Kalassa.net keskustelut

(https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg368.imageshack.us%2Fimg368%2F5237%2F302dw5.jpg&hash=d3a28a42dc36d6ed2904fdbd339046f20aa594ae) (http://imageshack.us)
(https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg368.imageshack.us%2Fimg368%2F302dw5.jpg%2F1%2Fw640.png&hash=494c7cd61eb1b0b0c8d9ee10620dff2ee11923bb) (http://g.imageshack.us/img368/302dw5.jpg/1/)

Noniin alle 18v. pilkkihirmut. Tässä olis värikoukku ja morrilajitelma merelle, sille kuka kehtoo pahimman pilkkivalheen kertoo. Minä maksan lähetyksen ja olen ainut tuomariston jäsen. Vitseilyn aika päättyy huomenna klo. 20 jonka jälkeen arvon tuomari postittaa omaan laskuun, kuvasssa olevan läjän, hauskimmasta pilkkivitsistä tai reissusta.

Lauantai aamuna herätys oli 05.00 aikaan ja kavereiden piti tulla
hakemaan. Kello soi ja minä ajattelin hieman vielä torkkua. Laitoin
teeveden kiehumaan ja kellahdin sohvalle. Vartin päästä muija tulee
ja kysyy mikä täällä haisee niin palaneelle. Menin keittiöön ja
kattila aivan tulipunainen ja liesituulettimen kupu jo aivan
mustana, ei muuta kuin vettä päälle ja tottakai se meni sinne liesi-
tuulettimen sisälle ja sulakkeet paloi. Kiva kiva.
...Todella makeeta. Ei tarvinnut ottaa teetäkään mukaan ja
puhelinkin putos siinä hötäkässä lavuaariin ja hajos.
Ei tarvinnu sitäkään ottaa mukaan.
No, ovikello soi ja kaverit tuli hakemaan. Otin repun ja kalavehkeet
kylpyhuoneen nurkasta mukaan, en kyllä huomannut, että marsu oli
mennyt samalla ovenavauksella sinne sisään.

Kaira per´kele osui oven karmiin ja karmista pala pois. Minä
säikähdin pamausta niin, että käännyin ja kairansuojakin oli
pudonnut pois ja suojaamaton kaira käytävän kiviseinään, voi v*ttu.
No, se siitä kairanterästä, onneksi jätkillä oli vielä kaksi
kairaa mukana.

Lähdettiin siitä sitten mun autolla kohti merenjäitä,
Hangon suuntaan. Pysähdyttiin kahville ja tankkaamaan
johonkin Lohjan huitteille. Kahvit juotuamme jatkettiin matkaa.
No perskele, mitäs täällä tapahtuu kun poliisiauto tulee niin
saamaristi perässä. Pysäyttävät meidät.
-Ette sitten viitsineet maksaa bensojanne, kyselee konstu.
-No voi saaterin saateri, unohtui siinä pakkasessa ja tavaroiden
ynnämuiden tsekkauksessa.
Ei siinä muuta kuin takaisin maksamaan. OK. Kaikki kunnossa ja
matka jatkuu.

Tunnin puolentoista päästä oltiin pelipaikoilla. Ei muutakuin
kamat kantoon ja jäälle. Minä kylläkin ilman kairaa.
Pakkanenkin lauhtuu ja muutenkin jäällä on jo vähän vettä. Vähän jo
haitaksikin asti.
Kairaan ekaa reikää ja potkaisen lumia pois kairanvierestä
kun tunnen saakelinmoista kipua varpaassa. Potkaisin siihen terään
kun jää oli niin pehmeää. Koko saapas varpaista halki, voi pas*ka.
Saapas täynnä vettä ja just tultiin.
Kohtahan se alkoi sitten sataa vettä muutenkin. Olli ja Jussi saivat
muutaman ahvenen, minä en mitään. Otti aivoon muutenkin.
Ajattelin juoda kahvit termarista jonka täytin siellä Lohjalla.
No missäs se on ? Tottakai se jäi autoon. Onko edes mitään juotavaa
mukana, näkyy siellä joku korkki. Joo, korkki näkyy ja pullo halki.
Siinä meni 1,5 litraa limua ja kaikki mun varavaatteet ja sukat.
Kiva kiva. Nyt mä lähden autolle. Jätkät kyllästy kanssa siihen
kokoaikaiseen sateeseen.

Päästään autolle ja alan etsiä autonavaimia. Mihin mä ne laitoin ?
Ei helsinki, ne on pudonnu siihen kun sitä varvasta voivottelin.
Eikun takas jäälle ja etsimään. Löytyy ne sitten juuri siitä missä
oltiinkin ja kävellään takas autolle. Mihis ne meidän pilkkireput
ja jätkien kairat on hävinneet ? Alfred Nussi on käynyt sillävälin.

Pikkasen hermokireällä lähdettiin kotiapäin. Ei juotu kahveja,
ei tankattu eikä paljoa juteltukaan. Kaverit meni koteihinsa ja mä
kanssa.

Kotona tenavat itkevät täyttäpäätä, ja minä kyselen että mitä nyt.
Emäntä sanoo, että kersojen marsu oli mennyt vaatteitten joukossa
pesukoneeseen kun luukku oli ollut auki. Kiva kiva.
Kaikki vaatteetkin oli jokseenkin karvoissa.
Pyytelin muijaa, että se hakis vaikka jäätelöä kersoille huolto-
asemalta ja samalla mulle 6-packin kaljaa, se lupas mennä. Kaivelin
lompakkoa, missäs se nyt sitten on, perkkeles se on siellä Lohjan
huoltoasemalla kun mentiin takas maksaa bensoja. Voi kilinvehkeet.

No, emäntä lähti huoltoasemalle hakemaan jätskiä ja kaljaa,
ihmettelin mikä siinä nyt kestää. Kohta se tulee itkusilmässä
kertomaan, että oli törmänny siihen mun aamulla jättämään kairaan
siinä pihalla ja eturengas on puhki.

Pistin kengät jalkaan jä kävelin naapurin Masalle kyselemään olisko
yhtään ylimääräistä jäykkää pulloa....

Että sellanenkin reissu vois olla..............

