Apua semialoittelijalle

[Airo]

Hei!

Noin 15 - 20 vuoden tauon jälkeen intouduin jälleen pilkille talvilomallani. Ajauduin minulle uudenlaisen vesistön, meren äärelle, tällä viikolla (Seurasaari, Hanasaaren edusta, Laajalahti ja Porkkala) Saalis = yksi rakkolevä ja muutama nykäisy. On siis aika palauttaa kovin ruostuneet taidot tallelle. Antakaa hyvät veljet muutama kuuma vinkki, jottei uuden karhea kairani ja muu pilkkivarusteet lähde samantien myyntipörssiin:

1) mulla on tasapainoja: yritin nopealla ja terävällä nykäisyllä sekä rauhallisemmalla ja korkeammalla (laajemalla) vedolla. Nostin maltillisesti ja rauhallisesti noin kelan verran ylös - jatkoin pilkkimistä hetken ja tämän jälkeen kelan verran nostoa - aivan avannon reunalle asti ja sitten taas alas. Siima 0,3 mm keltainen, hyvin pieni lukko, vaakaviehemallit: siniharmaa-valkea, vihreä-valkea ja mustaharmaa. Mikä pielessä? Löytyykö jokin linkki jossa voisin asiaan tutustua? Hyvä weppilinkki on riittävä.

2) pystypilkki, kolmea erilaista. Keskustelupalstoilta tutut väritykset värikoukulla. En onnistunut. Millainen veto tulisi olla?

3) morri, heittäkää hyvä linkki, jossa voin tutustua tuohon mulle uuteen vieheseen (mulla ei ole näitä vielä viehepakissa, mutta jos muu ei auta, niin menen kaupan kautta).

Herrasmiehet: Nyt syö rotan lailla tätä miestä... :x erityisesti kun akka irvailee ja soittaa koko suvun läpi kertoen meikäläisen kalastustaidoista. Kaikkinainen apu on tarpeen. Suuntaan ensi lauantaina jälleen Porkkalaan. Pari meren kasvattamaan ahventa olisivat kiva yllätys maineen palauttajina!

Kiitos!

ps. Laajalahdella ensimmäinen kairaus ja viemärin hajut naamalle. En suosittele kenellekkään!

[taos]

http://www.kalakerho.net/
http://www.sunpoint.net/~kallunpilkki/

Oma aloitukseni meni vielä kehnommin. Pilkkejä katos pohjaan. Kala ei näykännytkään, mutta pikkuvikaisen kairani sain teroitettua.

[Tasuriman]

Noin pitkän tauon jälkeen saattaa taidot todellakin olla hiukan ruosteessa.
Itse kalastelen sisävesillä, joten merelliset vivahteet puuttuvat, mutta luulisin samojen perusseikkojen pätevän molemmissa.

Ensinnäkin siima , jolla pilkit tuntuu turhankin jykevältä (.3 ). No , voi olla, että merellä se on OK.
Siihen kalansaantiin:

  Jos et tunne paikkoja ennestään, katsastele paljon ongitut paikat: = paljon reikiä ja käydyn näköiset paikat.

Omia havaintoja tasuripilkinnästä: Ahventa ei juurikaan tapaa yli 15m syvyyksistä. Parhaat syvyydet sisävesillä  5m-  0,5m välillä.
Kala löytyy lähes poikkeuksitta pohjan tuntumasta, joten välikerrosten haravointiin ei kannata käyttää aikaa.
  Löytynyttä parvea voi " vedättää " ylöspäin, aina jään alle asti, josta teoriassa sitä on nopeampi vetää ylös. Kuitenkaan silloin ei tiedä, tuleeko parvi edes suurimmaksi osaksi perässä, jääkö suurimmat mahdollisesti pohjan tuntumaan.
  Yritän itse onkia kalat siltä syvyydeltä, mistä parvi löytyy. Joskus käy niin, että parvi lähtee nousemaan tahtomattakin ylös. Silloin kala yleensä iskee pilkkiin sen ollessa vielä matkalla alas, silloi vain kelaan siimaa sisään ja otan, mitä otettavissa on.

