Eli miten pitäisi toimia tun tasurissa tärähtää?
Moni sanoo että eihän siinä kerkeä kun pelästyä, ja tempasita vaistomaisesti.
Löytyykö joltain syvällisempää tietoa / taitoa ?
Quote from: sääksi on December 09, 2006, 21:12:23
Eli miten pitäisi toimia tun tasurissa tärähtää?
Moni sanoo että eihän siinä kerkeä kun pelästyä, ja tempasita vaistomaisesti.
Löytyykö joltain syvällisempää tietoa / taitoa ?
Riippuu vähän onko tasuri väkäsetön vai ei. Väkäsettömällä vaan raa-asti kala heti ylös. Ja jos väkäset on niin eikös toimita niin kuin esim. pystypilkinkin kanssa muka?
Heti kun kala ottaa kiinni, niin tietysti pitää tehdä vastaisku, mutta vastaisku ei saa olla liian kova, ettei kala irtoa.
Sitten kun on tehnyt vastaiskun, pitää olla kärsivällinen, eikä kauhealla vauhdilla vetää kalaa pois vedestä.
Jos kala on iso pitää olla sitä kärsivällisempi ja väsyttää kalaa.
En näkisi kalan tartutuksessa eroja pilkkityyppien välillä. Heti tärpin tuntuessa (tai näkyessä siimasta) nopea vastaveto, joka saa jatkua ahvenen kokoisista kaloista puhuttaessa suorana kalan ylösottona. Ylösoton nopeus riippuu kalan koosta ja siiman vetolujuudesta. Noston tulisi jatkua tasaisena, nykimistä ja siiman löystymistä on syytä välttää, erityisesti silloin jos käytetään väkäsettömillä koukuilla varustettuja tasareita. Iso ahven saattaa vetää siimaa hieman takaisinkin päin, jolloin siimaa voi antaa kalalle sormien välistä jarrutellen.
Noston loppuvaiheessa vauhtia kannattaa hidastaa, jotta kala osuu paremmin kairausputkeen. Jos tasarissa on vatsakoukku, suurin osa kaloista on kiinni siinä. Tällöin pilkki nousee avantoon vaakatasossa ja nokka- ja peräkoukku ovat kalan suun ulkopuolella vapaina, valmiina tarttumaan avannon alalaitaan. Kalojen karkuutuksia vähentää noston hiljentämisen ohella suuremman kairan käyttö. Kuusituumainen kairanreikä helpottaa tasaripilkkijän elämää suuresti, jos käytetään isoja yli 7 cm tasareita.
Vaikuttaa siltä, kuin tasurionginta alkaa herättää lisääntyvää mielenkiintoa . Mainio asia !
Itselläni on ainakin omasta mielestäni jonkin verran kokemusta asiaan.
Siis mitä tehdä, kun tasurissa tärähtää... Mitäpä siinä muuta tarvitsee, kuin ottaa kala ylös, aivankuin mistä tahansa pilkkiongesta.
Kysyjä tarkoittanee kuitenki tilannetta, kun tasuria nyppii kala, joka ei tunnu tarttuvan kiinni. ei sitten milläään.
Tälläisessä tilanteessa ei onkijan tarvitse tehdä mitään erikoisia temppuja. kyseessä on vain niin pienet ahvenet ( tai muut kalat ), jotka eivät saa kunnon otetta pilkkiin, eikä koukkuja suuhunsa.
Tasurionginnan suurimpia viehätyksiä lienee siinä, että kala iskee pilkkiin tosimielessä ja tarkoituksella saada syötävää.
Silloin, kun kala on riittävän kookasta, ei yleensä tartuttamisongelmaa ole.
Muutamia ohjeita em. tilanteeseen.
- Yleensä tasurionginnassa saadaan aina parven suurimmat kalat ensin ja kalan koko pienenee onkimisen edetessä.
Silloin, kun kala tuntuu vain takovan pilkkiin, mutta ei tartu kiinni , ei kannata kovin pitkään paikalla kyttäillä. Hetken aikaa kuitenkin selvitellä, josko joku suurempikin kiertelisi lähistöllä.
- Usein pikkuahvenparvi pieksee pilkkiä niin tiuhaan, ettei oikein malttaisi lähteä. Se on kuitenkin merkki siitä, että kala on syönnillään ja jostakin lähistöltä voi saada suuriakin körmyjä. Siis etsimään vain.
- Aloittelevalle tasurionkijalle vinkkinä. Tasuriongessa kannattaa varmistaa kelan jarrun myötääminen ison kalan sattuessa. Muutoin saa hyvästellä pilkkinsä hauen iskiessä Itse olen Delfin vavan jarrut viilannut sellaisiksi, että siimasta tempaistessa kela pyörähtää ja siima ei katkea. Oma suosikkivapani on kuitenkin teho, johon olen liittänyt jäykän lasikuitukärjen.
Toinen kysymys oli. Kuinka syvältä tasurilla? Riittävän kookkaalla pelillä voi onkia ainakin viiteentoista metriin ja tietysti syvemmältäkin.
Joidenkin tietolähteiden mukaan ahven ei mene viittätoista metriä syvemmälle. Pitääkö paikkaansa, vai ei ? Kuitenkin muikkuverkot pyritään saamaan syvemmälle, ettei ahvenet sotkeutuisi niihin, eikä parissakymmenessä metrissä olleissa verkoissa ole ahvenia ollutkaan.
Itse olen onkinut yhdeksästä metristä vielä pienellä 40 mm pietarilla, joka on melkoisen kevyt tasuriksikin ja kalaa on tullut.
parhaat onkisyvyydet kokemukseni mukaan kuitenkin alle ½ metrin syvyydesatä tuonne 4 metriin. Matalaan hakeutunut kala on yleensä aktiivinen ja on syöntijaksolla.
.
tämä nyt menee vähän ohi mutta en uskalla uuttakaan puuta avata. Mitä tehdä jotta saa tuon tasurin tärpin, siis tasuripilkin maagisen ranneliikeen salat. Itse olen muutaman kokeneemman pilkkimiehen matkassa ollut ja itse jonkinverran pilkillä istunut(heivasin tasurin koska ei noussut, ei edes pro pilkissä saati oikeassa elämässä), tuo tasurin uitto tuntuu olevan suht haastava tekniikka laji(mikäli on menttoreihin uskominen). Kaikilla on ollut hieman erilaiset tyylinsä - ja jokaisella se ainoa oikea - mutta kaikki ovat kalaa saaneet. Ajattelin tänä talvena laajentaa repertuaarini tasureihin ja nyt tarvitsisin neuvoa siihen miten tuolla maagisella tasurilla tulee pilkkiä.
Nii'i! Ne maagisen ranneliikkeen salat? Mitä olen lukenut / katsellut, näyttää olevan monta erilaista koulukuntaa. Joidenkin mielestä tasuri ei saa pysähtyä ollenkaan, toiset taas pitävät paikallaan puoliminuuttia.... jopa kauemminkin. Käsittääkseni riippuu siitä minkä tyyppistä tasuria uittaa, ja mitä kalaa hamuaa. Itse olen keskittynyt toistaiseksi kolmeen merkkiin. Rapala, Rauhala,..(tasuriman :-) ) ja Nilsu. Kaks ekaa on ehkä sellasen rauhallisemman tyylin edustajia, ja Nilsulle pitää ehkä antaa enemmän potkua. ? ? ?