Pete... alle 18w?=)

Quote from: jarmoankka on October 30, 2008, 20:13:36
Pete... alle 18w?=)

Oletko ? Sitten olen aina ollut väärääsä luulossa...

moro
pari vuotta sitten olin syksyllä kahen kaverin kanssa pilkillä no siinä oltiin tunti iskuskeltu kun kaveri yhtäkkiä hudahti et kauhee kala(ainakin tuntus) mut kaveril ol vaan kilon siimat. No hetken sitä väsyteltyään siimat meni poikki! Kaveri sanos sit et sin men mun paras kuusamon tasapaino pro 75. no siinä sitä ihmeteltiin ja päätettiin pitää eväs tauko. otin termarin esiin ja se tipahti käsistäni ja sujahti 6 tuumasesta kairanreijästä mereen. No siinä tuli kiroiltua hetki mutta tajusin että voisin hakea uuden mökiltä ku ei oltu kaukana no lähin juoksee kaislikon reunaa misä ol pienii puita yhtäkkiä huomasin et jää rupee pettää ja niinhän se rupes mut sit mä otin sattumalt ylä puolel olevast oksast kii ja jäin roikkuu siihen no heilauttin itteni siit pois ja jatkon matkaa kun olin saapunu mökil en löytäny mistään mitää joutavaa no tästä valittämättä lähin takas merel mut kompastuin oksaan ja kaaduin ja naama men 10cm lumeen. kun olin tullut takas merel päätin pistää mun 5kg siiman päähän pienen koko mustan morrin. Hetken pilkittyäni mulla oli kiinni luulin sitä isoks no hetken väsytettyäni sain kalan jota luulin hetken kuhaksi avantoon mutta sitten tajusin sen varmaan kiloseks kiiskeks. nostimme sen ylös ja kaveri huudaht et sen huulessa on mun tasuri. Mä katoin sitä tarkemmin ja huomasin et näköjää no sitte kaveri sanos et ei toi paina muut ku 200g no mä sanosin et 1200g no päätimme ratkaista kiistan ja otin vaan käteen ja kiiski siihen hetken kuluttua huudahdi kahen kilon kiiski. Ja kaveri katsoi tulosta ja totta tosiaan kahen kilon kiiski
:-P

Kiitos  :-P

Petellä oli romaaniin asti asiaa, joten junnut ottakaa mallia. Lupaan tollaisesta vielä palkinnon, jos peten kommelluksia surkeempaa reissuu joku tehny. Petellä kiinnitys tällähetkellä erikoispoonukseen.

Kalastus reissu läheiseen järveen 22.1.2007


Eräänä päivänä päätin tehdä kunnon pilkkireissun kotijärvelleni. Pakkasin tavarat ja suuntasin itseni kohti kyseistä pilkkikohdetta.

Hetken kävelyn jälkeen pääsin perille. Tallustelin keskelle järveä, ja huomasin pian järven läpi kulkevan hiihtoladun. Päätin piruna kairata ladun mäsäksi kairaamalla siihen reiän. Jää oli melko paksua, n 50cm. Kaivoin pikkuruisen morrin pilkkirasiasta ja heitin sen avantoon. Huomasin kuitenkin pian, että en ollut muistanut sitoa sitä siimaan. Sama virhe ei toistunut kahdesti, vaan sain laitettua samanlaisen mormyskan 0.12mm:n siimaani.

Meni tovi ja toinenkin, mutta ei nyppyäkään. Heiluttelin,ravistelin ja jopa heittelin pilkkivapaa saadakseni kalat kiinnostumaan. Sitten minulla tärppäsi ja NAPS! IVP! (Iso vei pilkin). Onneksi satuin olemaan paikkakunnan "lännen nopein" ja nappasin siiman nopeasti kiinni. Sidoin sen kroppani ympärille ja aloitin väsyttelyn. Tiesin kalan olevan ainakin yli 6kg:n. Lajiksi epäilin joko ahventa, haukea, kiiskeä tai särkeä.


Tätä taistelua oli kulunut jo 30minuuttia. Kroppani heilui entistä nopeammin ympäri. Tunsin lanteessani kuinka kala väsyy. Minä en väsynyt, sillä olen notkea, rento ja hauska sälli. Sitten kala hyppäsi ja näin sen!  . Tosin en tiennyt mikä kala se oli. Kuulin hypyn jälkeen vain älyttömän polskahduksen. Tein nopeasti arveluni kalan olevan yli 10kg.


Sitten tapahtui asia, jolle en mahtanut mitään. Väsyttelin edelleen kalaa lantiota pyörittäen ja yhtäkkiä kuulin jumalatonta puhinaa. Mietin, että kalako se siellä puhisee? Ja mitä vielä! Perk*leen hiihtäjä tulee minua kohti hirmuista vauhtia. Hiihtäjä ei huomaa minua ja törmää minuun. Kaiken hyvän lisäksi pilkkivapani juuttuu hiihtäjän monoon, ja samalla hiihtäjä puskee potku potkulta kauemmaksi. Hiihtäjä on kadonnut kilometrien päähän, kunnes kala polskahtaa jään paremmalle puolelle ja menee hirmuista vauhtia hiihtäjän perään morri syvällä kidassaan. Siinä vaiheessa minä itkin.

Palasin kotiin pettynein mielin, mutta sitten huomasin koko suvun juoksevan minua vastaan. He selittävät sen kuinka hiihtäjä oli tuonnut  pilkkivavan, morrin ja jopa itse kalan kotiovelle saakka! Miten ihmeessä tämä on mahdollista? No onneksi olin muistanut laittaa vapaan nimeni, osoitteeni ja kotipaikkakuntani. Lisäksi morrissa oli kirjotettu tussilla puhelinnumeroni.   :-)


Punnitsimme kalan ja vaaka pysähtyi 13kg:n kohdalle. Katsoimme kalakirjasta mikä kala oli kyseessä. Arveluni menivät väärin ja kala paljastui haueksi. Lopuksi mittasimme kalan, joka oli peräti 90cm pitkä.


Kyseistä reissua tulen vielä varmasti muistelemaan keinutuolissakin ja tietysti lämpimällä mielellä.  :-)

Ihme jos Pete ei voita..  :evil:

Kalamäänillä loistavaa kerrontaa, joten piikki paikka täällä hetkellä. Pete kertomuksella erikoispalkinnon haltijana tällähetkellä. Pelien erätauoilla ei muuta ku tarinoita tänne pilkinnästä, et porukat viihtyy sutjakkaasta sanan helinästä.

Yli-ikäisenä tarina teille kuitenkin, suoraan elävästä elämästä.

Oltiimpa kaverini Kallen ja muutaman muun kanssa päätetty, että Kuusamoon pilkille. Matkalla pysähdyttiin äJyväskylään, jossa Kallen jonkimoinen tyttöystävä asusteli. Poikkeaminen johti siihen, että Kalle sai käteen kirjeen, jossa tuli pänksit. Ei siinä mitään, takas autoon ja kasetti soittimeen. Eka piisi sattui alkamaan "kirjeesi alkoi niin julmasti hei..." Yötä siis. En ole ikinä nähnyt yhtä lujaa kasetin lentävän auton ikkunasta kuin tuo lensi.