Vieheesi värityksessä ei lie mitään vialla, ehkä uittotekniikkaa on hiottava. Tekniikka vaihtelee hieman pilkkityypeittäin, joten pilkkiä olisi syytä uittaa olosuhteissa, joissa pääsee näkemään sen uinnin.

Oletettavasti käytät suurehkoa n. 70- 80 mm tasuria merellä. Itse alottaisin n. 5m - 10m syvyydeltä merellä ( puhdas arvausa) Järvellä 1,5m - 3m .

   Hiukan pohjan yläpuolella pitkiä vetoja ja veto "kiinni" pehmeästi hiukan ennen, kuin pilkin paino " jysähtää " siiman varaan. Kolme- neljä vetoa ja pieni odotus, jos paikalla on kalaa, se yleensä ilmoittaa jo tässä vaiheessa itsestään. Muutama lyhyt veto asian varmistamiseksi. Jos mitään ei tapahdu paikan vaihto kohtalaisen nopeasti, tyhjälle paikalle ei kannata jäädä odottelemaan mahdollisesti tulevia kaloja.

Pystypilkinnästä joku osaavampi antanee vihjeitä.

Sointia siimaan.

[Airo]

Kiitoksia kovasti vastauksista. Kävin tänään myös espoolaisessa kalastusmyymälässä hakemassa vinkkejä. Vinkit ovat olleet juuri samanlaisia mitä teiltäkin olen saanut.Käytännössä siimani on ollut aivan liian paksua tasureideni kokoon nähden. Paksu siima on tappanut liikkeen.  Toinen juttu on aika. Jos parvi ei ole kohdalla, niin silloin on turha viettää tyhjällä avannolla, vaan ei muuta kuin kairaa kiertämään ja tikkaamaan useampaa paikkaa. Ja matalemmalle, niin kuin Tasuriman ansiokkaasti totetaa.

Yritin kysellä Ässä-tasureiden perään, mutta ovat kuulemma erittäin vaikeasti saatavilla. Otin suosituksesta korvaavan (sini-harmaa-musta, ja keltainen vatsa). Siimaksi 0,2 mm keltainen. Varmuuden vuoksi varustaudun vielä pystypilkillä, johon laitan forsorikoukun. Haen kärpäsentoukkia matkaani loppuviikosta.

Yksi oleellinen juttu on ollut nuo paikat. Porkkalassa on ollut hiljaista. Tuossa Espoon Suvisaaristossa ja Soukan edustalla on napannut mukavasti. Suuntaan siis sinne.

Kiitos vielä kertaalleen kaikille vastanneille. Mikäli uutta tulee mieleen, niin laittakaa toki vinkkejä tulemaan. Luen enemmän kuin mielelläni niitä!

Sen minkä tässä matkassani opin, oli ainakin se että kannattaa suunnata ammattimeisten pakeille ja hankkia sieltä perussetti ohjeineen. Saa näköjään vielä lisäksi tietoonsa viimesimmät ottipaikat.

Kerron viikonlopun jälkeen tuloksista! Testaan ilman muuta Tasurimanin uittotekniikkaa.

[esku]

Mitä jos kokeilisit myös mormuskaa!Vapa pitää olla mahdollisimman kevyttä kaliperia. Siima mahdollisimman ohutta jotain 0.12 mm luokkaa.Volframimormut ovat hyviä ,koska ne uppoavat salamavauhtia.Syötittää voi kärpäsentoukalla tai surviaisella.On aika ihme jos ei kelpaa abboralle,kun oikea paikka vielä löytyy.Merikortti on hyväksi avuksi! Ei muuta kuin nypyttelemään 8-)

[Airo]

Mormuskan voisin ottaa ensi pilkkipyyntikaudella mukaan. Tällä kaudella otan edes yhden ahvenen tasurilla - olkoon koukku sitten kiinni vaikka peräevässä  :-D

[kaivo]