Ehkä ja ehkä? Mutta yks on kuitenkin varma, että usko siihen että tasurillakin voi saada kalaa on saatava ! ! ! Ja kun pari ahventa saat tasurilla niin siitä se lähtee. Sinun oman tyylin kehittely, sinun omilla vesillä toimivien tasureiden löytäminen, jne. Esimerkiksi minun lähijärvillä nämä ampulanssit eikä paloautot toimi millään kelillä. Ja ne, jotka panostaa enemmän määrään, kuin laatuun, unohtakoot tasurit ja keskittyneetkööt mormuskoihinsa.
Siis noin yleisestiottaen !
On ehkä liioteltua puhua ranneliikkeen saloista.
Varsin yksinkertaisin liikkein homma tapahtuu.
Lyhyet ohjeet, joilla hommaan paasee kiinni .
Valitse pilkkipaikka kohtuullisen matalasta. aloittaisin itse n. 1½ -3 metrin syvyyksillä. ( Sisävedet) Paikalla löydyttävä selkeä syvyysero, ei tarvitse olla, kuin luodon rinne, tai pienehkö pakka pohjassa.
Jo ½ metrin penkka saa kalat parveilemaan ympärillä. parempi , jos löytää pakan, joka nousee muutaman metrin.
Toisenlainen kokeilemisen arvoinen paikka on ruohikkolaidat, joissa vettä on se ½ metristä vaikkapa 1½ metriin.
Parin kolmen metrin päähän ruohikkoreunasta reikärivi n. 5 metrin välein. Usein ahvenparvet kiertelevät varsinki alkutalvesta näitä ruohikkolaitoja.
Aloittelijan ei ehkä kannata ensimmäiseksi pyrkiä välivesistä löytämään kalaparvia, sitten kun luottamusta alkaa hommaan löytyä, niin...
Pilkkitapahtuma Tasurimiehen tapaan.
- Pilkkireikä puhtaaksi.
- Mittaa pohjasta n. 30 cm ylöspäin .
- Rauhalliset vedot 3- 4 vetoa ja odotus 5-15 sek.
- Jos saalista ei pikapuoliin ala tulla, paikan vaihto.
- Jos olet alueella, jota pidät hyvänä , kiertele ja kairaa useita reikiä.
Tasurionginnassa kala kyllä ilmaisee aivan alkuminuuteilla, ollaanko paikalla.
KIreitä siimoja.
Anna palautetta tänne ja jos jotakin kysyttävää löytyy, vastaan mielelläni jos vain osaan.
Tasuriman :-)
Et siis käytä mitään tupla näpäytyksiä, rauhallinen liike ja kun siima kiristyy niin näpäytys taktiikoita. Tai väristyksiä vaan perus suora veto ylöspäin ja vapaa pudotuksella alas?
Itellä nuo pienet nypytykset sun muut ovat siinä ikäänkuin " extrana. " Pääasia on kumminkin se, että pilkki liikkuu.
Taukoja on syytä pitää, mutta siitä on mielestäni (eniten) pidettävä huolta, että tasari pysyy kumminkin liikkeessä.
Tosi hyvää tekstiä tasarimieheltä muuten, on ilo lukea kirjoituksiasi.
Kirjoittelehan lisää vinkkejä, niin saadaan kalasaaliit nousuun tänä talvena ;)
Tasurin uittotapa riippuu mielestäni myös pilkin mallista. Levypyrstöiset tasurit singahtelevat karvapyrstöisiä laajemmalla liikkeellä, joten varsinkin matalassa vedessä kannattaa varoa liian rajua uittamista, etteivät kalat säiky. Normaalivetojen väliin kannattaa myös mahduttaa pilkin tärisyttämistä paikoillaan, etenkin jos pilkin alla on värikoukku.
Pilkin hakkaaminen pohjaan perusvetojen välissä on usein toimiva kikka lisätä kalojen mielenkiintoa. Lisä-äsykettä voi antaa myös uittamalla pilkkiä kehässä tihentämällä uittorytmiä. Syönnin lähdettyä päälle voi myös kokeilla nostaa parvea ylöspäin esim. ottamalla muutaman kierroksen siimaa puolalle aina muutaman saadun kalan jälkeen, jolloin kalat seuraavat toivon mukaan perässä. Aina nostattaminen ei kuitenkaan tuota tulosta. Omilla pilkkipaikoillani max. 3 metrin vesissä kalat ovat nousseet parhaimmillaan toista metriä pohjan yläpuolelle, mutta useimmiten paras ongintasyvyys on ollut normaalit 20 - 40 cm pohjasta.
Ahvenella tuntuu olevan tarkka värinäkö, joten pilkin väriä kannattaa vaihdella. Päiväkohtaisen ottivärin löytyessä tärppien tarttuminen paranee ja kaloja tulee ylös nopeammalla tahdilla.
Quote from: hONKIZ on December 18, 2006, 17:23:02
Et siis käytä mitään tupla näpäytyksiä, rauhallinen liike ja kun siima kiristyy niin näpäytys taktiikoita. Tai väristyksiä vaan perus suora veto ylöspäin ja vapaa pudotuksella alas?
Quote from: hONKIZ on December 18, 2006, 17:23:02
Et siis käytä mitään tupla näpäytyksiä, rauhallinen liike ja kun siima kiristyy niin näpäytys taktiikoita. Tai väristyksiä vaan perus suora veto ylöspäin ja vapaa pudotuksella alas?
Kiitokset palautteesta.
Nuo ohjeet lähinnä noin perusasioita.
Jokainen kyllä kehittelee sitten noita omia kikkailujaaan.
Mutta tosiaankin, en kovinkaan paljoa käytä väristelyä, tai Kaivon mainitsemaa pohjan pöllyttelyä. Toimivia konsteja varmasti, en epäile.
Pohjaan naputtelu saattaa tosin tartutta pilkin kiveen, tai pohjahakoon.
Ajattelin tässä, kuinka vaikeata oikeastaan on kertoa pilkkitekniikasta niin, että sen lukija myös omaksuu.
Oikeastaan tuumailin kirjotella tuollaisen pilkkireissun alusta loppuun ja siinä sitten käydä yksityiskohtaisesti tasapainopilkinnän eri vaiheita ja erilaisia pilkkipaikkoja.
Siis, kutsuisin halukkaita mukaan virtuaaliselle pilkkireissulle hyvin tuntemalleni pikkujärvelle. Siinä sitten kävisin lävitse erilaiset paikat ja niihin soveltuvia kokeiluja omien kokemuksieni ja havaintojeni mukaan.
Luulisin siinä olevan pohjat, joita aloitteleva tasurionkija voisi sitten soveltaa omalle kohdalleen ja sitä kautta pääsisi mukaan tasuritouhuihin.
Miltä tämä kuulostaa ?
Tasuriman
Quote from: Tasuriman on December 19, 2006, 11:30:33
Miltä tämä kuulostaa ?
Lähes huurteiselta oluelta työpäivän jälkeen.
Ihan vaa ajatuksia tasuripilkinnästä.
Alottelijan mielestä koukkuja tuntuu olevan ihan liikaa sormia nipistelemässä (etenkin pienet alakoukulliset). Kalan irrotukseen on hyvä olla pitkät kapeakärkiset pihdit kätevästi ulottuvilla. Ja hauen sattuessa, joskus välttämättömät.
