Niin elikkäs oletteko opettaneet ketään kalastamaan?
Määpä nyt alotan eli mulla on nyt opetukses yks poika. Hän oppi aika hyvin heitot ja tärkeimmät jutut.
Joo oon mä opettanu pikkuveljee heittää umpikelalla :-D
Äitiä olen opettanut heitämään umpikelalla :-D
Siskoja pilkkimään ja onkimaan :-D
Pikkuveljeä opetin mato-onkimaan. Sori toi äskönen :-D ''läppää''
Quote from: TÄH on September 29, 2007, 22:57:20
Itseäni olen opettanut nauramaan
Quote from: TÄH on September 29, 2007, 22:57:59
Pikkuveljeä opetin mato-onkimaan
Mää voin opettaa sut keräilemään hampaitas, jossei tua lopu.
Mää oon opettanu äiteetä käyttämään hyrräkelaa :-D
Sori tääki. Ei ollut uhkaus, oli tunnelmaa keventävä tappouhkaus.
ei ny sentäs..
erä- ja kalakursseilla varovainen keskiarvo yht. n.750 nuorta olen opettanut kalastamaan, en muuten tiedä, onko ollut "korkemmas kärees", vai missä, mutta ollaan saatu kalaa noilla kursseilla tod,kiitettävästi.. Sitten vielä omat lapset, akka, appi-ukko, työkavereita, ja muut yht. n 20 henk...
- On muuten sanoinkuvailettoman hieno tunne, kun kurssilla joku nuori puristaa vapaa, kun ensimmäinen hauki potkii siiman toisessapäässä, moni on saanut kipinän, niin, en ole tehnyt tuota hommaa siis työkseni, sillä palkkaa en ole saanut, vaan vapaaehtoisesti, sillä kehtasinkin ne ilmoittaa, eri juttuu, jos elannokseen toimii kalastusoppaana..
Oon myös opettanu siskoo heittää umpikelalla ja veljiä ja siskoja onkimaan. 8-)
No en oikeestaan..
Olis se tavallaan hienoo... 8)
Hyvä aihe.
Minusta toisen ihmisen kalastamaan opettaminen on äärimmäisen tärkeää; ehkä paras lahja, jonka kalastaja voi toiselle antaa. Jos itsellä riittää kärsivällisyttä ja aikaa, ei menetä mitään jos omaa osamistaan siirtää eteenpäin: aivan alussa kaikkea ei tarvitse opetella ns. kantapään kautta.
Omalla kohdallani ehkä parasta on ollut pikkuveljeni opettaminen. Hänen ollessaan alle kouluikäinen olin mukana ensimmäisellä onkireissulla ja riemuitsin ensimmäisestä kalastaan, opetin hänelle kalastussolmut, harjoittelimme kalan ylösottoa kotona: virvelinä toimi pilkkivapa jossa oli narua. Luin hänelle paljon, kaikenlaisia kalajuttuja.
Erittäin mukavaa on ollut huomata, miten velipoika on päässyt harrastuksessa eteenpäin näiden vuosien aikana. Olen saanut hänestä parhaan kalakaverini.
-- Kaivo
Kaverin kanssa opetettiin toinen kaveri virvelöimään, ja arvata saattaa, että heti ensimmäisellä kerralla kävikin niin, että tämä jota olimme opettaneet sai kalaa ja kaverin kanssa jäimme ilman. Tuo kerta oli siis tuon opetetun ensimmäinen kerta kalassa. Tasan ei käy onnenlahjat...
Quote from: Kaivo on September 30, 2007, 11:41:57
Hyvä aihe.
Minusta itseään nuoremman ihmisen kalastamaan opettaminen on äärimmäisen tärkeää; ehkä paras lahja, jonka kalastaja voi toiselle antaa. Jos itsellä riittää kärsivällisyttä ja aikaa, minun mielestä ei menetä mitään jos omaa osamistaan siirtää eteenpäin. Aivan alussa kaikkea ei tarvitse opetella ns. kantapään kautta. Kalastus on laji, jossa riittää haastetta ihmisiäksi – jos joku haluaa auttaa ohi alkukarikoiden, hyvä juttu.
Omalla kohdallani: ehkä parasta mitä olen tehnyt, on pikkuveljeni opettaminen. Hänen ollessaan alle kouluikäinen opetin hänelle kalastussolmut, olin mukana hänen ensimmäisellä onkireissullaan ja riemuitsin ensimmäisestä kalasta. Harjoittelimme myös kalan ylösottoa kotona, pilkkivavalla jossa oli narua. Erittäin mukavaa on ollut nyttemmin huomata, miten velipoika on päässyt harrastuksessa eteenpäin.
Eli kaivon osalta nappiin :-).
No siistin pakin ja tulin siihen tulokseen, että muutama viehe lähtee sille pojalle.
piti pistää jotain aiheeseen liittyvää, ettei tule offia.