Matka jatkui ja liukasteltuamme pikku Fiat Unon "luistimilla" suolaamattomuus pohjaveden vuoksi- pätkän lähestyimme Kajaania. Ja saavuttamatta jäi sunnuntaina yöllä kello 4.30. Unon vaihdelaatikko alkoi pitämään eläimellistä melua. Kohdalla oli huolroasema, jonka pihaan päästiin rullaamaan. Autoa ei enää voinut käynnissä pitää äänen vuoksi. Toivorikkaana huoltamon ovelle, jossa luki : su 10-20. Edessä oli oikein mielyttävä 5 tuntia Fiat Unossa, jossa ei siis lämmitys toiminut. Onneksi ulkona oli van 22 pakkasta ja Kalle esim baaarikuteet päällä. Peräluukku jäässä joten ei vaihtovaatemahdollisuutta, kun ei saanut kuumaa vettä mistään ja sytkä ei riittänyt.

Huoltamon auettua hommat toimi... saatiin vaihteistoon öljyä kunhan oli ensin suoritettu hinausmaksu 700 markkaa paikalliselle kiskurille. Hinasi korjaamoonsa ja ei muuta kuijn auto kuntoon ja nokka kohti Kuusamoa taas.

Päästiin siinä sitten enää ihmeempiä sattumuksia sattumatta perille ja koska valoakin vielä oli, päätin minä ja toinen kaveri heti lähteä koittaan onneamme, sillä mökin edessä näytti olevan mukavanoloinen järvi.  Lunta oli tuona talvena pirusti, lähemmäksi rintalastaa kuin munia ja rämmimme tuota noin 200 metrin matkaa järven rantaan varmastikin 15 minuuttia. Siellä sitten tasatessamme hengitystä kuuluu Kallen huuto mökin terassilta: "pojaaaaat...tän kartan mukaan se on pelto.Ei järvi..pojat, se on PELTO-ELTO-L-TO-O..." kaiku vain kertasi tuota huutoa kun epäuskoisina katsoimme toisiimme. Ei muuta kuin kairaaman, koska ei voinut muuten uskoa. Järven näköinen pelto jossa saareke keskellä ja sopivasti puita reunoilla tosiaan osoittautui pelloksi... Hieman kysyi huumoria tarpoa takaisin.

Seuraavana päivänä urakoimme kaikki neljä itsemme kilometrin päähän umpihankea pitkin, koska paikalliset oli vinkannut järvestä jossa tappokokoisia ahvenia ja talvisin löytää helposti, kun lätäkkö läpijäätyy suurelta osin.  Kaivoimme hankeen kuopan noin 20 reiälle per mies ja totesimme sitten että läpijäässä on koko järvi.  Jälkeenpäin selvisi, että järvessä jonka koko on noin 1x1.3 kilometriä oli jossain päin peräti 100x150 metriä syvänne joka ei jäädy.... vähän oli vaikea etsiä.

Päästiin me reissulla kalaankin, taisipa jopa 4 tunnin verran tulla pilkintää niiden kolmen kokonaisen vuorokauden aikana, jonka paikalla vietimme. Pääasiaan nousi ryyppääminen, toilailu Rukan baareissa, seikkailut erämaassa autolla jossa bensa juuri loppumassa. Tiiättehän, kierrä tuolta niin pääset oikoseen. Suoraa matkaa mökille ois ollut Rukalta 15km, päätimme oikaista. Meni vain 4 tuntia, eksymisien kera matkaa tuli ehkä 60-70km...

Sattu ja tapahtui paljon muutakin, mutta nuo nyt tähän jaksoin raapustaa.

Nythän tässä alkaa olleen pilkkihommat aika hanskassa, joten ei muuta ku näpytelkää juttua samaan malliin. Kyllä sitä sattuu muillekki varmaan, et ei muuta ku antaa tarinan lentää. Työ kaverin kans mentiin tenolle muutama vuosi sitten lohenpyyntiin, niin pysähyttiin ivalolaisen huoltamon pihaan aamupalalle. Huoltamolla oli yks paikallinen asiakas ja sen nokan alla oli aamu 10.ltä 9 pulloo tyhjiä kaltsupulloja. Työkaveri kysy et miltä kalja maistu, mut paikallinen vastas et ei ole vielä oikein imullansa.

Tuo peten juttu tais olla aikasemminkin jossain esillä täällä kalassa.netissä. Vaan kyllä se aina yhtä hauskalta kuulostaa(sori vaan vahingonilo-paras ilo)
:-)

perza olipa hyvä et kerroit, tarkoituksena oli et luova tarina eikä mikään vanhan kertaus. Avoimen luokan kertomuksena on tarkoitus antaa palkinnoksi perhokalastukseen käytetty matkavapa keloineen. Joten nyt kaikki tietää pelin säännöt, et huomenna tuomari jakaa palkinnot kuvan mukaisesti luvatun mukaan. Vapa ja kela myös mukana jaossa vielä jos tuomarille sopiva juttu tai vitsi löytyy. Avoin luokka oli tarkoitettu yllärinä, yllyttämään tarinointiin, et ei mene meillä kaikki liikenevä aika pelihommissa. Minullaki tuolla monen laista pilkkipalkintoa ylimääräisenä, navikaattoria ja kaikuluontainta joitaei ite tartte, mut vois nuorisolle antaa pientä päänvaivaa vasten. Tarkoitukseni oli et junnut menis ulos jäille, eikä vain netissä sisällä pilkkis.