Tulokselliseen pilkintään vaikuttavat tekijät, mielestäni tärkeysjärjestyksessä:

1) Vesistön tuntemus: millä alueilla ahventa on tihentyminä, ja mihin aikaan talvesta? Karu totuus on, että kaikkien vesistöjen pinta-alasta valtaosa on kalastuksellisesti vähäarvoista aluetta. Paikallistuntemus kehittyy vain ahkerasti kalastamalla, mutta neuvoja voi ja kannattaakin kysellä kokeneemmilta paikanpäällä. Kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta alkuun pääsemiseksi. Hanki myös ihan kaikenlaista perustietoa vesistöstä: minkä värinen vesi? Rehevää vai karua? Mitä kalalajeja vesistössä on? Onko paikka jo ennestään kuuluisa hyvistä saaliistaan, onko isojakin ahvenia saatu?

2) Kalaveden lukeminen: uudessa vesistössä, ilman paikallistuntemusta tärkeimpään rooliin nousee taito tulkita kalavettä ja tehdä olettamuksia kalojen olinpaikoista. Kannattaa silmäillä vesistöä kartalta jo kotona, ihannetapauksessa käytössä on syvyyskartta josta pohjan muodot ja syvyyssuhteiden vaihtelut käyvät ilmi. Yleiskartastakin on apua, niistä voi saada selville rantojen korkeuserot, vesikasvustoa kasvavati matalat alueet, kivikkoiset rannat, lähtevien ja laskevien jokien ja purojen suut, salmikapeikot, niemenkärjet, saaret, niemenkärjet yms. mahdolliset ottialueet.

Jäälle tultaessa silmäillään ympäristöä, vertaillaan näkymää mahdollisesti kartalta saatuun ennakkokuvaan ja otetaan suunta päivän ensimmäiseen paikkaan. Jonkinlainen suunnitelma päivän ajalle on hyvä tehdä toimintaa selkeyttämään.

3) Kun on hakeuduttu alueelle jolta oletetaan löytyvän kalaa, seuraava tehtävä on selvittää millä syvyydellä parvet sinä päivänä oleskelevat. Reikiä ei kairailla summanmutikassa sinne-tänne, vaan järjestelmällisesti matalasta syvemmälle. Jos ensimmäisellä reiällä on vettä esim. 2 metriä, seuraavan reiän voi tehdä 2,5 metriin, seuraavan 3 metriin jne. Syvin ja matalin järkevä pilkintäsyvyys vaihtelee päivä- ja paikkakohtaisesti, mutta nyrkkisääntönä kirkkaista ja hyvähappisista vesistöistä kalaa haetaan usein hieman syvemmältä kuin tummista ja matalista vesistä. Tavallisesti riittää kun kokeilee syvyysalueelta 1 - 10 metriä, mutta joskus kalaa voi tulla reilusti syvemmältäkin, joskus taas niinkin matalasta ettei jään alla ole vettä kuin puoli metriä.

Koska ahvenet eivät liiku talvella kovin aktiivisesti, kalastajan on löydettävä kalat kairaamalla. Hiljaisella reiällä ei kannata istua minuuttia kauempaa, koska kyseessä on kalaton kohta. Hakuvaiheessa ei kannata käyttää kaikkein pienimpiä pilkkejä (esim. mormuskat) niiden suppean houkutussäteen vuoksi, vaan siiman päähän valitaan esim. pystypilkki tai tasari johon luotetaan, ja pitäydytään siinä siihen saakka kunnes ensimmäinen kalahavainto saadaan. Ahvenen tapauksessa kalat ilmoittavat olemassaolostaan olipa pilkki lähes mikä tahansa, kunhan reikä vain sattuu kalojen kohdalle. Samalla hiljaisella reiällä pitkään istuminen ja pilkkien vaihtelu ei tuota tulosta. Tätä on joidenkin vaikea ymmärtää.