Pikkuveljeä oon opettanu, sen yhtä kaveria ja erästä tuttavaa opetin kans vähän heittämään perhoo, tai ne tiedot kerroin mitä itellä löyty ja heittäminen alkoikin luonnistua ihan hyvin.
iha vaa pikkuveljeä oon opettanu ja kannustanu,mutta se ei oo oikee kiinnostunu :|
Pikkuveljeä ja nyt kun olen vähän vanhempi ja kalastuksen saloihin tutustunut tarkemmin niin vanhempia ja muita sukulaisia kaikesta esim heittämisestä, solmuista, kalapaikoista yms. Hyvin on oppi mennyt perille kun pikkuveli vetelee kalaa jo melkein mua paremmin :lol:
ainakin kolmea meidän luokkalaista
ja hyvin oppi heittämään eivät vaan ossaa valita uistinta
Äitiä, siskoa ja serkkua :-D. Harmi vaan ettei niitä oikein kauheesti kalaan lähteminen huvita :|
kahta pikkusiskoa ja yhtä isosiskoa heittämään haspelilla kesälomareissulla. ei sattunu kalaa saamaan, olis hyvä jos ois oppinu vähän väsytteleenki. ja ihan hyvin oppi heittään
Neljää kaveria olen kaksi vuotta opettanut kalastamaan virvelillä (avokelalla) ja mato-ongella. Tällä hetkellä tietävät suunnilleen saman veran kalastuksesta kuin minä.
Quote from: Karski on October 05, 2007, 23:29:29
iha vaa pikkuveljeä oon opettanu ja kannustanu,mutta se ei oo oikee kiinnostunu :|
Yhdyn samaan. :| :cry:
Yhtä tuttua (10w) olen opettanut solmuissa, heitoissa ja muissa nikseissä. Sitten opetin sitä pilkkimään.(Saikin muutaman kalan) Kovasti se on innostunut kalastuksesta.
Niin. Äitiä ja isosikoa olen opettanut heittämään avokelalla. :-D
Noh jtn solmuja ja niksejä olen kavereille opettanut, mutta en mitään kummempaa, kun taidot on löytynyt jo omasta takaa :-)
Kyllähän noita kylän poikia on opetettu kalastuksen saloihin kesät ja talvet. Muutamia "kunnon" kalamiehiäkin on poikasista kehkeytynyt. Muuten tuntuu kyllä aika huolestuttavalta ainakin näillä leveysasteilla nuorison/lapsien kalastusinto, muut harrastukset kiinnostavat valitettavasti enemmän!
Tässä pari viikkoa sitten "opetin" sisarenpojalle perhonsidonnan alkeita. Hirveen mielenkiintoista, varsinkin kun itsekään en osaa. Vuosi sitten olin lyhyellä kurssilla ja autuaasti unohtanut kaiken siitä. Tuli sentään jotain mieleen kun alkoi sitoa. Mitään näyttelykappaleita ei taatusti tullut mutta omia sentään :-D
Varmaan maksimissaan olen opettanut serkkujani/kavereitani kalastamaan avokelalla.
Kyllähän se on mukavaa opettaa toisia, kunhan vain kärsivällisyys riittää. Saada uusia kalastus kavereita kalareissuille, opettamalla niitä jo pienestä pitäen, miksei vanhempanakin. Ei tarvitse saada kuin toinen innostumaan niin johan alkaa kalastuksesta kiinnostuminen, itsenäinen opiskelu jne.
Nuorta serkkuani (nykyään 7v) olen opettanut heittelemään umpikelalla, onkimaan ja pilkkimään. Muutamia kaloja hän on saanut ja ollut niistä riemuissaan, mutta ei vielä hirveän innostunut kalastuksesta, mutta aina mökillä hän jaksaa olla mukana kalalla, vaikka ei saalista saisikaan.
Isää olen kanssa neuvonut kalastuksen ohella myös erästä sukulaismiestä. Neuvonut mm. millaisia välineitä kannattaa hommata. Miten heitellä ja minne. Opettanut pilkkimisen niksejä. Hän on ruvennut kiinnostumaan kalastuksesta entistä enemmän. Nykyään käy yksinkin kalalla ainakun pääsee.
Kalastus on todella mielenkiintoinen ja kiehtova harrastus, jonka ei toivoisi hiipuvan, joten kaikki vaan valistamaan halukkaita ystäviä, perheenjäsenia, tuttavia jne. Ensimmäisen onnistuneen heiton jälkeen alkaa hymy tulla niin opetettavalle kuin opettajallekkin. Voi sitä riemua kun saa ensimmäisen kalan olipa se sitten pieni tai suuri, ei sen väliä.
Itse olen opettanut erästä kaveriani joka aloitti viime kesänä kalastuksen.
On muuten todella innokas.... ehkä liiankin.
Sain pienen 200g hauen ja kaveri haavi sen ja kysy innokkaasti: Onko sun isoin hauki, tuo on tosi iso! :-D
Ja muitakin esim. pikkuveljiäni ja siskoa.
Tänne jo olen vastannut, että muutamaa kaveriani olen opettanut pilkkimään ja kalastamaan. He ovat hetken olleet innostuneitakin siitä ja käyvät nykyäänkin joskus harvoin kalassa.
Mutta siihen nyt mitä olin kirjottamassa.
Tänään oltiin pilkillä minä, isäni, pappani ja pikkuveljeni (5v) ja pikkuveli on tosi innostunut kalastamisesta, ja hänessä onkin jo lupaavaa ainesta.
Ei tarvitse enään muutakun toukka laittaa koukkuun ja kala irrottaa koukusta. Hän sai pari kymmentä kalaa tänäänkin. Hauska kuunnella kun koko ajan "Joonas! mulla onki enemmän kaloja ku sulla!" ja "Hei, mun kalat on isompia ku sun" :-D