Olin käynyt edellisenä päivänä tarkistamassa kestääkö jää. Nyt oli tarkotus lähtee pilkille. Siinä kolmen maissa laitoin kamat kasaan ja lähin kävelemään kohti suvantoa, jossa kalat oleskelevat talvisin.
  Jo kaukaa huomasin, että rantajää kiiltää jotenki omituisesti. Paikan päälle päästyäni (noin kilometrin kävelyn jälkeen huomasin, että vesi oli noussut jään reunoille, mutta keskellä jokea oli selvää jäätä. Kokeilin veden syvyyttä upottamalla kairan sinne ja sain selville, että saappaanvarret riittää just ja just. No, siitä sitten kovaa vauhtia yli, enkä siinä vaiheessa huomannut että mun kännykkä tippu veteen. Toiseen saappaaseenki lorahti ainaki puoli litraa vettä, mutta sitäkään en huomannu ku oli kova hinku päästä pilkkimään.
  Kävelin vanhalle ottipaikalle josta on kiskottu isoja särkiä paljon. Rupesin kairaamaan reikää ja ihmettelin miksei vanha morani jäähän uppoa. No, tarkemman tutkimuksen jälkeen selvis, ettei kairassa oo terää. Naapurin koira kai sen oli käyny viemässä. Ainaki sitä tuntu mun kalavehkeet kovasti kiinnostavan.
  Pilkille oli silti päästävä. Keinolla millä hyvänsä. Siispä etsimään sulaa, jonka reunalta voi pilkkiä. Kosken läheltä semmonen löytyki. Sitte pääsin pilkkimään. Pilkin ja pilkin, mutta ei ees nykäsyä mun särjenongintaan tarkotetussa 7cm helmi-räsäsessä. Ainaki myyjä väitti notta se käy särjelle.
  Parin tunnin päässä tunsin vavassani pienen nykäsyn, sitte isomman ja lopulta valtavaa reuhtomista. Kala vei siimaa ja kuljetti räsästä ympäri lääniä. Kun se lopulta alkoi väsyä, niin eiköhän se potkassu jäähän semmosella voimalla että rysähti. Jää murtuili joka paikasta ympäriltä ja eräs paksu jäälautta kampes mun toisen jalan lujasti railoon. Pilkki oli menny menojaan, mutta viis siitä. Nyt oli jalka jumissa ja lujasti.
Jonkun aikaa revittyä hoksasin että vedän jalan ulos saappaasta. Ei auttanut. Saapas oli jäätynyt jalkaan kiinni, koska sinne pääs vettä heti alkureissusta. Oli jo pimeetä ku vielä kituutin jäällä ja koitin saaha jalkaa irti railosta. Vimeinen epätoivoinen vaihtoehto juolahti mieleen. Leikkaan jalan poikki kairan terällä. Kun rupesin tätä hirveää ajatusta suorittamaan, muistin ettei kairassa oo terää.HÄLLÄVÄLIÄ NYT JALKA POIKKI VAAN!!! Hakkasin jalkaan kairalla niin kauvan että rusahti. Yhellä jalalla hyppien pääsin kotiin ja tein lupauksen etten enää koskaan lähe pilkille. Kaikki varusteetki jouvuin jättämään jäälle, koska en niitä ois jaksanu yksjalkasena kantaa.
Seuraavana kesänä selvis mihin mun kännykkä oli kadonnu. Olin onkikisoissa ja luulin että sain ison kalan tarttumaan. No se olikin mun oma kännykkä, jossa oli verkot kiinni ja verkoissa reuhto JÄTTIMÄINEN KALA! Sain tunnin taistelun jälkeen kalan rannalle ja huomasin sen huulipielessä 7cm helmi-räsäsen. Mun särkivieheen.

Kaks viikkoo me tota kalaa syötiin lusikoilla ja haarukoilla, mutta silti se karkasi ja vei parhaat pöytähopeat mukanaan. Loppu.

Kummonen kaikuluotain sulla ois ? :-P

Heräsin heinäkuun viimeisenä päivänä klo 4 aamulla kun kaverini tulivat kaatamaan jäistä vettä jossa oli jääpaloja naamaani. Kysyin että mitä nyt? he sanoivat että mennään pilkille koska oli tapahtunut 2 vuotta sitten tapahtuma jonka takia jäät tulee kesällä. no minä nousin ja keitin vettä kun vesi oli kiehunut kaadoin vettä mukiin ja tein teetä mutta unenpöpperöisenä sokeripaloja lipsahti vahingossa 5cl mukiin 10.  tästä välittämättä hörpin teeni ja hain pilkki kamani varastosta. Otin kairasta terän pois ja sanoin että on varmaan tylsä ja koitin sormella terää. AUTS!! sormesta valui ``hieman`` verta. Laastaria päälle vaan ni johan tekkee hyvvää. Sitten menimme ulos pistin oven lukkoon huolellisesti. Sitten kävelin autolle ja rupesin kaivamaan taskujani mutta en löytänyt sitten auton avaimia. Nehän olivat jääneet sisälle. Menin hakemaan varaavaimia ladosta. Sisälle päästyäni laskin avaimet pöydälle ja otin auton avaimet suljin oven ja menimme autoon. Matkalla peli paikalle on kilometrin mittainen nousu kun olimme puoli välissä autosta loppui bensa. Muistimme että mäen yläpuolella oli esso bensa asema. Rupesimme työntämän työnsimme ja työnsimme kunnes saavuimme esson pihaan. kello oli vasta 6 ja ovessa luki että omistajan henkilökohtaisista syistä avataan vasta klo 7. Odotimme tunnin kunnes omistaja tuli ja pääsimme tankkaamaan. Kun olimme ajanut 100m huomasimme että siinä oli abc joka oli auki ympäri vuorokauden. Olimme odottanut tunnin siis aivan turhaan eikä se ollut tosi hauskaa. Kun saavuimme rantaan huomasimme järvellä oli iso reikä jossa oli kylltejä: VAROKAA REIKÄ JOHON ON TIPPUNUT REKKA-AUTO. No siitä välittämättä menimme sinne pilkille. Pari tuntia pilkittyämme minulta loppui toukat joten tutkin reppua olisiko vaimo muistanut pistää leipää reppuun evääksi jota voisi käyttää syöttinä. No ei siellä mitään ollut. Mutta en luovuttanut kun kavereilla alkoi syönti. Lopulta löysin vuoden vanhaa maksalaatikkoa sitä sitten koukkuun. Pilkiksi pistin morrin. Puoli minuuttia pilkittyäni syötin nappasi kala joka oli iso. No kylän vahvimpana miehenä nostin kalan suoraan ylös se oli 12kg kuha. Tämän jälkeen en pilkkinyt vaan rupesin tekemään tihutöitä toisille. kun he ei huomannut hinkkasin siimoja heikommiksi ja muuta mutta ystäväni Janne Seppo Kimmo Kalevi Aleksi huomasi mitä tein. Useampi etuniminen kaveri otti laukustaa öljyä joka oli tarkotettu autoon kun en huomannut hän kaatoi sitä siimalleni. Kun huomasin sen kaverit nauroivat ja nauroivat. Minä rupesin puhdistamaan siimaa. Avasin kelan ruuvin mutta se lipsahti käsistäni ja kun olin mennyt lähelle tätä reikää josta rekka auto oli tippunut niin ruuvi meni pohjaan niin että suhahti. Kaverit naurivat aivan hillittömästi mutta nauru loppui kun he pilkkivät ja siimat katkeilivat minun ansiostani. Kaikki toisiinsa kyllästyneinä lähdimme matkaan ja taisi olla poika nimeltä Marko joka ehdotti että mennään ottaa pullolliset kaljaa. Me menimme ja joimme. Kun lähdimme juomasta poliisit pysäytti meidät ja puhallutti. Se näytti 3,7 promilea. Poliisi meinasi viedä meidät putkaan mutta me lahjoimme hänet kuhallani ja poliisit sanoivat että tämän kerran. Me ajoimme kotiin ja vaimo ei ollut tyytyväinen koska olin ainoa joka ei tuonut yhtään kalaa kotiin. Seuraavana päivänä torilla oli poliisi auto jonka edessä oli kyltti jossa luki: 12kg kuha myytävänä!! :-) 