Ennen pidin istualtaan pilkkimistä ainoana oikeana, mutta viimeaikoina olen pilkkinyt myös seisaaltaan. Siinä tuntuu etenkin tasuripilkinnässä olevan omat etunsa. Ongintasyvyys pohjasta (0-1m.) ja pitkät jopa 2,5 metriset houkutusvedot käy mutkattomasti. Paksumman lumen aikaan ei tarvi tehdä poteroa jakkaralle, jotta pysyisi pystyssä. Meikäläisen luonteella ei unohdu samalle reijälle liian pitkäksi aikaa kyykkimään, jollei kalaa reijällä ole. Näin miespuolisena pienempien tarpeiden tekeminen käy jotenkin huomaamattomammin :roll:
Jos tuntuu vain tökkivän muttei tarttuvan, niin pienemmän tasurin vaihto. Mutta kannattaa myös tarkistaa että koukut ovat terävät. Itse olen viimeaikoina jo kotona testannut mukaanotettavista tasureista kaikki koukut kynsitestillä.
Jäitä ! (hattuun, lasiin ja järville)
Elikkä, lähetäänpä pilkille !
Paikka, pienehkö latvajärvi , kallioiset rannat ja kirkas vesi.
Järvi sijaitsee mäkien välissä jokseenkin pohjois -eteläsuunnassa. Ei aivan tarkoin, mutta puhun niinkuin asia olisi näin.
Saavutaan jäälle eteläpäässä sijaitsevan lahdenpouknan laitaan. Lahti on matala ja siinä on hakoja , joten ...ei aloiteta siitä.
Lahden oikealla reunalla , siis aivan etelärannalla laskee pieni puro, joka keskitalvella on jokseenkin kuiva, mutta keväämällä siinä on hyvä virtaus ja monet hauet on silloin siitä nostettu. Kokeiltava kuitenkin joka kerralla.
Parikymmentä metriä puron suulta ,vettä n. 1 m.
Tehon kelalla siimana musta 0.18 monofiili ja pieni pilkkilukko vieheen vaihtamista helpottamassa. Aloitusvieheenä tälläkin kertaa 50 mm Pietari , harmaa mustaraita ja alla oranssi värikoukku.
Reiän kairaamisen jokainen osaa, joten niistä ei erikoisia mainintoja.
Pilkki pohjaan ja siiman kiristys niin, että vavan kärki on avannon pinnan tuntumassa ja yksi kierros kelalta ylös. Tehossa se on 30 cm.
Pohjassa tiedän kasvavan heinää, joten ensin pilkki ylös ja koukut puhtaaksi.
Näin matalassa lyhyehköt vedot.30 - 40 cm.
Mystinen ranneliike:
Vavan kärki avannon pinnan tuntumassa , myötäote vavasta, jolloin vavankärki tulee oikealta sivulta avannon päälle.
Nosto alkaa hitaahkosti ja ranne kiertää aluksi vavankärkeä alaspäin hidastaen vielä pilkin liikkeelle lähtoä. Käsivarsi ja nyrkki eivät paljoa nouse( 10- 15 cm, vaan ranteen kierrolla saadaan vavankärki tekemään laajempi nosto ja samalla pilkin vauhti kiihtyy, vaikka käden liike on jokseenkin verkkainen.
Kun liikerata on saavuttanut yläasennon, painetaan vavankärkeä alas samalla, kun pilkin liike vetää siimaa. Siima pyritään pitämään löysänä lähes liikkeen loppuun asti. Kuitenkin, ennenkuin pilkin liike jysähtää siiman varaan, otetaan liike kiinni vavalla myötäämällä.
Tämän oppii helpommin, kuin selittää.
Pilkki on silloin liikeratansa ääripäässä ja kääntyy palaamaan avannon alle. Tässä vaiheessa odotettavissa tärpit. Kolme- neljä sarjaa ja pieni odotus.
Jos kalaa ei kuulu, vaihdetaan paikkaa.
Siirrytään vasenta laitaa kohti pohjoispäätä. Pienen matkan päässä ranta kohoaa kalliojyrkänteenä ja tiedän siinä olevan muutamia ottipaikkoja, joten sinne.
Juuri ennen kalliojyrkännettä rinne viettää kivisenä ja jyrkkänä Vesirajassa kasvavan kuusen kohdilla on paikka, 4 -5 metriä rannasta , vettä 3 metriä ja rinne jatkuu noin 8 metriin. Kolmessa metrissä on pieni tasanne ja usein myös antoisa kalapaikka.
Tästä on tullut muutama kunnon hauki ja melkoinen joukko paistiahvenia. Kova pohja, ilmeisesti kalliota, ei heiniä, joten hommaan pääsee suoraan käsiksi.
Homma toimii samoin, kuin edellä, tässä voi jo kokeilla pidempiä houkutusvetoja.
Kalliojyrkänteen edessä on vettä 9 metriä ja kallion alla on joku muodostuma, jonka päällä on 2,5 metriä vettä. Kokeiltava aina. Paikalta on noussut 1-2 n. puolikiloista ahventa hyvällä reissulla, usein vain tyhjää.
Matka jatkuu ja parisataa metriä edellisestä on pieni niemennokka, juuri ennen niemen alkua on rannan tuntumassa pari suurta vedenalaista kiven lohkaretta.
Rannalla olevan koivun avulla tiedän paikan tarkoin. 5 - 7 metriä rannasta, vettä jään alla 1½ metriä ja sorapohja. Tässä on usein tullut mojovat tärpit ja paistiahvenet. Tasurimies toimii samoin, kuin ensimmäisellä reijällä, ei kuitenkaan heiniä pohjassa, joten sitäpuolta ei tarvitse hoitaa.
Pohja lähtee syvenemään n. 10 metriä rannasta ja viettää melkoisen jyrkästi lähes 10 metrin syvyyteen. Joskus harvoin on rinteen kupeella ollut joitakin sattumakaloja, ei juuri kannata jäädä kykkimään. Niemen kärki jatkuu kapeana särkkänä ja sen yli käveltyä jää vasemmalle puolelle pyöreä lahdelma, jonka rantapuolella on ruohikkoa ja matalaa. Aiempien kokeilujen vuoksi jätän paikan rauhaan. Lahdelman keskellä vettä n. 3m pohjassa kasvaa sitä karhusammalen näköistä järviruttoa. Tässä on kuitenkin hyväksi todettu pilkkipaikka, koska syvänne järvenpuolelta tekee koukkauksen lahdelman suulla ja kalaa nousee lahden poukamaan. Kokeiltava paikka.
Matka jatkuu. Edessä järven ainoa saari, n. 50 metriä rannasta . Pieni kallioinen saareke, jossa kasvaa muutama vankka mänty ja joitakin pensaita.
Saaren pohjoispäässä hyvä paikka, kallioinen pohja laskee penkkoina alaspäin ja tässä järven vamimpia ottipaikkoja.
Saaren jälkeen järvi kapenee n. 80 metriseksi salmeksi, jonka molemmilla rannoilla ovat melkoisen pystysuorat kalliot. Jatketaan edelleen vasemmanpuoleista, eli länsirantaa .
Tässä salmen kalliojyrkänteen edessä vettä pari metriä. Viime talvena ahvenparvi pelasti muutoin kuivaksi jääneen pilkkireissun.
