Urpon tarina – Eli syrjäytymisen katkeruus

[turpo]

Elelipä kerran, kaukana aurinkoisina 80-luvun alkuvuosina, joukko enemmän tai vähemmän kokemusta keränneitä aloittelevia perhokalastajia. Muutamat olivat jo jonkin verran hommasta oppineetkin, heidän joukossaan Urpo. Urpo oli mielestään melko näppärä kaveri vavan varressa, ja tämän hänen kalakaverinsakin myönsivät.

Urpolla oli kuitenkin yksi paha vika – hän oli äärimmäisen kalakade tyyppi. Jos joku toinen sattui saamaan isomman kalan tai enemmän kaloja, oli Urpolta reissu pilalla. Tästä johtuen Urpo alkoi hiljalleen muuttua yhä sulkeutuneemmaksi – etteivät nuo riettaan kaverit vain älyäisi, millä Urpo onki ja missä. Voisivat mokomat viedä kalat vallan Urpon edestä!

Elämä jatkui, ja vuodet kuluivat. Kalastajaporukan kokemus kertyi ja yksi ja toinen alkoi oppia taimenenkalastuksen jaloa taitoa syvällisemmin. Kalaa tuli. Luettiin kirjallisuutta ja opiskeltiin perhonsidonnankin taitoa. Tietoja ja kokemuksia keskenään vaihtavat kaverit alkoivat kehittyä onkijoina aivan eri tahtiin kuin Urpo. Senhän nyt älyää jokainen – oppiminen on vuorovaikutusta.

Sattuipa sitten päivänä eräänä, että Suomessa tapahtui sellainen ihmeellinen asia, että alettiin julkaista ihan kotimaista perhokalastusalan lehteä. Muutamat kaverukset olivat tosin jo aiemmin kirjoitelleet artikkeleita muihin kalastuslehtiin. Nyt homma sai entisestään vauhtia ja erilaisia juttuja kalastustekniikoista, kalapaikoista ja perhoista alkoi ilmestyä perhokalastajien omassa lehdessä.

Jotkut kavereista alkoivat myös saada nimeä tuolloin vielä melko pienissä perhokalastajien piireissä, koska heidän artikkelinsa antoivat auliisti neuvoja, joiden avulla lukijat saivat enemmän kalaa.

Tässä Urpokin päätti ottaa kynän kauniiseen käteensä. Ja kuinkas kävikään? Alkuvaikeuksissa ponnisteleva ja materiaalipulasta kärsivä lehti julkaisi kuin julkaisikin Urpon jutun! Tarinassa ei tosin ollut juuri muuta juonta kuin hyvän kalareissun kuvaus, mutta olihan se sentään alku sekin! Harmi kyllä, Urpo ei ollut raaskinut paljastaa kalastuskohdettaan jutussa (mikä tietenkin olikin hänen kohdallaan ymmärrettävää), joten juttu jäi hieman köykäiseksi, kun sen kaunokirjalliset arvotkaan eivät olleet aivan Ahon tasolla.

Se jäikin sitten Urpon viimeiseksi jutuksi. Joku oli ilmeisesti jotenkin urkkinut Urpon salaisen kalapaikan tietoonsa. Urpo kauhistui – vievät vielä siemenperunatkin! Parempi, kun en kirjoita enää mitään, hän tuumaili itsekseen jupisten.

Vuodet kuluivat edelleen. Porukan kalastajista osa oli jo kehittynyt erittäin taitaviksi ja monipuolisiksi perhokalastajiksi. Lehtijuttuja ilmestyi siellä täällä. Toinen toistaan komeampia kalastuskuvauksia kaikkialta: Pohjois-Amerikasta, Argentiinasta, Uudesta-Seelannista, Keski-Euroopasta, Kuolasta...

Urpo oli katkera. Olivathan nuo kaverit olleet aikoinaan samalla lähtöviivalla harrastuksessaan kuin hänkin. Miksi heillä on nyt kasa lehtiä, joihin kirjoittaa? Miksi heillä on mahdollisuus kalastaa noilla upeilla kaukaisilla vesillä? Miksi he ovat selvästikin kehittyneet kalastustaidossaan aivan toiseen luokkaan kuin omissa "salaisissa" paikoissaan rähmeltävä Urpo? Oi, miksi tämä vääryys?

Pelastus tulikin aika yllättävältä suunnalta: tehtiin ihmekeksintö nimeltään internet! Internetin myötä tulivat myös keskustelupalstat, joilla saattoi nimettömänä mollata ja sikailla miltei kuinka paljon halusi. Nyt saisivat nuo parempiosaiset maistaa luuserin vihaa!

Niinpä Urpo sitten alkoi heitellä keskustelupalstoille vihjailevia "paljastustarinoita" entisistä kalakavereistaan. Kuinka se ja se nimimies ei ihan OIKEASTI osaakaan kalastaa, kuinka se ja se TEKI TYHMÄSTI silloin ja silloin.

