Ero sivun ”Miekkasärki” versioiden välillä
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | |||
'''Miekkasärki''' (Pelecus cultratus) on [[särkikalat|särkikaloihin]] kuuluva laji. Miekkasärki on saanut nimensä miekkaa tai veitsen terää muistuttavasta litteästä ruumiinmuodosta. Selkä on lähes suora ja vatsa on kaareva ja terävä. Rintaevät ovat huomiota herättävät, sillä ne ovat varsin pitkät. Miekkasärjen olemus muistuttaa liitokalaa. Sen kyljet ovat hopeiset ja evät harmaat. Suu on pieni ja ylöspäinsuuntautunut, sen avulla se saa pinnasta syötyä hyönteisiä. Miekkasärjen [[kylkiviiva]] sijaitsee hyvin alhaalla ja on aaltomainen. Levinnäisyydeltään miekkasärki on itäinen laji. Suomessa se on harvinainen ja sen voi tavata itäiseltä Suomenlahdelta, Saimaan kanavasta tai eteläiseltä [[Saimaa]]lta. Satunnaisesti miekkasärki uiskentelee muuallakin Suomenlahdella sekä Pohjanlahdella. Havainnot tehdään yleensä jonkin [[joki|joen]] suistoalueelta, koska virtakutuisina miekkasärjet hakeutuvat alkukesästä kohti jokia. Miekkäsärjen leijuu vapaasti vedessä ja poikaset kuoriutuvat muutaman päivän päästä kudusta. Miekkasärjen ravintoa ovat hyönteiset ja [[eläinplankton]]. Miekkasärki kasvaa hitaasti. Suomen ennätys yksilö saatiin Etelä-Saimaalta vuonna 2006 ja se painoi 820 grammaa. | '''Miekkasärki''' (Pelecus cultratus) on [[särkikalat|särkikaloihin]] kuuluva laji. Miekkasärki on saanut nimensä miekkaa tai veitsen terää muistuttavasta litteästä ruumiinmuodosta. Selkä on lähes suora ja vatsa on kaareva ja terävä. Rintaevät ovat huomiota herättävät, sillä ne ovat varsin pitkät. Miekkasärjen olemus muistuttaa liitokalaa. Sen kyljet ovat hopeiset ja evät harmaat. Suu on pieni ja ylöspäinsuuntautunut, sen avulla se saa pinnasta syötyä hyönteisiä. Miekkasärjen [[kylkiviiva]] sijaitsee hyvin alhaalla ja on aaltomainen. Levinnäisyydeltään miekkasärki on itäinen laji. Suomessa se on harvinainen ja sen voi tavata itäiseltä Suomenlahdelta, Saimaan kanavasta tai eteläiseltä [[Saimaa]]lta. Satunnaisesti miekkasärki uiskentelee muuallakin Suomenlahdella sekä Pohjanlahdella. Havainnot tehdään yleensä jonkin [[joki|joen]] suistoalueelta, koska virtakutuisina miekkasärjet hakeutuvat alkukesästä kohti jokia. Miekkäsärjen leijuu vapaasti vedessä ja poikaset kuoriutuvat muutaman päivän päästä kudusta. Miekkasärjen ravintoa ovat hyönteiset ja [[eläinplankton]]. Miekkasärki kasvaa hitaasti. Suomen ennätys yksilö saatiin Etelä-Saimaalta vuonna 2006 ja se painoi 820 grammaa. | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
| − | Ari Saura & Markku Varjo: Kalat Suomen luonnossa (ISBN: 978-951-1-23364-0) | + | ''Ari Saura & Markku Varjo: Kalat Suomen luonnossa'' (ISBN: 978-951-1-23364-0) |
[[Luokka:Särkikalat]] | [[Luokka:Särkikalat]] | ||
Versio 27. helmikuuta 2010 kello 08.59
Miekkasärki (Pelecus cultratus) on särkikaloihin kuuluva laji. Miekkasärki on saanut nimensä miekkaa tai veitsen terää muistuttavasta litteästä ruumiinmuodosta. Selkä on lähes suora ja vatsa on kaareva ja terävä. Rintaevät ovat huomiota herättävät, sillä ne ovat varsin pitkät. Miekkasärjen olemus muistuttaa liitokalaa. Sen kyljet ovat hopeiset ja evät harmaat. Suu on pieni ja ylöspäinsuuntautunut, sen avulla se saa pinnasta syötyä hyönteisiä. Miekkasärjen kylkiviiva sijaitsee hyvin alhaalla ja on aaltomainen. Levinnäisyydeltään miekkasärki on itäinen laji. Suomessa se on harvinainen ja sen voi tavata itäiseltä Suomenlahdelta, Saimaan kanavasta tai eteläiseltä Saimaalta. Satunnaisesti miekkasärki uiskentelee muuallakin Suomenlahdella sekä Pohjanlahdella. Havainnot tehdään yleensä jonkin joen suistoalueelta, koska virtakutuisina miekkasärjet hakeutuvat alkukesästä kohti jokia. Miekkäsärjen leijuu vapaasti vedessä ja poikaset kuoriutuvat muutaman päivän päästä kudusta. Miekkasärjen ravintoa ovat hyönteiset ja eläinplankton. Miekkasärki kasvaa hitaasti. Suomen ennätys yksilö saatiin Etelä-Saimaalta vuonna 2006 ja se painoi 820 grammaa.
Lähteet
Ari Saura & Markku Varjo: Kalat Suomen luonnossa (ISBN: 978-951-1-23364-0)