Reikä kallion edustalle kolmisen metriä kallion kupeesta. Tässä niitä ukkoahvenia nousi 8 kpl. pikatahtiin . Yhteispaino yli kolme kiloa.
Salmen kapeikon jälkeen ranta kääntyy vasemmalle ja jatkuu kalliojyrkänteenä. Pohja laskeutuu viiteen metriin.
Sileä kallionpinta hajoaa yhdessä kohtaa lohkareiseksi halkeamaksi, joka on vain reilun metrin levyinen. en tiedä, miten se veden alla jatkuu, mutta tässä myös viime talvena mahtitärppi. Aivan kallion kupeelta. Oletettavasti siika, 40 mm ambulanssi Pietariin tarttui kunnon möykky, joka harvakseen juntuili ja onnistuin saamaan sen jo avannolle, mutta se ei mahtunut 4 tuuman reikään ja siinä vaiheessa sitten kala irtosi. Vedin ilmeisesti liikaa siinä vaiheessa, kun kala ei enää päässyt ylöspäin. Irtosi todella kevyessä vedossa.
Ranta jatkuu kalliojyrkänteenä vielä jonkin matkaa ja muuttuu taas metsää kasvavaksi rinteeksi. Edessä taas lahdelma, johon pohja nousee jyrkkänä järven syvimmästä kohdin. Lahden pohjassa vettä n. 70 senttiä ja vesikasveista vapaata aluetta. Tänne nousee kevättalven iltoina isoa ahventa. Täällä on pilkkien hukkaamispaikka. Matalassa vedessä kiihkeän syönnin aikana tulee revittyä liian innokkaasti ja tosi ison osuessa kohdalle, siima napsahtaa. Tälläisen tilanteen varalle on kelojen jarrut viritetty nykyisin myötääviksi. Silti pilkkejä menee.
Poukaman jälkeen ranta taas nousee. Ensin jyrkentyvänä rinteenä ja sitten kallioisena , joskaan ei enää nouse jyrkänteeksi. Tässä metsäisen rinteen ja kalloin kohdalla rantakaistalla kasvaa kapea ruohikkonauha. sora-/kallopohja laskee melkoisen jyrkästi . Ruohikon laidalla vettä nippa nappa yli metrin . Ruohikkolaita kannattaa kokeilla. Yleensä tässä ainakin jotakin kalaa liikkuu. Varmimpia ahvenpaikkoja läpi talven ja monesti haukikin kuljeksii seutuvilla. Monta haukea on vuosien saatossa noussutkin tästä.
Tästä järvi jatkuu vielä parisataa metriä. Pohjoispää järvestä on matalaa mutapohjaa, ei juuriokaan innostavaa pilkkipaikkaa. Olen joskus kierrellyt tutkimassa paikan ja kerran menettänyt tasurin hauen kitaan tuolla. Nykyisin en etene tuonne asti.
Tästä kallion edustallta siirryn syvemmille vesille. N. 15 metriä ruohikkolaidasta on kolmessa ja puolessa metrissä kalliopakka, siinä ei kasva heinää, joten siitä oletus. Paikalta tapaa joskus noita isoja ahvenia, jotka kevätiltoina nousevat lahdelman matalaan.
Pakan jälkeen pohja putoaa kohta 9 - 10 metriin. Vaihdetaan suurempi tasuri. Nyt ollaan vesillä, jossa hauki viihtyy.70 millisellä Pietarilla kokeillaan.
Hiukan pidemmillä vedoilla suurempi tasari uitetaan noudattaen muutoin aiemmin mainittua tapaa.
Periaatteessa ollaan käyty järven pilkkipaikoista tyypillisimmät ja ensi kerralla pieni katsaus ison kalan väsytykseen ja ylösottoon.
Tasuriman
Tänkke tänkke, et siis kairaa vakmiiksi reikiä vaan kairaat sitä mukaa kun päset paikalle?
Vai käsitinkö väärin?
Oikein käsitit, vain harvoin kairaan useampia reikiä. Kylläkin joskus teen myös reijän tai pari "siintymään".
Quote from: Tasuriman on December 20, 2006, 16:50:02
Oikein käsitit, vain harvoin kairaan useampia reikiä. Kylläkin joskus teen myös reijän tai pari "siintymään".
Täällä tota "siintymistä" kutsutaan "jähtymiseksi" :lol: Kerran kisassa menin pilkkimään toisen pilkkijän kairaaman reikärivin, jonka hän oli tehnyt jähtymään. Ei muuten kovin paljoa ilahtunut kun menin sen tekemille reijille. :-D
Itse käytän tuota reikien "jähtymään" jättämistä tavallisesti van morrionginnassa...
Tuossa aiemmin kävin lävitse minulle tutun pilkkijärven kalapaikkoja.
Tarkoituksena kuvata Tasapainopilkinnän vaiheita ja erialisia ottipaikkoja.
Tässä vielä käytäntännön vinkkejä sen suuren varalta. Yleensähän se karkaa, mutta ehkä näistä pienistä vinkeistä on tilanteen pelastajaksi.
Tasuriongen jarru on tervittaessa muokattava sellaiseksi, että se antaa periksi sen ison iskiessä pilkkiin. Varsinkin matalassa ei ehdi jarrulta siimaa antamaan.
Hauen iskiessä jarrun tulee antaa siimaa niin, ettei se napsahda poikki. Sama tapahtuu isojen ahventen iskiessä . Vaistomaisesti kuitenkin tehdään vastaisku ja jäykkä vapa ei jousta riittävästi. Siis jarru riittävän herkäksi
Kun sitten se iso on iskenyt ja jarru pärähtänyt, ollaan jo vahvasti voitolla.
Hauki vetää siimaa jokseenkin lyhyen matkaa ja jää sitten tuumimaan tilannetta. Tässä vaiheessa pilkkijä otaa kevyen etusormi- peukalo-otteen siimasta.
Niin kevyen, että kalan tempaistessa siima kulkee lähes vapaasti sormista. Nyt erittäin hitaasti aletaan vetää siimaa. Mahdollisimman tasainen veto ja kala tulee vastustamatta avannon alle. yleensä siinä vaiheessa se sitten syöksyy kohti pohjaa, eikä juurikaan pyri kauemmas, vain pohjaan. Pilkkijän tule seurata, että siima pääsee esteettä juoksemaan . Tietysti siimaa juoksutetaan edelleen sormien välissä.
Kun kala on pysähtynyt, toistetaan sama ja aina hitaasti. Olen onnistunut nostamaan haukea tällä menetelmällä niin, että kala ei huomaa kohoavansa, vaan nousee jopa kevyesti pyrstöllään uintiliikettä tehden, pääpuoli alaspäin pyrstö edellä avantoon, nii että pyrstö lirputtaa pinnassa. Silloin vain pyrstöstä ote ja kala jäälle.
Useimmiten kuitenkin kala hannaa vastaan avannon alla ja tekee syöksyjään uudelleen ja uudelleen. Viimein se kuitenkin väsyy ja suostuu koukattavaksi. Iso ahven on haastavampi otettava, se lyö hanttiin koko ajan, mutta väsyy sekin , eikä sillä ole teräviä hampaita siimaa leikkaamassa.
Samat konstit toimivat muillakin kaloilla. Tärkein muistettava asia on se, mikä aina tahtoo unohtua . Kiirettä ei ole, rauhallisesti homma pysyy hallinnassa ja hosumalla saalis varmimmin karkaa.