Kerronpa nyt sitten yhdestä surullisen kuuluisasta pilkki reissusta kaverini viiksen kanssa, nimen hän on saanut luonnollisesti tavallista rumemmista gunther viiksistä. Eli taisi olla marraskuun puoliväli, ja emännältä piti taas hieman karkuun päästä, ei ettäkö emännässä mitään vikaa olisi, sanonkin aina hänelle että sulla on silmät ku tähdet, ei ehkä yhtä kirkkaat mutta yhtä kaukana toisistaan. Mutta asiaan,kello oli aamulla siinä 4 paikkeilla ja olimme sopineet viiksen kanssa että haen hänet aamulla kyytiin.
Menin hänen pihaan ja soitin hänelle, kaveri vastas ja Sano että on paikallisessa viellä että haekko täältä. No h**elvetti, ajoin sit paarin pihalle ja tovin odoteltua kaveri sit tulikin pihalla ja mukana sillä oli joku s**tanan vanha akka joka oli ruma ku rullatuoli! Minähän aattelin että tuo ei kyllä takuulla meikäläisen autoon tule ja vetäsin ovet säppiin. Siinä viiksi sit pyöri auton ympärillä ku hullun mulkku mielettömän perseesä sen saakelin akan kanssa joka oli seksikäs ku skodan jarrupalat.

Yritin siinä sitten ikkunasta huutaa että tuo akka on yhtä löysä ku heiluttas kurkkua jäähallissa, ja lopulta kaveri sitten ymmärsikin ja päästi irti tuosta hampaattomasta otuksesta. Ei sitten muuta kuin matkaan, taustapeilistä näin viellä kuinka tuo naikkonen siellä seisoskeli naama norsun v*tulla. Matka kohti särkisaloa oli jatkunut noin tunnin verran ja tultiin someron kohdalle kun eteen tuli poliisi auto ja pysäytti meidät, poliisi sanoi että tie on tukossa koska oli ollut paha kolari, kaksi kuulemma oli kuollut ja yksi oli tarvinut tappaa.

No siinä sitten pienen kiertolenkin kautta lopulta pääsimme perille ja kelkat ynm. kamat rantaan. Jään pinta oli kirkas kuin pakkasesta nostettu pöytäviina. Joten ei muuta kuin kelkan päälle ja matkaan, otin ensimmäisen potkasun oikein kunnolla, ni eikö se p**keleen kapistus lähteny käsistä ja liukunu ku mummo jäällä eteenpäin. Siinä sitä sitte kyljelläni katselin kuinka kelkka katos kuin pieru tuuleen. No ei muuta kuin viiksen kyytiin ja kelkka kiinni. Viiksi lähtikin kuin kuppa töölöstä, vaihka mua kyllä hiukan jännitti kova vauhti koska viiksen silmät oli ryypiskelyn jäljiltä kuin kaksi kusen reikää hangessa. Matkalla kaveri siinä jotain ilmeisesti myhäili meikäläisen huonolle tuurille, ni kysyin sitten että onko jotain asiaa vaiko tuuli viiksiäs heiluttelee. No kelkka saatiin kiinni ja vihdoinkin päästäis asiaan.

Jäällä olikin reikiä jo valmiina, joka olikin oikein mukavaa koska eikö ne halvatun kairat ollu jääny kotia terotuksen jäljiltä. Terotus sen takia koska viiksi oli kännipäissään lähteny pilkille ja kairannu naapurin pihan reikiä täyteen. No ei siinä mitään, minä otin siitä lähimmäisen reijän vaan koska eihän tosipilkkimies reikäänsä valitse. Siinä sitä sitten istuskeltiin ja mietittiin että kyllä se elämä vaan on ihmisen parasta aikaa. Viiksi siinä jotain sanoi ja kun kysyin mitä? Vastasi vaan että ei mitään, tuuli vaan heilutti huulia. Eipä aikaakaan kun yht`äkkiä joku lähti viemään hopeasiipeä todella rajusti kohti ääretöntä, samaan aikaan viiksi lähti ku manne työkkäristä hakemaan nostokoukkua. Ja eihän meillä sitä koukkuakaan mukana ollut, ku muija oli taitellu siitä kiukus päissään henkarin.. No minä siinä sitten uittelin kalaa ja jännitti yhtä paljon ku mummoa ku kahvimerkkiä vaihtoi että pääsekö elämäni kala karkuun.

No viiksihän sitten keksi ku oltiin tunnin puhti kalaa väsytelty että kokeillaan tehdä viiksen silmälasien sangoista nostokoukku, ja kaikkeehan pitää kokeilla paitsi jo moneen kertaan mainittua mummoaan ja kansantanhuja. Ja ihan hyvä koukkuhan niistä tulikin, viiksi sitten yritti ekan kerran koukata kalaa ylös joka osoittautui arviolta 8kg siiaksi, viiksen koukkaus vaan meni vituiks ku jeesuksen pääsiäinen, koska viiksen kädethän on kuin tamppoonin narut. Otin sitten itse koukun ja ujutin sen kalan leuan alle mutta siian leukahan oli käyrä kun härän k*rpä, silti sain jotenkin napattua siian koukkuun ja rupesin nostamaan sitä kohti kuolemaansa ni eikö se perkeleen viiksen sangoista tehty koukku katkennu ja suoraan meikäläistä huuleen ja huuli auki. Ja siikahan hävis kun tuhka v**tuun.

Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja hauskaa oli kuin keskitysleirillä, no ei muuta kuin kamat kasaan ja kotia päin sitten vaan. Huomasin että viiksihän oli jo lähteny paahtaan pois päin,mutta se s**tana potki väärään suuntaan sitä kelkkaansa ku eihän se mitään nähny ilman niitä lasejansa, sokkeehan se oli kuin lepakko. Piti sitten viheltää mutta vitullakos vihellät ku huuli auki. Yritin kyllä huutaakin kuin mummo uunissa, mut ei auttanu ni aattelin et menköön.. Että sellainen reissu, jos muuten näkyy sokeeta viiksekästä miestä ni ilmotelkaa.