Juttujensa lomaan hän istutti pikkuisia tiedonjyviä ja vihjailuja, joiden oli tarkoitus tehdä vaikutus nuorempiin lukijoihin: "Aloitellessani perhokalastusuraani silloin Kekkosen presidenttikaudella..." Ja niin edelleen.

Ja mikä oli tämän kaiken lopputulos? No, ei kyllä oikeastaan mikään. Yksi keski-ikäinen katkeroitunut perhokalastaja, joka tunsi jääneensä kehityksen jalkoihin. Niin kuin olikin. Häviäjä olikin Urpo itse.

Siispä te nuoremmat perhokalastajat, tässä teille hyvä neuvo: Älkää ryhtykö Urpoiksi! Olkaa avoimia ja neuvokaa kavereitanne ja lyhyemmän ajan lajia harrastaneita. Opetelkaa ilmaisemaan itseänne kirjallisesti ja jakakaa tietoanne myös lehtien ja kirjojen välityksellä. Olkaa reiluja reissuilla ja kohteliaita jokivarressa. Näin teillä riittää taatusti kalakavereita ja perhokalastus on aina oleva juuri sitä, mitä sen pitäisikin olla: HAUSKAA.

Ja jos satutte kesäyönä kosken rannalla tallatessanne näkemään joskus ikivanhassa homeisessa huopahatussa könöttävän itsekseen mutisevan äijänkörilään, niin jättäkää hänet rauhaan! Älkää halveksuko häntä tai olko ilkeä. Korkeintaan voisitte hiukan sääliä häntä, eihän ole mikään naurun asia, jos katkeruus myrkyttää mielen ja pipo alkaa kiristää.

The End

[HalDi]

Tuo oli hyvä, perinteinen, esimerkillinen ja opettavainen kuvaus. Jos joku sattuu huomaamaan, varsinkin alottelijat, joihin toki ittekin lukeudun, on pitkä stoori lukemisen arvonen.

Eikä mikään "Klopit, ottakaas opiksi!", vaan näkökulmaa uurtava, jokaiselle tarkoitettu pätkä.

Toinen samantyyppinen on Erämaailma 2001-2002 -novellikokoelmassa julkaistu Anneli Poukan "Viidenkympin villitys" Myös koskettava ja sillä tietyllä asiaan omistautuneisuudella kirjotettu laatuteksti.

[ipo]

Hemmetin hyvä tarina.

Mutta.. Mutta..Mutta...minähän löydän tuosta itseni.. Apuva.

[Monni]

Melkoisen opettavainen tarina tosiaankin!

[Jooseppi]

Oli hyvä :)

[Tubi]

Loistava tarina!! Tälläsiä lisää!! :D

[Kalaboi]

jopas olet pitkän tarinan runoilut. Itse kylläkin olen aika pitkälti "urpo." Tosin minulla koskaan ollutkaan mitään vakituista kalastusporukkaa.

[Pohjolan äijä]

Loistava kertomus ihmisten erilaisuudesta myös niiden lempi harrastusten parissa! Itse olen tuntenut oman perhokalastus urani aikana monta "urpoa#, ja ne "urpot", jotka ovat reissussa kanssani olleet ovat kyllä käyneet viimeiset reissut minun kanssa kalassa.....
Tiedon\taidon jakaminen kunniaan!!!

[Kalakade]

Oli hyvä ja opettavainen tarina ja Urpokin tunnisti itsensä!

[--PROFESSOR--i]

BRAVO!Tämä tosiaankin oli mielenkiintoinen, loistava, sekä ennen kaikkea opettavainen tarina ihmisten toisenlaisuudesta!Toisiaan, olen itsekkin ollut tuollainen niin sanottu "Urpo",siltä osalta  joka on varsin kalakade:) ...heh...Mutta tälläisiä sepostuksia pitäisi saada lisää ehdottomasti paljon ennemmän tänne kalassa.nettiin!Joten ei muuta kun tarinoita kirjoittelemaan innolla!Ja vielä kiitos tälle "turpo" vieraalle tästä opettavaisesta tarinasta!

[Timky]

MAHTAVAA!!! Toi oli loistava. Muuten ne jotka löytävät tuolta itsensä Urpona ja sanovat, että olen samallainen kuin tuo Urpo. Ei kannata huolestua. Kukaan ei taida olla tällä foorumilla se Urpo, koska en ole huomannut kenenkään vielä ihmeemmin salailevan tietoa kalstuksesta tyyliin: "En kerro teillee mun parhaita hauki vieheitä, tehän saatatte vaikka rueta saamaan kalaa niillä"

[Vee]

Hyvä ja opettavainen tarina, jostain syystä tästä tarinasta tuli mieleen viimeisimmässä PK lehdessä jo toistamiseen "taikajoesta" kertova tarina!
Kumma juttu, että sen joen nimen piilottelu ärsytti, kateutta varmaan....