Toivottavasti onnistuin jotakin vinkkejä tuomaan alotteleville tasurionkijoille. Olen itse niin täysillä hurahtanut tähän tasurihommaan
ja toivon, mahdollisimman monen löytävän tasuripilkinnän viehätyksen.
Tasuriman :-P
taas opittii paljon, kiitos siitä.
Mutta vielä jäi vähän vaivaamaan tuosta itse ongesta, jos/kun lähdet tarkoituksella hakemaan isompaa(haukea) niin käytätkö siltikin 0.18mm monoa ja pientä pilkkilukkoa jotka tuolla ensinmäisessä lampi osuudessa mainitsit, vai vaihdatko vahvempaan siimaan ja jykevämpään perukkeeseen? Koska hauella on(ainakin virvelinpäästä) joskus tapana napata ko. kuva sisuskaluihinsa jolloin se jää jäystämään siiman kohtaa koko ylös noston ajaksi ja hampaat voivat napata siiman helposti poikki.
Quote from: hONKIZ on December 22, 2006, 11:52:53
taas opittii paljon, kiitos siitä.
Mutta vielä jäi vähän vaivaamaan tuosta itse ongesta, jos/kun lähdet tarkoituksella hakemaan isompaa(haukea) niin käytätkö siltikin 0.18mm monoa ja pientä pilkkilukkoa jotka tuolla ensinmäisessä lampi osuudessa mainitsit, vai vaihdatko vahvempaan siimaan ja jykevämpään perukkeeseen? Koska hauella on(ainakin virvelinpäästä) joskus tapana napata ko. kuva sisuskaluihinsa jolloin se jää jäystämään siiman kohtaa koko ylös noston ajaksi ja hampaat voivat napata siiman helposti poikki.
On minulla toinenkin vapa aina matkassa. siinä On 0.22 siima . Pilkkilukko on aivan samanlainen. kuin siinä hennommassakin. En käytä peruketta.
En muista , onko koskaan sattunut niin että hauki olisi siepannut pilkin kokonaa suuhunsa.
Ahvenellakin se on yleensä syvemmällä.
Kerran sain parikiloisen taimenen, joka oli niellyt Pietarin kiduksiinsa asti. Hauella yleensä pilkki on aivan huulessa kiinni.
Nyt tulee oletusta: Kuvittelen hauen syöksyvän kohti pilkkiä kita auki. Pilkin selästä ylöspäin lähtevä siima pitää pilkin periaatteessa aivan suun edessä. Koska hauki ei tunne saalista suussaan , se ei napsauta kitaansa kiinni. Haukihan ei voine nähdä avoimen kitansa eteen.( Kokeile laittaa sormet yhteen ja peukalo kämmenen alapuolella matkien hauen kitaa, jos työnnät sitten ajatuksissasi tällä tasuria, niin se viimein nousee ylähuuleen kiinni.) Ehdottomsati valtaosa saamistani hauista on ollut kiinni tasurin pienissä alakoukuissa ylähuulestaan.
Näin hauki ei pääse puremaan siimaa poikki. Poikkeuksiakin tietysti on ollut, ja silloijn olen saanut hyvästellä tasurini. Perukkeet saattavat viedä tasurilta uinnin. Haukikalassa se ei liene olisi ongelmä, mutta näissä vesissä, joilla itse liikun on aina olemassa mahdollisuus myös jalompaan kalaan
www.freewebs.com/hauki (http://www.freewebs.com/hauki) Haukihan on kaloista jaloin :-D
Quote from: hONKIZ on December 23, 2006, 18:52:36
www.freewebs.com/hauki (http://www.freewebs.com/hauki) Haukihan on kaloista jaloin :-D
En todellakaan väheksy haukea saaliskalana, enkä ruokakalana. Kyllä voissa rapeaksi paistettu haukifile täyttää kulinaristiset vaateeni mainiosti.
Ja pilkkisiiman päässä hauki antaa mahtavia elämyksellisiä hetkiä ja niin monesti kruunaa hienot pilkkireissut.
Siitäkin huolimatta se pieni mahdollisuus saada harvinainen lohikala, siika tai taimen kiehtoo omalla tavallaan. Parantaakseni edes hiukan sitä pienen pientä mahdollisuutta, yritän pitää pilkin liikkeen mahdollisimman houkuttavana.
Hauki todennäköisesti ei juurikaan nuukailisi vajavaisesti liikkuvan "saaliin" suhteen, mutta minulla on käsitys, että ahvenenkin epäluuloisuus voimistuu , eikä se iske pilkkiin yhtä innokkaasti jos peruke haittaa liikkeitä.
Antoisia tasurireissuja ja laitelkaahan palautetta. Millä tuli ja minkälaisista paikoista.
Tasuriman :roll:
Ei ole päässyt jäille. Mutta onneksi näiden laitteiden, tasureiden, ym. virittelykin on ihan mielenkiintoista.
Tämä tekemäni ensimmäinen tasuri, (sai työnimen Petteri, kun piti laittaa tuo kuono, tasapainon vuoksi), omaa niin monta todella erikoista uintitapaa,( kokeiltu saunan saavissa), ettei Hän varmaan koskaan pääse kilpailemaan toisten kalojen kanssa. Täytyy tehdä muutama kopio.
(https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg230.imageshack.us%2Fimg230%2F3319%2Fpetteripunakuonobw8.th.jpg&hash=626d198c431d0771b4195766039d044cf796f4b3) (http://img230.imageshack.us/my.php?image=petteripunakuonobw8.jpg)
Kaikki oikeudet pidätetään. :-)
Hyvää Uuttavuotta Teille Ihan Kaikille !
itseasiaas näyttäää aika lupaavalle, ainakin teoriassa, ahvenen kalastukseen tuo ahvenen näköinen tasuri jonka edessä punainen pallukka luulisi olevan aika optimaalinen laukaisemaan sen kuuluisan kateus reaktion ahvenessa jolloin voi napata tuohon etukoukkuun vaikka ei nälkä olisikaan,, sitten taas kun on syönnillä niin voi niellä koko pilkin...
Quote from: sääksi on January 02, 2007, 00:04:47
Ei ole päässyt jäille. Mutta onneksi näiden laitteiden, tasureiden, ym. virittelykin on ihan mielenkiintoista.
Tämä tekemäni ensimmäinen tasuri, (sai työnimen Petteri, kun piti laittaa tuo kuono, tasapainon vuoksi), omaa niin monta todella erikoista uintitapaa,( kokeiltu saunan saavissa), ettei Hän varmaan koskaan pääse kilpailemaan toisten kalojen kanssa. Täytyy tehdä muutama kopio.
(https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg230.imageshack.us%2Fimg230%2F3319%2Fpetteripunakuonobw8.th.jpg&hash=626d198c431d0771b4195766039d044cf796f4b3) (http://img230.imageshack.us/my.php?image=petteripunakuonobw8.jpg)
Kaikki oikeudet pidätetään. :-)
Hyvää Uuttavuotta Teille Ihan Kaikille !
Hyvää uutta Vuotta Sinullekin !
Aika mainion näköinen peli. Kyllä tuota kelpaa esitellä. Monesti ensimmäiset tasuritekeleet ovat enempi tai vähempi " tekeleitä".
Toinen mainio asia, minkä toit esiin on tuo pilkkivemeitten kanssa puuhailu ja tasurien koeuitot saavissa. tasureita voi aina hieman viritellä . Aivan samoin, kuin kesäisin vaappuja.
