin Uistin, Tiura-Uistin, Tintti-Uistin sekä monenlaisia uistimia valmistavat Kuusamon Uistin ja Rapala VMC.