Elikkäs, jos olette testanneet sellaisia kemiallisia kädenlämmittimiä niin tänne niistä tietoja muiden avuksi :!:
Esim. :arrow:
-Toimi / ei toiminut
-Merkki
-Ostopaikka
-Hinta
+ lyhyt kirjallinen esittely / arvio .
Tämä kyseinen aihe on jo ollut palstalla. Eipäs pistetä uudelleen!
Se ei saanut tulta siipiensä alle ! joten pistäkää nyt kaikki tänne kokemuksii !
No.. "kemiallinen lämmitin", toimii sytkäribensalla. Metallinen, koostuu kahdesta osasta ja polttimesta. Päällä huopapussi. Merkistä ei mitään tietoa, joku outdoor-blaablaa. Ostettu n. vuonna 1995 E.Kainulaisesta, hinta muistaakseni 39mk. Sytkäbensa oli jotain 19mk luokkaa muistaakseni silloin. Holvataan sisus bensalla ja pistetään tulta perään. Palaa suotuisissa olosuhteissa lähes kellon ympäri. Kalassa taas vähemmän aikaa. Huonoin puoli on se, että palaminen vaatii happea. Kun tuolla lämmitelet käsiä (kädet tiiviisti ympärillä tai rukkasen sisällä tuo), niin hapentarve ohittaa sen saannin ja tuo lämmitin sammuu. Väljemmässä olossa (pakkasta vaikka -15 ja pientä tuulta) pidettäessä tuon kapulan teho ei riitä enää lämmitäämään (ts. se pitäisi juuri pitää esim. rukkasessa).
Suositus: Alkuun ihan kiva vekotin, mutta lopulta huomaa tulevansa toimeen ilmankin.
Toimivin "kädenlämmitin" taitaa edelleen olla se perinteinen konsti: sormettomat hanskat + isokokoiset lämpimät rukkaset, isokokoiset siksi että rukkasia tulee myös käytettyä aina silloin, kun vapaa ei käsitellä, siis siirtymisten ja kairaamisten aikana. Ahtaita kintaita ei viitsi sovitella käteensä tarpeeksi usein, jolloin kintaiden olemassaolo on aika turhaa. Ahtaat tumput ovat myös kylmemmät kuin isommat.
Näin ahvenpilkillä. Kirjolohi-hauki-matikkapilkillä tärppejä tulee sen verran harvemmin, että pilkintä voi tapahtua rukkaset kädessä. Kalan iskiessä väljät rukkaset on sitten helppo vetäistä käsistä, ja väsyttely voi alkaa.