Saaviuitossa voi helposti nähdä, jos pilkki ei käyttäydy kelvollisesti ja siinä samalla oppii kuinka pilkin uintiin vaikuttaa kiinnityslenkin taivutus.
Joitakin pahasti kiertäviä tasureita voi myös koettaa oikaista taivuttamalla varovasti runkoa. (Ainakin Pietari on tälläinen. ) Tosin taivutuksessa on oltava tarkkana, ettei riko uintilevyä.
Jaahas. Aamu alkaa olla sen verta pitkällä, että nyt meikä lähtee pilkille. :-D
Mielestäni tasuri pilkintätekniikkaa ei voi opetella kirjoista, tai muita matkimalla. Mutta kaikkeen muuhun lajiin liittyvään kannattaa kyllä perehtyä kunnolla enne lajin aloittamista. Mutta mielestäni itse tekniikka on kaikilla omansa ja sen oman tyylin löytää vain kokeilemalla. Ja harvoin se "oikea" tyyli löytyy ensimmäisillä reissuilla. Pitää vaan olla kärsivällinen ja kokeilla kaikenlaista, tasuripilkintä muutenkin ei ole hätäisempien kaverien hommaa. Eri tasurit uivat joskus aika paljon erilailla. Tämän takia itse suosin, että ei pilki kovin monella tasurimerkillä. Vaan valitsee muutaman omaan käteen siiman päässä parhailta tuntuvat. Opettelee sitten niille pilkeille omat uittotyylinsä ja keskittyy näihin tasureihin.
Itse en ole tasurin värillä huomannut merkittävää eroa. Suosin paljon luonnollisten saaliskalojen värejä, mitä ahvenet normaalistikkin syövät. Räikeistä Ikean värikartta väreistä en ole ikinä pitänyt, mutta en sitä sano, että eikö niillä voisi saada yhtälailla kaloja, tai vielä enemmänkin. Värikoukun käyttö on kanssa niitä henkiasioita. Jotkut eivät suostu tasuria järveen laskemaankaan, jos alla ei roiku räikeätä värikoukkua. Itse en ole värikoukun ja puhtaan koukun välillä huomannut merkittävää eroa, kummallakin on kaloja tullut. Itse tykkään kuitenkin enemmän pilkkiä ns. puhtailla koukuilla. Silloin kala ottaa mielestäni juuri tasapainoon, eikä siihen alla roikkuvaan väri/mätikoukkuun. Ja puhtailla koukuilla pilkkiessä kalat iskevät paljon useammin nokkakoukkuun ja peräkoukkuun kuin värikoukku alla pilkittäessä.
En tiedä olenko ainoa tasurimies tällä foorumilla joka pilkkii kehimisongilla. Minusta tällä vavalla pohjasta pintaan pilkkiminen onnistuu parhaiten ja tietää iste koko ajan missä syvyydessä pilkkii. Minusta rullavavoilla syvyyden määrittäminen ja tieto siitä kuinka syvällä kulloinkin pilkkii ei onnistu niin hyvin. Tietysti kehimisongessa se on ongelma, jos sattuu isompi kala, esim hauki ottamaan kiinni (niin kuin aika useasti käykin), niin siiman antaminen kalalle ei olekkaan niin yksinkertaista. Tietenkin, jos on nopea ranne, niin siima pystyy antamaan. Mutta harvoin itsellä siimat on katkennu sen takia, että en ole siimaa kerinnyt antamaan kalalle. Itse kuitenkin suosittelen kaikille tasapaino kalastusta aloittaville pilkkimään ihan rohkeasti vaan pohjasta aina ihan kannen alle asti. Usein ne kalat löytyvät ihan kannen alta, ja pohjassa ei ole minkäänmoista eloa.
Kaikki vaan rohkeasti taspainoilemaan ja isoja körmyniska ahvenia narraamaan! Laji on todella antoisa ja palkitsee aina kärsivällisyyden aikanaan. Minun mielestä tasapainolla onkiminen on paljon monipuolisempaa kuin esim. mormuskointi ja pysty/väripilkki pilkkiminen. En sitä sano, että eikö nämäkin tyylit olisia mukavia, mutta kehotan kuitenkin tutustumaan tasureihin, sillä se on ehdottamasti vähiten harrastettu pilkkimuoto Suomessa. Muistakaa kuitenkin, että kuuden tuuman kaira on ihan välttämätön tähän lajiin. Esim isoilla tasureilla ei päätykoukku tartu niin helposti jäänreunaan. Ja ei ole sanottua, että jos se todellinen suurahven iskee pilkkii, että se mahtuisi 4 tuuman reiästä.
Sami 552 on on selvästi perehtynyt ja innostunut tähän tasurihommaan. Aivan samoin on minun kanssani.
Toivottavasti osaamme innostaa uusia pilkkijöitä syventymään tasurin taikaan. Se on parhaimmillaan aivan huikeeta hommaa ja heikoimmillaan se toki teettää tyhjiä reissuja ja asenne pitääkin olla lähinnä: Parasta on pilkkireissut ja saalis on extraa.
Kausi alkaa aivan pikapuolin ja heti alussa on yleensä odotettavissa huippusyönnit. Silloin olisi paras aika alkaa syventyä tasurikalastukseen ja mieluusti jonkun kokeneemman matkassa. Kokeneemman tasurinkäyttäjän matkassa saa varmuutta siihen, että on oikeilla opeilla matkassa ja saalistodennäköisyys kasvaa. Hyvällä tuurilla, jos pääsee kirkkailat jäiltä onkimaan, voi nähdä kuinka tasuri pelittää ja kuinka ahven käyttäytyy tasurin kohdatessaan.
Uudelle tasurin kokeilijalle käy helposti niin, että kaivettuaan kymmenkunta tyhjää reikää alkaa jo mieli tehdä vaihtaa viehe varmempaan, siis pystyyn, tai morriin. Totta on, etteivät tasurionkijat läheskään aina yllä kappalemäärissä pystypilkkijöiden tasolle, mutta meiltähän jäävät särkikalat ja kiisket pääsääntöisesti onkimatta.
Saalis koostuu lähinnä petokaloista ja keskikoko on suurempaa, kuin pystäreillä. ( Osuttiin kerran kaverin kanssa eräälle pikkujärvelle, jossa oli kilpailu menossa. Oli oikein kirkas ja aurinkoinen kevätpäivä ja syönti todella heikkoa. Se voi johtua myös pilkkijöiden määrästä. Minä sain yhden ahvenen ja kaveri yhden hauen. Käveltiin siinä kisan jälkeen punnituspaikan kautta , vaikkei oltukaan kisassa mukana. Jos ois oltu, niin oltaisiin napattu kaksoisvoitto.)
Voisitko sami552 hieman valottaa kehimisvavan käyttöä ja toimintaa. Itse käytän rullavapaa, mutta kyllä tasuriin oikeastaan kuuluisi kehimisvapa. Ja sellaisen kyllä rakennankin pikapuoliin.