Heräsin aamulla kuuden aikaan. Ilokseni hoksasin, että lämmintä oli +21 astetta. Tätä oli ollut koko yön, joten jäät olisivat jäätyneet varmasti kantaviksi. Reisun kohteena oli eräs tunturijärvi. Nappasin tavarani mukaan, jotka olin jo kuukausi sitten laittanut valmiiksi. Nykäisin kelkan tallista ja täräytin sen käyntiin. Lähdin porhaltamaan vanhalla Lynxilläni kohti tunturijärveä.

Noin puolessa välissä matkaa, keskellä tunturia huomasin, että kairahan se tietenkin jäi varaston nurkkaan. Kotia oli matkaa n. 25 kilometriä, ja kalapaikalle saman verran. Paikka oli aika tunnettu, ja siellä oli yleensä muitakin kalamiehiä. Päätin ottaa riskin, ja jatkaa matkaa. Kyllähän minulle nyt joku siellä kairaa lainaisi.

Paikalle päästyäni huomasin, että ei ketään muita paikalla! Hetken mietiskelyn jälkeen päätin lähteä kuitenkin yrittämään. Jospa siellä olisi eilisiä reikiä vielä auki. Ja olihan siellä. Nakkasin kärpäsentoukilla, ja kastemadoilla höystetyn rautulätkän 6" avantoon. Heti tärppäsi. Iso oli! Kala janttautui pohjaan, ja sinne myös jäi. Tunteja kului, ja pidin vavastani kiinni. Neljän tunnin kuluttua kala alkoi väsymään, ja sain kiskottua sen avannon suulle. Tempaisin tylsähkön nostokuokun kalaan kiinni, mutta kala ei tykäänyt siitä, ja tempaisi itsensä takaisin jään alle. Nostokoukku suoristui, ja hanskani, jonka ympärille siima oli pyörähtänyt meni keskeltä poikki. Kala oli kuitenkin vielä kiinni.

Samassa muistin, että minullahan on kelkakani keulassa tehokas vinssi. Otin vavan mukaan, ja lähdin hakemaan kelkaa 200 metrin päästä. Onneksi oli iso puola, ja paljon siimaa! Kelkan luona huomasin, että maassa ei ollut lunta! En ollut väsyneenä lähtiissä huomannut lumen puuttumista, ja olin jyryytellyt paikalle pitkin kivikkoja ja paljaita jänkhiä. Ei ihme, että naapurin Irmeli oli aamulla katsonut minun lähtöäni kuistiltansa iso suu auki. Koitin käynnistää kelkan, mutta moottori vain huusi hallelujaa, eikä käynnistynyt. Telakin oli tippunut jonnekkin matkan varrelle. Vinssi oli kuitenkin ehjänä!

Irroteltuani vinssin, laitoin sen vyöhöni kiinni. Sidoin siiman vinssiin, ja vinssi käyntiin. Kala tuli nyt helpolla avannon suulle. Yhtäkkiä kuului hirvittävän terävä NAPS ääni, ja lensin selälleni. Luulin siiman katkenneen, mutta ei, vinssin vaieri oli poikki. silmissä pimeni, ja näin vain teksitin, joka hiljaa liukui silmieni edestä: Iso hajotti vinssin.

No ei mitään, ei lannistuta pikkuasioista. Minulla oli vielä vapa ehjänä, ja vara pilkkikin mukana. Ei muuta, kuin uusi lätkä veteen, ja tärppiä ootteleen. Nyt tuli uusi tärppi. No, siitä tärpistä ei jäänyt enempää kerrottavaa, kuin että tärppi. Melkein heti toinen tärpi. Napakka vastaisku ja kala kiinni. Kala ei ollut iso, ja kohta putkahtikin reijästä pieni kiiski. Tyytyiväisenä pistin kiisken taskuun ja romppeet reppuun, ja kotia kohti... En muistanut, että kelkkani oli hajalla, mutta karu totuus muistui mieleeni taas kelkan luona. Lähdin kävelemään kotia kohti, kuitenkin tyytyväisenä, koska olin saanut sen kiisken. Ja kiiski oli visusti tallessa taskussa.

Matkalla mietin, että tästä en kellekkään mitään puhu. Uskovat vielä vahingossa, sillä tämähän olikin vain tarina...

Hyvä tarina kirjolohikäärme, mutta...
Suosittelen tarkistamaan toista lausetta.. Saattaa löytyä pieni "merkkivirhe".  :-)

Quote from: kirjolohikäärme on October 31, 2008, 16:25:45
Heräsin aamulla kuuden aikaan. Ilokseni hoksasin, että lämmintä oli +21 astetta. Tätä oli ollut koko yön, joten jäät olisivat jäätyneet varmasti kantaviksi.

Quote from: kirjolohikäärme on October 31, 2008, 16:42:31

Quote from: Vikke on October 31, 2008, 16:37:50
Hyvä tarina kirjolohikäärme, mutta...
Suosittelen tarkistamaan toista lausetta.. Saattaa löytyä pieni "merkkivirhe".  :-)

Quote from: kirjolohikäärme on October 31, 2008, 16:25:45
Heräsin aamulla kuuden aikaan. Ilokseni hoksasin, että lämmintä oli +21 astetta. Tätä oli ollut koko yön, joten jäät olisivat jäätyneet varmasti kantaviksi.

Se oli tarkoituskin.  :lol:

Ääh.. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin. (https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg528.imageshack.us%2Fimg528%2F5642%2F105295b15djn5.gif&hash=4bb727d9d87d816ff1463718724e934b1aaa851a) (http://imageshack.us)

Hahhahha, tuo harri.b:n tarina! :-D
Loistava :wink:

Kaksi pitkää tuntia aikaa oikein luvalla valehella ja keksiä tarinanjuurta. Hauskoja tarinoita on tähän asti tullu, mut vielä kerkiää mukaan.

Oli ilta,sunnuntai.kevättalven synkkä luminen ilta ja aika lähteä madepilkille.Autollahan sinne lähdettiin ja heti kun ensimmäiset kolme kilometriä oli ajettu,se tapahtui.
Kuului pamahdus ja jälleen yksi Hakkapelitta tuli tiensä päähän, lopullisesti. Siinä alettiin sitten rengasta vaihtamaan,kun poliisi tuli vastaan. No mitäs poliisi, sakot liian pienistä urasyvyyksistä ja moitinnat liian imelistä matkaeväistä.