4) Jos reikiä on tehty ja pilkitty järjestelmällisesti matalasta syvempään, ja jos kokeiltavat alueet ovat kalojen mieleen, saadaan ennemmin tai myöhemmin kontakti kaloihin: pilkin tönäisy, selvä tärppi tai saatu kala. Suurin työ on nyt tehty, tästä eteenpäin astuvat kuvaan muut tekijät: syönnin perusteella haetaan päivän ottipilkkiä, pyritään aktivoimaan alla oleva parvi kiihkeälle otille ja yritetään ottaa hyvästä reiästä irti paras mahdollinen hyöty pitämällä syöntiä yllä erilaisin uittokikkailuin, pilkistä riippuen. Kokeneille pilkkijöille on kehittynyt erilaisia konsteja kalojen yllyttämiseen. Kaikkea kannattaa rohkeasti kokeilla ja kehitellä!

5) Jossain vaiheessa syönti reiällä hiipuu ja loppuu. Paina mieleesi, kuinka syvää ottireiällä on (eli kuinka paljon siimaa on vedessä), ja tee loppureissulla reiät samalle syvyydelle. Tarkoittaa sitä, että jos esim. rannasta ulospäin kairailtaessa kalaparvi löytyi vedenalaisesta penkasta neljän metrin syvyydestä, seuraavia reikiä ei kairata kalareiän ympärille rinkiin vaan edetään jatkossa rannanmyötäisesti "sivusuuntiin" kairaillen, ja pyritään pysymään samalla neljän metrin syvyydellä. Reikiä kehään kairattaessa osa avannoista tulisi liian syvään tai matalaan, siis ottisyvyyden ulkopuolelle. Reikien välimatka tosiinsa riippuu tilanteesta ja vesistöstä. Matalissa ja tummissa pienvesistöissä kalat ovat suppealla alueella ja reikiä voi tehdä jopa muutaman metrin välein (silloinkin rannansuuntaisesti), kun taas syvissä ja kirkkaissa isoissa vesistöissä väli voi olla pidempi, esim. 10 metriä. Reikänauhaa jatkamalla selviää, kuinka laajalla alueella kalaparvi on. Kalat nimittäin mukauttavat oleskelusyvyytensä ilmanpaineen muutosten tahdissa itselleen sopivaksi, ja isokin ahvenparvi voi olla levittäytyneenä vedenalaiseen rinteeseen pitkäksi nauhaksi. Oleskelusyvyydet myös muuttuvat, joten seuraavalla reissulla kalat saattavat löytyä hieman syvemmältä tai matalammalta.

Oma lukunsa ovat kauttaaltaan tasapohjaisen ilmeettömät vesistöt, joissa syvyysvaihtelut ovat vähäisiä. Näissä tapauksissa edellä kuvattu hakusysteemi ei toimi samalla tavalla, koska jyrkkien syvyysvaihtelujen puuttuessa parvi voi löytyä mistä päin aluetta tahansa. Tällöin ei auta muu kuin ahkera kairaaminen riittävän harvoin reikävälein, ja mielellään useamman henkilön voimin. Kalakaverista on toki aina iloa ja hyötyä, erityisesti heikomman syönnin päivinä. Kalojen hakeminen ja pilkkien tehovertailu on tiimityönä helpompaa kuin yksin.

[Haspeli]

Mulla sama homma. Ei mitään tänä talvena. Kun ei kalaa ole, niin ei ole. Se ei ole taidosta kiinni. Pitää vissiin valita paremmat apajat?

[Airo]

Jäi raportti laatimatta lupauksistani huolimatta, mutta tässä se tulee, mikäli vielä asia kiinnostaa:

Ostin 0,18 mm siimaa, poistin perukkeet ja laitoin siimasta solmut pilkkivapoihini mallia perhosolmu. Siirryin paikkoihin, joissa ahven oli syönyt. Kairaisin reikäni uskollisesti syvemmältä kohti rantaa, ottaen huomioon mahdolliset kaislikkopaikat ja aikaisemmat avannot. Lisäksi metsästin Ässä-vieheitä, joista kuulin, että niiden valmistus on käytännössä loppunut. Pari kopiota löysin. Muutoin poistin alakoukun pakissa olevista tasapainosta.

