Kävin Keski-Thaimaassa, pienessä kylässä jonka halkaisi vuolas virta. Siinä puoli-ammattilaisena kalasteli kaverin vaimon veli Chook. Metodeja hänellä oli monia, osa täällä ja myöskin siellä laittomiakin, mutta saalis tuli todellakin tarpeeseen. Yksi laillisista tavoista oli yksinkertainen koukkukalastus jossa siimana oli vahvaa punoslankaa ja koukku n. kokoa 4 ja täkynä vähän kaarnan palasta muistuttava kasvis jossa sisällä makeaa tahnaa. Vapaa-lankaa n. 15 m. ja loppu kelalla joka oli kiinni tukevassa kaislassa. Syvyys joessa oli parisen metriä ja virtaus todella kova joka piti täkyn liikkeessä ja vapaa-langan lähes vaakasuorassa.
Saaaliiksi tuli välillä lähes parikiloisikina säynävän näköisiä kaloja.
Ongelmana oli koukkujen huono kestävyys. Jos saalis jäi koukkuun yöksi se oli useimmiten suoristunut tai mennyt poikki. Chook oli jo kokeillut muutamia saamanteilla olevia vaihtoehtoja, mutta paikallinen tarjonta oli heikko.
Koukku on todella kovilla, koska virta on niin kova , että väsyttyäänkin kala varmasti tempoo pelkän virran vaikutuksesta. Koukku kestää tunnin pari, mutta sen jälkeen alkaa suoristua ja lopulta katkeaa vaikka joustoakin pyytimessä on.
Chook pyysi apua minulta, että jos etsisin Suomesta parempia koukkuja. Kokoa ei voi paljoakaan suurentaa pyytävyyden vuoksi, mutta koukun paksuutta ehkä hieman ja tietenkin materiaalin koostumusta.
Millaista koukkua ja kenen valmistamaa suosittelisitte tähän pyyntiin?
t. Mikko Suhonen
Itselläni on ainakin nuo Mustadin koukut toimineet ihan kiitettävästi
Koukun kestävyyden näkee usein jo sen väristä. Kiiltävän hopeiset ovat todella usein pehmeitä, joita voi käyttää esim. ahvenenkalastuksessa. Yleisimmät, ruskeahkot koukut ovat ihan hyvälaatuisia. Näitä ovat esim. Rapala VMC:t. Sitten on perusharmaat, joita on esim. jerkeissä, vaikkapa Nils Masterin isommissa. Ne ovat lähes aina todella kestäviä, sellaisia jos tarttuu silmään (ei kirjaimellisesti) niin kokeile.
Quote from: suhomi on February 11, 2007, 09:10:56
Kävin Keski-Thaimaassa, pienessä kylässä jonka halkaisi vuolas virta. Siinä puoli-ammattilaisena kalasteli kaverin vaimon veli Chook. Metodeja hänellä oli monia, osa täällä ja myöskin siellä laittomiakin, mutta saalis tuli todellakin tarpeeseen. Yksi laillisista tavoista oli yksinkertainen koukkukalastus jossa siimana oli vahvaa punoslankaa ja koukku n. kokoa 4 ja täkynä vähän kaarnan palasta muistuttava kasvis jossa sisällä makeaa tahnaa. Vapaa-lankaa n. 15 m. ja loppu kelalla joka oli kiinni tukevassa kaislassa. Syvyys joessa oli parisen metriä ja virtaus todella kova joka piti täkyn liikkeessä ja vapaa-langan lähes vaakasuorassa.
Saaaliiksi tuli välillä lähes parikiloisikina säynävän näköisiä kaloja.
Ongelmana oli koukkujen huono kestävyys. Jos saalis jäi koukkuun yöksi se oli useimmiten suoristunut tai mennyt poikki. Chook oli jo kokeillut muutamia saamanteilla olevia vaihtoehtoja, mutta paikallinen tarjonta oli heikko.
Koukku on todella kovilla, koska virta on niin kova , että väsyttyäänkin kala varmasti tempoo pelkän virran vaikutuksesta. Koukku kestää tunnin pari, mutta sen jälkeen alkaa suoristua ja lopulta katkeaa vaikka joustoakin pyytimessä on.
Chook pyysi apua minulta, että jos etsisin Suomesta parempia koukkuja. Kokoa ei voi paljoakaan suurentaa pyytävyyden vuoksi, mutta koukun paksuutta ehkä hieman ja tietenkin materiaalin koostumusta.
Millaista koukkua ja kenen valmistamaa suosittelisitte tähän pyyntiin?
t. Mikko Suhonen
Kannattaa tälläsistä kalastuskaupoista käydä kysymässä
Kamasan (en ihan varma ole kirjotetaanko noin) ja VMC.