Mateenpilkintäpaikallle tultuamme huomasimme, että kaira oli jäänyt kotiin jonne oli matkaa yli 50 km.
Emme kuitenkaan masentuneet sillä paikalla oli eräs muu pilkkijä, jonka kairaa lainasimme. Ensimmäiset reijät sujuivat hyvin,mutta neljänne reijällä kaaduin ja kaira kolahti maahan, mistä korvauksia 30e kairan omistajalle. Se ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi liukastumiseski ja seuraavalla kerralla särkyi pilkkivavan vapa ja 60e petzl. No onneksi kunnon kalamiehellä on aina mukana kunnon varapilkki.

Aika sujui rattoisasti jutellen ja kahvia hörppien, kunnes kahvi loppui ja alkoi väsyttää.Puoliksi nukuksissa ollessa se nappasi, ainakin kolme kiloinen made.Vapa melkein liusui avantoon, mutta sain siitä kiinni, kala kuitenkin pääsi karkuun viedessään siima ja madepilkin.Oli jo aika lähteä kotiin eikä kukaan ollut saanut yhtään kalaa.

Loppumatka sujui mukavasti ja kotona vittuiltiin satojen eurojen madereissua ja ihmeteltiin mojovia mustelmia.
-------
Silkkaa fiktiota, mutta ei nyt niin kovin huono näin nopeasti kirjoiteetuna :-P.

En tiä mihin kategoriaan tää menee, kai tä joki kalavale on mutta toivotaan että muutama morri irtoaisi. Kirjotus virheitä varmaan on enemmän kuin tarpeeksi mutta kun on 2h kirjoittanut putkeen niin ei jaks enää tarkistaa. Loppuukin vänhän tyhmästi mutta ei jaksanu enää kirjottaa
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

(  Syrjäsen teollisuusalueen lähellä on jyrkkärantainen lampi, ilmeisesti vanha louhos. Sen vesi on voimakkaasti vihreää ja näyttää saastuneelta. Ruosteisista halleista on melkein kaikki suljettu jo kauan sitten, mutta muutamassa on vielä jonkinsortin elämää.
En ollut ennen edes tietoinen koko kuppasen teollisuusalueen olemassa olosta, mutta reittini kesätyö paikalle kulki kyseisen saasteen poikki. Ite kävin trukkilavoja kasaamassa pienen matkan päässä. No kotiin palatessani näin aina yhden vanhan haalaripatun onkimassa siinä lammessa, ilmeisesti ruokatuntiaan oli viettämässä. Kerran poikkesin kysymään siltä että onko siellä montussa oikeasti kalaa. Pappa ei sanonu mitään, mutta näytti muovipussia, jonka  pohjalla makasi muutama kullinmittanen raitapaita. Sanoi kuitenkin kissalle vievänsä koska ei itse uskalla niitä vedenlaadun takia syödä.
yhtäkkiä ukko alkoi suu vaahdoten hokea jotain ja sen silmät kiilsivät. "Kato, tuolla se taas menee! Siellä se on!!"
Mie ihmettelin, et mikä niin, mikä menee. Ukko osoitti lampeen, mutta en mitään kummallista nähnyt.
"Ei näy enää..." pappa tokaisi. Meikä ei vieläkään tajunnut. Ukko käänty mua kohti ja sano että lammessa ui valtava otus. Papan silmistä näki, että se on ihan tosissaan. Mie aattelin, että siltä muutenkin pari inkkaria pudonnu kanootista. Se kertoi, että se otus on hänen ukin ajoilta peräisin. Isoisä oli tiedon hänelle kertonut kauan sitten. Esitin hämmästynyttä, vaikka en oikeasti papan puheisiin uskonut. Kysyin et voisko se olla isompi hauki mikä uiskentelee rantoja myöten. Ukko selvästi loukkaantui huomatessaan etten ota häntä todesta. Se intti, että  "sä oot viimeks ollu koulussa ja sun pitäis tietää et hauet ei elä 100 vuotta".
Mä kysyin et onks pappa koskaan koittanu pyydystää sitä jöötiä ylös sieltä. Sanoin että lusikkaan vois hauki purasta paremmin kun lieroon.
Pappa nyökkäsi ja valitti sitä uistinten määrää jotka oli lampeen upottanu. Lampeen on kuulemma suistunut aikojen saatossa useampikin kaivinkone ja koko monttu on täynnä rautaa. Ei siellä sovi uistinta uitella kun kaikki jää kiinni kettinkeihin.
Ukko uskotteli nähneensä otuksen aina useamman kerran vuodessa mutta kukaan ei ole häntä uskonut

Koko kesän siitä paahdoin peeveellä ohi ja usein ukko näkyi onkimassa. Aina se morjesti mulle kun jollekin kaverille eikä mulla sitä vastaan mitään ollut. Silloin tällöin sen kanssa juttelin kun ei sillä ilmeisesti kavereita ollut. "Sitä" en nähnyt koskaan vaikka ukko sen pariin kertaan bongasikin. Mulla oli paremmat ( ja maalliset) kalastusmestat lähempänä joten ei käynyt edes mielessä mennä sinne saastelammelle vispaamaan. Kesätyöt loppus enkä enää käynyt teollisuusalueella, koko tarinakin oli jo unohtunut...)



.......kunnes talvella, pitkäaikainen ajatus pilkkireissusta vihreälle lammelle näki päivänvaloa. Matka oli kuitenkin niin pitkä, että pakko mennä mopolla. Siksi jätin kairan kotiin ajattelin kirveen ajavan tuuran asiaa. Kirves sentään menee reppuun. Pari Delfiniä ja kirrevapa sekä termari ja kevyet eväät mukaan. Ei muuta kun luistelemaan mopolla jäistä tietä. No matka kesti hieman kauemmin kuin kesällä mutta ilman kaatumisia päästiin kuitenkin perille. Ruosteiset vanhat hallit ja nosturit sekä tievarteen kuolleet kuorma-autot toivat aavemaisen tunnelman ja ympärillä oli aivan hiljaista.  Tuuli oli puhaltanut lumet jään päältä ja jää kiilsi kirkkaana. Astelin jäälle ja totesin jäätä on ihan sopivasti kantamaan miehen, mutta kuitenkin kirveellä pääsee läpi.