Tulos: JEP - ahvenia tuli. Pieniä tosin, mutta körmyniskoja mitä körmyniskoja  :-) Keskustelin usean pilkkiän kanssa jäällä saaliista. Pääsääntöisesti saaliit ovat olleet huonoja. Kaiketi paksu lumi on ollut lamauttava asia. Ahven on nyt 29.4. lähellä kutua. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että jään pinnassa oleva lumi sulaa ja valo pääsee jään läpi, jotta körmyniskat liikkuvat. Etenkin ne isot. Itselläni ei ole tähän mitään totuuspohjaa, mutta asia tuli ilmi monen konkarin suulta, joten uskon tähän.

Kiitos ja kumarrus kaikille ansiokkaasta palautteesta. Se auttoi aivan oikeasti. Tämä palautti myös tämän pilkkiän uskon tämän lajin käsittämättömään mukavuuteen. Harmi juttu on vain se, etten palannut aikaisemmin avannon äärelle. Liian pitkä tauko. Oma vika.

T:Airo

ps moni ulkopuolinen kysyy töissä lähes aina, kun he kuulevat että käyn pilkillä, että mikä sinne vetää. No te kaikki tiedätte vastauksen. Sitä on aivan turha perustella ulkopuolisille. Poistun paikalta tai vaihdan puheenaihetta. :-D

[kaivo]

No niin, reissu on tehty ja kalaakin tuli, eli hyvin meni! :) Pari kommenttia...

- Ässä-tasapainot ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia, jos niitä käsiinsä saa. Muussa tapauksessa, jos tasapainossa on vatsakoukku, se kannattaa ehdottomasti pitää paikoillaan, koska varsinkin heikommalla syönnillä / pienempää ahventa pyydettäessä valtaosa kaloista tarraa juuri mahakoukkuun. Kannattaa vaihtaa vielä tilalle kolmihaarainen värikoukku, parantaa tulosta.

- Lumen sulaminen jään päältä tuo rutkasti lisää valoa jään alle, mikä aktivoi kaloja. Totta ovat pilkkiukkelit siellä jäällä porisseet...

- Työkavereillasi mahtaa olla se yleinen harhakäsitys, että pilkkiminen on yksitoikkoista samalla reiällä kököttämistä ja palelemista tai vastaavasti keväistä auringonottoa ilman kummempaa kalantuloa. Voihan sitä pilkkimistä niinkin harrastaa, mutta lajista saa kyllä paljon enemmänkin irti jos haluaa :)

[Kalakaverit]

Appiukko antoi pikakurssia mulle 10-vuotta sitten.Eka kala oli 2,5-kiloinen hauki,jonka sain kulta värisellä pystypilkillä.Pilkin nimeä/merkkiä en muista.Olen saanut kalaa parhaiten tasapaino pilkeillä.Käytin väreinä vihreä/keltainen punainen/valkoinen väri yhdistelmiä.Tasapainopilkissä olen heilauttanut vavan kärkeä noin tulitikkuaskin pituuden verran,terävähkö mutta rauhallinen vippaus.Kala ottanut kiinni pohjan tuntumassa.Veden syvyys vaihdellut 1m molemmin puolin.Kullan värisellä mormuskalla on tullut myös hyvin.Täytyy muistaa vain uudesta morrista tasoittaa,karheudet ym siiman läpimeno reiästä jottei katkea siima.Itse olen käyttänyt neulaa tähän tarkoitukseen.  :-)

[Himopilkkijä89]

Harmaa Ässä-tasapaino on ollut aivan ehdoton kuva! Nuokin kalat ovat tulleet lähes kaikki harmaalla Ässällä  http://www.kalassa.net/keskustelut/index.php?topic=12982.0
Tosin 100 gramman ahvenet eivät oikeen tahdo saada sitä suuhunsa, 200 grammaiset jäävät kiinni jo aivan hyvin.