Merihanhi
Merihanhi (Anser anser) on suurikokoinen hanhi, ja lienee kesyhanhen kantamuoto.
Tuntomerkit[muokkaa]
Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja suuri kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka, joka nuorella linnulla on vielä vihreänharmaa. Nuorella merihanhella on aluksi harmahtavat koivet, mutta ne muuttuvat pian himmeän vaaleanpunaisiksi. Sen vaaleanharmaassa vatsassa on usein tummia täpliä. Merihanhen siivessä on vaaleanharmaa etuosa, joka on lentävän linnun hyvä tuntomerkki. Merihanhen silmän värikalvo on ruskea. Ääntelee raikuvilla, vähän särähtävillä töräyksillä ja voimakkaalla, kimeällä ja käheähköllä kaakatuksella.
Esiintyminen[muokkaa]
Merihanhi pesii koko Euroopassa Lapista Espanjaan ja Bulgariaan ja siitä itään aina Kiinaan asti. Suomessa merihanhen elinympäristöä ovat saaristo sekä rannikoiden kosteikot ja peltoalueet. Tiheimmillään kanta on Perämeren rannikolla. 1800-luvun lopulla maamme merihanhikanta taantui voimakkaasti vainon ja häirinnän takia. 1950-luvulta alkaen kanta alkoi palautua ja runsastuminen on jatkunut viime aikoihin asti. Nykyiseksi kannaksi arvioidaan 3000-4000 paria. Suomalaiset merihanhet ovat muuttolintuja, jotka saapuvat keväällä maalis-huhtikuussa talvehtimisalueiltaan Länsi- ja Etelä-Euroopasta. Loppukesällä hanhet kokoontuvat suuriksi parviksi sekä sulkimaan että ruokailemaan sopiville merenlahdille. Suomen suurimmat, jopa monituhatpäiset merihanhiparvet laiduntavat syksyisin Lounais-Suomessa. Varsinainen muutto tapahtuu elo-lokakuussa.
Pesintä[muokkaa]
Merihanhi pesii ruokailuun sopivien rantaniittyjen lähellä sekä sisä- että ulkosaaristossa. Parhailla paikoilla, kuten Liminganlahdella parit hakeutuvat löyhiksi, yhdyskuntamaisiksi ryhmiksi. Vain muutamia pareja pesii sisämaassa järvillä tai rannikon läheisillä soilla. Pesimisen merihanhi aloittaa normaalisti kolmen vuoden iässä. Merihanhen pariside kestää läpi elämän ja puolison kuoltua toinen ei yleensä pariudu uudelleen. Pesä voi olla katajikossa, varvikossa tai ruovikon keskellä, usein lähellä lokkikoloniaa. Oksista, ruo'oista, levistä, heinistä tms. ympäristön tarveaineista koottu laakea pesäalusta on yleensä lähellä vettä. Oulun korkeudella merihanhi munii toukokuun alussa 4-6 vaaleankeltaista munaa. Naaras hautoo noin kuukauden koiraan pysytellessä lähistöllä. Molemmat emot osallistuvat poikasten hoitoon. Lähekkäin pesineiden parien poikueet voivat yhdistyä suuremmaksi joukoksi. Poikasaikana merihanhi on arka ja piilotteleva. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kahden kuukauden ikäisinä. Ne lähtevät muuttomatkalle vanhempiensa seurassa ja palaavat vielä seuraavana vuonna niiden mukana synnyinseudulleen.
Ravinto[muokkaa]
Pääasiassa ruohoa, jota laiduntaa matalien karien ruohostoissa ja rantaniityillä. Etsii ravintoa vain harvoin vedestä, jolloin syö leviä ja selkärangattomia. Merihanhelle kelpaa myös vilja ja marjat.