Hiukan minua on arveluttanut todella matalassa pilkkiminen kehimisvapaa käyttäen. Parikiloisen hauen iskiessä ei puolimetrisessä vedessä ennättäne siimaa kehikolta vapauttaa. Toisaalta , hieman vapaa kehittämällä tuohonkin ratkaisu voisi löytyä.( Tasurimiehen mietintämyssy alkaa lämpenemään)
itseänikin kiinnostaisis tämä tasuri pilkintä,, ajatus kävi että laajentaisin tietoisuuttani pilkinnässä sillä rintamalla..
tuossa aijemmissa teksteissä oli hyviä neuvvoja uittamiseen sun muuhun tärkeään, mutta silmiin ei osunut mikä siimapaksuus olisi sopiva näille "pienehköille" tasureille (40-50mm)
ja mikä se olisi paras tapa kiinnittää siiman jatkoksi? näin tietämättömän näkökulmasta kävisikö vahvahko perholukki jos luulee että kalat pysyvät vain isohkossa ahvenessa,
vai onko se liian hentoinen viritys, ainakin se nopeuttaisi tasurin vaihtamista.. mutta en tiedä joten viisaammat jos valaisisivat asiaa. :roll:
Kyllä perholukon vahvuus riittää, itse suosin pientä suljettavaa hakasta (esim. pienestä leikarista laakeriosa pois), jos ei mieleisiä valmiita viehelukkoja löydy. Sopiva siimavahvuus voisi olla 0.20 mm molemmin puolin. Hauen suuhunhan nuita vieheitä menee aika säännöllisesti, sitä voi välttää esim. laittamalla pätkän ohutta kuitusiimaa tasurin yläpuolelle, jos haukivaara on suuri. Voi kuitukin katketa hauen hampaissa, mutta yleensä kestää koko pilkkipäivän vaikka muutama hauki tulisi sekaan.
Entäs tummassa vedessä onko tommoinen kaislikon laita, 2 metriä siitä poispäin ,vettä 2m ,niin hyvä paikka?
kannattaa alottaa ihan kaislikon reunasta jos vaan on vettä tarpeeks ja sit siirtyy
vähän kerrallaa syvemmälle,kun kalat löyttyy niin samalla löytyy myös oikee syvyys.
niin ja sit siimoista itte en kyllä laittas mistään hinnasta tasuri onkeen monofiilia ainakaan
noin ohuita mitä täälläkin topikissa muka käyttävät.
miulla on tasuri peleissä 0,12-0,22 kuitu siimat+0,28 kuidusta 10cm tapsi.
tosin paikoissa joissa huiskan haukien määrä on riittävä ja vettä 0,5-3m
(tää on vain miun mieli pide)
Quote from: kapulan vetäjä on December 28, 2009, 12:07:00 niin ja sit siimoista itte en kyllä laittas mistään hinnasta tasuri onkeen monofiilia ainakaan
noin ohuita mitä täälläkin topikissa muka käyttävät.
miulla on tasuri peleissä 0,12-0,22 kuitu siimat+0,28 kuidusta 10cm tapsi.
tosin paikoissa joissa huiskan haukien määrä on riittävä ja vettä 0,5-3m
(tää on vain miun mieli pide)
Siimoistakin voi olla montaa mieltä. Oma ehdotukseni ahvenpilkille on monofiili (helpompi käsitellä pakkasella kuin punottu), seuraavissa paksuuksissa:
Tasarin koko / siiman paksuus:*alle 5 cm / 0,15 - 0,20 mm
*5 – 7 cm / 0,20 – 0,25 mm
*yli 7 cm / 0,25 – 0,30 mm
Tuo 0,25 – 0,30 mm voi äkkiseltään tuntua turhan paksulta ahvensiimaksi. Kumminkin, kun tasarin koko on ahvenelle 7 cm tai enemmän, puhutaan käytännössä ison ahvenen pilkinnästä suurilla järvillä ja merellä, jolloin syvyyttä on usein jo viitisen metriä tai enemmän ja pilkit ovat lähes poikkeuksetta levypyrstöisiä. Syvässä vedessä ohut monofiili venyy älyttömästi, joten kalojen kokoon nähden "ylipaksulta" vaikuttavaa siimaa tarvitaan lähinnä paremman tuntuman ja tartutusten takia. Isohkon tasarin uinti ei siitä vielä häiriinny.
*Nuo siimapaksuudet sopivat hyvin myös vastaavan kokoisille pystypilkeille.
--pikeye
Quote from: pjk on December 28, 2009, 14:36:08
Siimoistakin voi olla montaa mieltä. Oma ehdotukseni ahvenpilkille on monofiili (helpompi käsitellä pakkasella kuin punottu)
Siimoista voi olla tosiaan montaa mieltä, ja minä olen eri mieltä tuosta kuidusta =)
Nyt on tullut pilkittyä viitisen vuotta tasarilla pääosin kuidulla (0.17 fireline) Ainoat ongelmat on tullut, kun piti alkaa uittamaan n. 3g tonniliitsia 20°C:n pakkasessa. Normaalilla mutuleechilla pilkintä kyllä onnistui noilla pakkasmäärillä. Normaalissa 7-8cm tasureiden uittamisessa ei ole ollut mitään ongelmia. Kovilla pakkasilla jäätä tuppaa kertymään siimaan hiukan, mutta ne saa siimasta vetämällä pois. Tällä jäätymisellä ei ole ollut vaikutusta siiman kestävyyteen yms. Kuidulla pilkittäessä tuntuma on hyvä, pienetkin kopaisut välittyy sähäkästi käteen.
Tuo .17 on aika hyvä paksuus senkin takia, että pystyy niin laajalla repertuaarilla uittamaan vieheitä (liitsejä, pystyjä, tasuja) Tietysti sähäkämpien kalojen kanssa (kirret, tanet) venymättömyys tuo omat ongelmansa (kala saa lisää tehoa repiä itseään irti) mutta silti on tullut saatua harvat kalat ylös - kunhan ottaa rauhassa. Tasan yksi räväkkä kirre irtosi viime vuonna kuidun takia, mutta senkin olisin voinut ottaa rauhallisemmin ylös.
Quote from: Don Miguel on December 28, 2009, 16:28:58
Quote from: pjk on December 28, 2009, 14:36:08
Siimoistakin voi olla montaa mieltä. Oma ehdotukseni ahvenpilkille on monofiili (helpompi käsitellä pakkasella kuin punottu)
Siimoista voi olla tosiaan montaa mieltä, ja minä olen eri mieltä tuosta kuidusta =)
Oma siimaehdotukseni oli ahvenpilkille, sinä puhut kirjolohipilkinnästä. Monofiili sopii
mielestäni paremmin ahvenen pilkintään. Syykin selviää, kun pohtii hieman miten nämä kalastuslajit eroavat toisistaan.
--pikeye
Niin no. Suurempien tasujen kokemukset kuitusiimasta on tullut kuhan pilkinnästä. Muutama ahvenreissukin tuli heitettyä, eikä siinäkään mitään ongelmia ollut.
