Oletko koskaan harkinnut kalastuksen lopettamista kokonaan? Jos olet, mistä syystä? Tunnetko kenties jonkun henkilön, joka on lopettanut? Jos kokonaan lopettaminen ei ole tullut kysymykseen, onko jokin kalastuksen laji jota et enää harrasta?
Omalla kohdallani ei ole toistaiseksi käynyt mielessä harrastuksestani luopuminen, vaikka vastoinkäymisiä on totta kai sattunut silloin-tällöin ja turhautumisia ynnä muuta ei-aina-niin-mukavaakin on reissuilla kohdalle tullut. Toivottavasti saan jatkaa kalojen parissa niin kauan kuin ihmisenä kynnelle kykenen!
Itselläni ei ole harrastuksen lopettaminen käynyt mielessä, vaan pikemminkin uuden kalastusmuodon aloitus. Aina tekee mieli kokeilla jotain uutta ja ehkäpä saada paremmin kalaa.
Tunnen toki ihmisiä jotka ovat lopettaneet kokonaan. Naapurini möi veneen maksaakseen viinavelkojaan ja siinä samalla lopetti kalastuksen. Saattaa sie vielä joskus kerran kaksi talvessa pilkillä käydä.
Itse kyllä toivon että saan kalastaa aina kun haluan ja niin kauan kuin haluan. Sen verran mielekästä puuhaa se on! :)
Ei kyl ole ollut hirveästi.. Paitsi kerran viime kesänä.
Oli sellanen kausi kun hauki ei oikeen ollut syönnillään.
Olin ostanut uusia uistimiakin muutaman. Viikon aikana
ei tullut yhtäkään kalaa, mutta uistimia uistinten perään
jäi pohjaan. Sillon teki mieli lopettaa kalastaminen :(
Mutta en kyllä aio koskaan lopettaa! Sen verran hieno
harrastus meinaan.
No ei oo kyllä kertaakaa käynyt mielessä lopettaminen, mutta uusia kalastus lajia on tullut senkin edestä lisää.
Onhan niitä turhautumisiakin tullut joka kausi useitakin, varsinkin jos on kisat kyseessä ja muilla on selvästi enemmän kalaa, kuin itsellänsä.
Niin ja toivoisin todellakin että tämä harrastus voisi jatkua niin pitkään kuin vain mahdollista.
Päinvastoin. Kalastuksessa on se hieno puoli, ettei sitä opi ikinä. Aina löytää jotain uutta tekemistä.
Kerran meinas mennä usko koko hommaan kun kaaduin koskeen ja hukkasin 200 euron viikon vanhan vapasettini. Onneks löyty... Olis varmaan jääny kyl kalastukset siihen. Mutta homma elää taas kun tännekkin vaivauduin kirjottelemaan taas välillä.
Jonain keväänä ennen, kun kalastus oli alkanu mielessä kävi, että miksi mäkin kalastan? Kalaakaan ei tahtonut tulla ja se oli sitä aikaa, kun tähänkin lajiin piti vielä vähän sijoittaa. Sitten ajatteli, että kuinkahan paljon rikastuis jos myis kaiken. Ymmärrätte, mitä tarkoitetaan kaikella näin kalastusfoorumilla. Nyttemmin kuitenkin oon saanu laajennettua maailmankatsomusta sen verran, että en enää lainkaan ihmettele miksi harrastan kalastusta.
Viime keväänä meinasin lopettaa koko paskan kun kiersin kevätjäitä monta tuntia eikä kalaa tullu pilkillä ku muutamia kiiskejä. Vieressä kaikki vanhat ukot ja pennut nyki niin helevetin isoja saaliita että hermot meinas mennä....yhen haarukkavavan vääntelin tuhannen solmuun ja tungin kaikkine siimoineen ja pilkkeineen avantoon ja läksin viinakauppaan!!
Tähän mennessä kalastusharrastuksen lopettaminen on ollut luokkaa "En kalasta enää ikinä ennen seuraavaa kertaa." Eli vakavasti ei ole tullut edes mieleen moinen asia.
Hyvä kysymys. Minusta kalastuksessa on se mielenkiintoista, että en myöskään tiedä ketään joka olisi ihan absoluuttisesti lopettanut.
Itse pikkupoikana kalastelin innokkaasti ja silloin oli kalakavereita ja välineisiin meni kaikki raha, mutta sitten tuo harrastus vain jäi, lähinnä varmaan kavereidenkin innostuksen loputtua, mutta nyt olen jälleen yli kymmenen vuoden jälkeen innostunut ihan tosissani. Toki tuona aikanakin kun en kalastanut teki kesäisin usein mieli ihan vaan mato-ongelle. On se niin hieno harrastus vaan, ettei siitä eroon voi päästä. Ja miksi pitäisikään? Kalattomat reissut vain kasvattaa luonnetta!
