Turot

kalapediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 31. toukokuuta 2010 kello 12.45 käyttäjän Kala erkki (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalastajat ovat vuosisatoja hoitaneet kalavesiä rakentamalla veteen turoja. Aiemmin niiden tarkoitus oli houkutella kaloja kutuaikana. Turon liepeiltä oli helppo pyytää kaloja verkoilla, katiskoilla tai merroilla. Turot olivat siis kalastusturoja, paikkoja joista saattoi pyytää kalaa. Kun kalat kiinnittävät mätinsä turojen oksiin, tuli niistä samalla kututuroja. Näin ne edistivät myös kalavesien hoitoa. Kalojen kutu onnistui paremmin, kun ne saattoivat kiinnittää mätinsä turojen oksiin. Samalla turot antoivat suojaa pienille kalanpoikasille. Turojen rakennusaineina käytettiin ja käytetään edelleen kuusia, kuusenhavuja, katajia ja lehtipuiden latvoja tai oksia. Turosta saa erinomaisen onkipaikan, josta kalaa voi pyytää jatkuvasti. Siksi onkimista harrastavan kannattaakin opetella rakentamaan rantaansa erilaisia turoja.


Turojen valmistus[muokkaa]

Karsinaturoiksi kutsutaan muodoltaan vaistelevia neliömäisiä tai soikeita turoja. Ne ovat yleisimpiä turoja. Karsinaturot rakennetaan 1-3 metrin syvyiseen veteen lyömällä pohjaan seipäitä karsinaksi. Karsina täytetään väljästi katajan havuilla. Turon voit tehdä haluamasi kokoiseksi. Tavallisesti sen läpimitta vaihtelee muutamasta metristä kymmeneen metriin. Karsinaturot houkuttelevat luokseen erityisesti särkiä, ahvenia, mutta myös petokaloja. Karsinaturon seutu voi olla antoisa onkipaikka pitkin vuotta. Turo rakennetaan tuulelta suojatulle rannalle tai lahden poukamaan. Veteen kaadettu kuusi on yksinkertainen turo. Kuusen oksat tarjoavat hyvän kutupaikan kaloille. Muutama vierekkäin kaadettu kuusi tarjoaa ison kutu- ja oleskelutilan hauille, ahvenille, särkikaloille ja muille rantakasvillisuuden joukossa viihtyville lajeille. Ankkuroituja turoja voi rakentaa paikkaan, johon seipäitä on vaikea kiinnittää pohjan laadun vuoksi. Yksinkertaisessa mallissa tiheä kataja tai pieni kuusi ankkuroidaan sopivan kokoisella kivellä pohjaan. Kuusen voit ankkuroida tyvi tai latva alaspäin. Hiukan laajemman turon voit tehdä niin, että otat kolme sopivan kokoista kuusta, kiinnität kunkin tyveen kiven ja köytät kuusten latvat yhteen. Vielä laajempi turo syntyy, kun edellä mainittujen kuusien keskelle asetetaan kuusi latva alaspäin. Yhteen köytetyt kuuset pitävät neljännen kuusen paikoillaan. Ankkurituro voidaan rakentaa myös karsinaturon muotoon, kun kiinnität kuusien tyveen kiven ja asetat kuuset karsinaksi. Lopuksi täytät karsinan ankkuroiduilla kuusen ja katajan havuilla. Tälläisen tai muunkin turon voi kätevästi rakentaa kevätjäälle. Kalastajat ovat laskeneet, että jäälle rakennattaessa pystyy työskentelemään ainakin viisi kertaa nopeammin kuin sulan veden aikana. Karjalan kannaksella on käytetty lahnaturoa. Pohjaan lyödään seiväs, johon on sidottu iso kataja latva alaspäin. Lahnat uivat pohjaa pitkin turoon. Ne usikentelevat oksien välissä ja kutevat sinne. Tälläistä turoa voi käyttää vesien hoitoon ja siitä voi myös kalastaa. Tällaisestä turosta kalastettiin aikoinaan verkoilla. Ne levitettiin kevyesti katajanoksien varaan siten, että alapaula jäi reilusti pohjan yläpuolelle. Kun lahnat olivat kuteneet, ne jäivät verkkoon tullessaan ulos turosta.



Lähteet[muokkaa]

  • Olli Aulio: Onkian kirja.