Toki jos vettä on 6-7 metristä eteenpäin niin ongelmia tulee, mutta yhtälailla monofilikin sotkeutuu kun sitä on jäällä useita metrejä. Makuasioista ei voi kiistellä :)
Siimakeskusteluun vielä lisään:
Omasta mielestäni mitä syvemmältä pilkkii, sitä käytännöllisempi kuitusiima on. 6-7m vedessä jo tuntuu että venyvä monofiili vie tuntuman tärpeistä. Monoilla tartutus on vaikeaa syvässä vedessä jos kala on aralla otillaan. Mutta matalammassa pilkittäessä monofiilin käyttö on ehkä mieluisampaa eikä kuiduista ole merkittävää hyötyä, lyhyellä siimalla saattaa tuo joustamattomuus olla jopa pahasta
Itellä toisessa tasurivavassa 0.12mm fireline kuidut ja toisessa 0.25mm monofiilit
Tai sitten teette niim, kuin erässä (4-2010) sanottin kuhapilkkiosiossa. Siimana kuitu paremman tuntuman vuoksi, varsinkin syvällä. Metrin päähän leikari, sillä tasari pyörii. Tästä alkaa monofiili. Päähän vielä pieni pilkki lukko, jotta vaihto helpompaa.
Pilkkikauden taas alkaessa palautan tähän ketjuun eloa.
Käytän tällä hetkellä pelkästään levypyrstöisiä tasureita, kooltaan varmaan 5-8cm mitattaessa nokasta levypyrstön päätyyn. Pilkin pääasiassa alle 2m syvyydestä. Harvoilla reissuilla saattaa olla enimmillään 3-4m syvää. Yksi reissu olisi tarkoitus heittää tänä talvena myös Turun saaristovesille. Siellä syvempää.
Kysyisinkin, onko .30 mono aivan liian paksua, etenkin kun olen lisännyt perukkeeksi leikarilla 20cm strike wirea (10kg), jossa lukko toisessa päässä?
Syy tähän temppuun oli, kun viime talvena ostin 6cm nilsun levypyrstön ja mennessäni kalastamaan tuli IVP ensimmäiseltä reiältä ensimmäisen kalan kohdalla parin minuutin kamppailun päätteeksi. Silloin taisi olla siimana .20 mono ilman peruketta. Otti päähän menettää arvokas viehe saman tien.
Jos tuo .30 mono on auttamatta liian huono ratkaisu, niin miten toimisi vaikka 0.16 kuitu, ja siihen sitten tuo sama peruke, tai sitten laittaisi leikarilla tai solmulla perukkeeksi tuota .30 monoa? Vaikka 1m, että tulee joustoa? Haluan siis minimoida tasurimenetykset saaden yhä kalaa.
Kyllä taitaa mono olla parempi noin matalassa, sillä isoilla tasureilla matalassa tuntuma on hyvä, ainakin kohdekaloille.
0.30 monofiili ei myöskään isoilla tasapainoilla uittoa juurikaan haittaa, ainakaan noin matalassa kuin sinulla.
Quote from: Termis on January 27, 2012, 16:32:15
Itse en ainakaan kuitua laittais siimaksi, koska se jäätyy pakkasella turhan helposti.
Näin luulin aluksi itsekkin ennen kuin erehdyin kuitua tasurivapaan ostamaan. Mutta ei oo jäätyny tänä talvena kertaakaan. Kuitenkin -17 oli ekalla reissulla oli pakkasta ni luulisi siinä jäätyvän jos ois jäätyäkseen.
Ei edes ollu mitään pilkkimiseen tarkotettua kuitusiimaa, mikä ei imisi vettä ja näin jäätyisi tönköksi. Mikä sitten tässä tapauksessa lienee ettei mulla se kuitusiima jäädy :-)
Juu saman huomannut kun Zintti
Itse olin epäileväinen kuitusiiman suhteen aluksi, mutta 2 reissua yli 10 asteen pakkasella jo, eikä siima jäädy yhtään sen enempää mitä monofiilikaan.. Enkä usko että vetolujuuskaan pakkasella mitenkään heikkenisi? Katsotaan talvea eteenpäin :)
Ja noin matalaan veteen tosiaan ei ole mitään järkeä kuitusiimaa hommata, isoilla tasureilla tärpit huomaa kyllä monofiilillakin, ja hauen kanssa taistellessa siima vähän antaa periksi..
Juup, ei se kuitusiima järin helposti jäädy, itse olen ollut tyytyväinen.
Itellä on tasuri hommissa pääsimana 0.28mm kuitu, tapsina 0.32 mono, ja sitten viellä perukkeena 0.50mm fluorcarbon. Ei ainakaa heti pitäis sen ison karata ja aika suoraa saa kalat ylös vedellä.
Tänään intouduin taas pilkkiostoksille. Mukaan tarttuivat 2cm:n minitasurit MA mutu2 original väri 6 (oli vaan niin hieno) ja Kahirin karvapyrstö, jossa harmaa selkä, vaalenevat kyljet, keltainen maha ja punainen leuka (lähin väri mitä löysin jotain muikku-osastoa tuosta kokoluokasta).
Tekeekö noilla jotain? Sopiiko 0.20mm siima hyvin? Minkä kokoista appuraa noihin iskee? Tarraako sintti ollenkaan? Millaisissa vesistöissä uittaisitte (tumma/vaalea/kirkas/humus)?
2 cm karvaperseet on juurikin passeleita 1-4 metrin haravoimiseen 75-250 grammaisista ahvenista.
0.20 on juuri passelia, mielellään fluorivärissä (punainen, keltainen, vihreä, oranssi jne.)
Kyllähän noilla voi saada ihan pieniäkin (alle 50 g), mutta pääasiassa keskikoko on n. 100 g.
Ihan hyvät perusvärit oot valinnut, toimii monessa järvessä.
Tuo sinun mainitsema kahirin karvapyrstö on ollut hyvä siinä "sinipäisenä" versiona (eikä aivan pienimpänä kokona). Tuolla pelkällä harmaaselkäsellä ei vielä kaloja jäälle asti, mutta varmasti toimii!
Itse olen käyttänyt 0.18 monofiilia ja 0.10 punottua, eikä siinä siimassa mitään värejä tarvi olla. Pilkkiessä siiman näkee yhtä hyvin, oli se sitten punasta tai väritöntä...
Koeuitossa ämpärissä tuo Kahirin karva ui pyrkien aina vasemmalle. Tarkalla silmällä rungon muoto puoltaa sinne. Yritin vääntää varovaisesti koukkuja ja siimalenkkiä, mutta ilman vaikutusta. Kovalla kädellä en uskalla, ettei pilkki hajoa. Ei ole kuitenkaan halpa peli. Kuinkahan tuo puolto sitten vaikuttaa käytännössä. Se selvinnee kun pääsisi vesille. Mutu2 ui täydellisesti.
minulla 0.30 kuitu ja tapsina 0.35 mono katotaan toimiiko.
Mitä merihirviöitä oot menossa onkiin? :-o
Vähän paksuhkot omaan makuun, mutta menköön :) vaikka haukipilkinnässä.
Quote from: Kvaari on February 23, 2012, 18:55:29
Tänään intouduin taas pilkkiostoksille. Mukaan tarttuivat 2cm:n minitasurit MA mutu2 original väri 6 (oli vaan niin hieno) ja Kahirin karvapyrstö, jossa harmaa selkä, vaalenevat kyljet, keltainen maha ja punainen leuka (lähin väri mitä löysin jotain muikku-osastoa tuosta kokoluokasta).
Nyt on käyty kattavammin pilkillä. Molemmat mikrotasurit toimivat. Mutu2:ssa koukun väkäset hidastaa hieman ärsyttävästi kalan irroitusta, Kahirista kala karkaa taas helpommin. Molemmat silti laatupelejä ja kalaa tulee.
Koukun väkäsen voi halutessaan painaa ohutkärkisillä pihdeillä runkoa vasten, "pois pelistä".