Pahinta on että kovin innostus sattui ihan tästä loppusyksystä päälle ja kun tuo kala ei enää tähän aikaan vuodesta taida olla ihan niin innokas nappaamaan. Ehkäpä pitäisi perehtyä noiden jalokalojen kalastukseen nyt ihan loppuvuodesta kun ei haukea enää ole onnistunut narraamaan.
Itse olen saanut tarpeekseni kalastuksen kilpailuhenkisyydestä. Joka paikka on täynnä ennätystietoa, suurin, eniten, nopeiten, miljoonia kiloja, satoja senttejä.. Ketä kiinnostaa? Keksikää vielä joku ennätysmittari, kuka rentoutuu kalastuksessa eniten! Siihen sarjaan minäkin voisin yrittää ottaa jo osaa.
Ittelle on ollut jo pidemmän aikaa ihan sama, tuleeko kalaa lainkaan. Pääasia on, että saa olla ulkona joko a) yksin tai b) hyvässä seurassa. Tulien tekeminen ja pitkät evästauot kiinnostavat enemmän kuin yltiöpäinen vieheiden nakkelu verenmaku suussa.
Kaikki foorumit, lehdet, media jne yllyttävät vain kovempiin tuloksiin, kovempiin haasteisiin, suurempiin saaliisiin. Mikä järki? Onko kalastajilla todellakin niin pieni penis, että pitää tuolla yrittää sitä venyttää? Minulla oli ihan kintaalla, että lopettaisin perhonsidonnan (ja ehkä koko perhostelun), mutta onneksi kuitenkin ostin uudet kamat. Vielä löytyi intoa ja mielenkiintoa syventyä tähänkin osa-alueeseen. Samalla osa alalajeista jäi vähemmälle huomiolle, mutta mitä sitten. Vaihtelu virkistää, eikä ole liian suuria paineita onnistumisellekaan, kun ei ole "alan kovin guru".
Tulevana talvena en aio vielä lopettaa pilkkimistä (sekin on käynyt joskus mielessä), koska nyt on tullut ostettua uudet ja hyvät varusteet. En tosin aio lähteä tappopakkasilla keskitalvella enää jäille. Minun pilkinnät saa jäädä lauhoihin päiviin ja kevätaurinkoon.
Mieliala ei siis ole lopettamishenkinen, vaan sen turhan vouhkaamisen vähentäminen. Saahan sitä juosta 5 kertaa viikossa mynni vinossa pilkkijäilläkin, jos tahtoo.. onneksi elämässä on muutakin sisältöä, siltä se vaan on alkanut tuntua. Tuollainen on pakkovääntöä jo, jos ei osaa muuta tehdä kuin ajatella kertoja/tunteja/kiloja kalastuksessa.
Allekirjoitan edellisen. Minusta matka järvelle ja pelkästään se kalastaminen on jo sen verta hieno ja rentouttava kokemus, ettei siinä kalaa tarvita. Toki se kala mielessä sinne yleensä lähdetään..
Mulle kun siunaantui pari muksua, niin kalastus on vähentynyt roimasti (ei ole aikaa), mutta silti ostelen säännöllisesti kalastusvehkeitä :lol: .
Mutta poika varttuu, on nyt 6 vuotta ja kyselee jo, että mentäiskö iskä kalaan ( siis muuta kuin laituriongelle). Todella toivon, että häneen iskisi kalastushulluus, niin meitä poikiahan ei sen jälkeen mikään pitele ja sais taas kalastella 100%. Ikinä en maailman hienointa harrastusta täysin lopeta, ennenkuin olen 6 feet under.
Mietin, että mitenhän vakavasti ihmisen pitäisi sairastua tai vammautua että kalastus olisi pakko lopettaa kokonaan? Jalkojen menettäminen ja pyörätuoliin joutuminen rajoittaisi ainakin alkuun toimintaa ja vähentäisi kalalla käyntiä, mutta avustajan kanssa veneestä homma onnistuisi, samaten rannalta jos on liikuntarajoitteisille sopivat heittolaiturit tai muuten helppo maasto ja rantaan pääsy ei vaatisi pitkää siirtymistä.
Toisen käden menettäminen olisi jo hankalampi juttu. Onkiminen ja pilkintä onnistuisivat varmaan opettelemalla ja avustajan kanssa, olen kuullut että haarukkavavalla kalan ylösotto sujuu opettelun jälkeen. Molempien käsien menettäminen taitaisi olla jo melko ylitsekäymätön este. Tosin olen nähnyt televisiossa syntymästään asti kädettömän miehen, joka heitteli umpikelalla jaloillaan ja sai kalaakin. Uskomatonta mutta totta.
Pahinta mitä voisi tapahtua olisi neliraajahalvaus.
yks kerta kun olin aivan pers aukinen nii meinasin myydä virvelin mut en sitte myynykkää ku kalastus on nii upeeta hommaa,kymppikilosen aion ainaki viä hankkii,et ei voi lopettaa :o