Hakkasin koeavannon muutaman metrin päähän rannasta. Ei tarvinut kauaa takoa kun kirves sujahti läpi ja reikä täyttyi vihertävästä loskasta. Jään paksuus oli reilu 5cm. Siihen avantoon en vielä pilkkiä tiputtanut mutta tein toisen reijän vielä pari metriä kauemmas rannasta. Nopeasti reikä jäähän ja kirkkaan sininen tasuri veteen. En odottanutkaan tärppejä koko reissulta ja useamman tyhjän avannon jälkeen alkoi jo tympimään. Kuitenkin 20min pilkinnän jälkeen tunsin varovaisen tökkäisyn tasurissa. Havahduin hereille ja tein pienen huokutus nykäisyn ja samantien sainkin jo nostaa kalan jäälle. Tumma pieni ahven sätki jäällä ja innostuin kunnolla. Samaa tavaraa alkoi nousemaan hyvinkin samasta reijästä.  Syönti kuitenkin loppui nopeasti ja tein toisen reijän lähistölle. Laskin pilkin veteen ja laskuvaiheessa jo tuntui, että joku kajautti kiinni pilkkiin. Tein vastaiskun ja totesin saman tien saaneeni mahtavan maapallotärpin. Mieleen tuli heti sen patun puheet uponneista kaivinkoneista. Hurraa! Mie sain kaivurin, ei siinä auttanut kun kiskoa täysiä siimasta, mutta sinne jäi. Tyhmänä jätin samaan avantoon vielä toisenkin pilkin ennen kuin tajusin siirtyä.

Lähemmäs toista tuntia oli jo pilkitty saalina tusina ahvenia ja 5 menetettyä pilkkiä traktoreihin ja kettinkeihin. Isoista kaloista, saatikaan "siitä", ei ollut mitään havaintoa. Kun eväät oli syöty, päätin vielä kokeilla pyöreähkön louhoksen keskeltä. Hakkasin hieman isomman reijän jäähän jotta salainen ase mahtuisi kokonaan avannosta sisään. paksun kuitusiiman jatkeeksi sidoin legendaarisen Catch a Fishin, joka myös perkaa ja valmistaa kalat. Kummeli Silvennoiselle olin aiemmin kilauttanut ja mielellään se sitä mulle lainas vaikka elokuvassa vaimonkin sai ko. uistimen avulla. Lammen keskellä oli tolkuttoman syvää mutta siimaa oli kuitenkin riittävästi. Muutaman massiivisen houkutusnykäisyn jälkeen jysähti ... helvetin moinen jööti jysäytti kiinni Catch a Fishiin, Delfinistä lensi muovipalasia ja kela sauhusi. Mellakkaa kesti vain hetken kunnes tunsin otuksen irrottaneen. En tiedä oliko se "se" vai jokin muu saatanan iso ilmestymä mutta pumppu pyrki ulos kylkiluiden välistä.

Delfin oli menetetty, jouduin hinaamaan pilkin ylös siimasta vetämällä. Silmät meinasivat pudota päästä kun huomasin mitä koukkuun oli tarttunut. Kolmihaarassa roikkui nippu paistinpannun kokoisia suomuja. Ajatukset harhailivat ja katselin ympärilleni. En tiennyt mitä ajatella, enkä uskaltanut laittaa pilkkiä enää takaisin veteen. Katse harhaili avannossa ja rannoilla. Oli näkevinäni sen saman haalari papan seisomassa siellä rannalla lumisateessa. Se kattos mua ja pudisteli päätään. Enää en uskonut omaa näkemäänikään. Katsoin taas suomuja ja taas rannalle mutta hahmo rannalla oli kadonnut. Pelon sekaisissa tunteissa pistin Catch a Fishin vielä kiinni kirrevapaan ja tuikkasin pilkin veteen. Kädet tutisi jokaisella nostolla ja samalla pelkäsin että mörkö ottaisi uudelleen kiinni vaikka sitä toivoinkin. Sitten se tapahtui, voimakas nykäisy siimassa ja täysille säädetty jarru parahti. Joku alkoi raskaasti vetää siimaa suoraan alaspäin. Jarru natisi ja siimaa juoksi puolalta. Luuliin, että pilkin jo pohjassa mutta otus veti pilkkiä johonkin onkaloon vielä syvemmälle. Siimaa karkasi kiihtyvällä tahdilla ja se alkoi loppua puolalta. Kelasta nousi savua ja siitä rasahteli taas irti muovinpaloja. Äkkiä "se" pysähtyi ja jäi paikalleen. Kaikin voimin kiskoin siimasta otusta  ylöspäin ja se alkoikin nousemaan pintaa kohti, tuntui että se jopa alkoi uimaan ylöspäin. Syvältä avannosta alkoi kajastaa valoa joka tuli koko ajan ylöspäin. Meikältä petti hermot ja heitin repun ja kirveen avantoon ja lähdin juoksemaan pois jäältä. En katsonut taakseni vaan juoksin minkä pystyin ja suoraan mopolle. Pois paikalta kiihdyttäessäni vilkaisin kerran vielä jäälle ....jota ei enää ollut, jää oli sulanut pois ja vihreästä vedestä nousi höyryä. ...ja se sama mies oli rannalla onkimassa. Mä menin kotiin enkä koskaan enää ole käynyt siellä.

Voi huoh, sähköt meni siinä 4 aikaan osasta taloa, tietokone toimi, mutta netti ei. Kirjottelin jumalattoman stoorin ja oottelin josko ne sähköt palavus. Eiköhän se korjari söheltäny jotain niin opahasti että koko kylä pimeni ja siinä samassa hävis myös mun kirjotelma. Ylläty yllätys 20.05 palas koko taloon sähköt. noh enhän minä sitä 1,5 tuntia kauemmin kerenny väsätä..

Kongi on kumahtanut ja tulokset tuottivat päänvaivaa arvon tuomarille. Kiitoksia kaikille juttujen lähettäjille ja lukukertojakin kertyi ihan mukavasti. Kilpailusta tuli tasainen, joten tuomari heltyi jakamaan kolme palkintoa. Kakkos sijalle tuli kaksi mielestäni tasaverto sadunlyöjää, jotka saavat molemmat kuvassa olevat värikoukku, ja morrisarjan. Nämä kaksi ovat satusedät kalamään ja kirjolohikäärme. Tuomari valitsi tarinanlyönnin kuninkaaksi sutjakkaalla kerronnalla ja hauskalla tarinalla El Toro Rosson. Piti oikein useammin lukea toi tarina ja jos omasta päästä tuli toi tarina, niin kannattaa harkita kirjailijan uraa. Palkitsen El Toro Rosson käytetyllä matkaperhovavalla ja kelalla, joka on ollut mukana monessa mukavassa paikassa ja kaloja antanu niin norjassa kuin suomessakin. Uskoisin et perhovehkeet ei purnaa valintaa vastaan, vaan ovat tyytyväisiä ku uusi omistaja on tuollainen satusetä. Voittaneet lähettäkää minulle nimi ja osoitteet niin postitan palkinnot maanantaina. Uusi kilpailu jo mielessä mut ny pitää lähteä ensin lumitöihin pihalle. Tuomari on puhunu ja jälkipeliä voi pelata, mut ei vaikuta tuloksiin.

Tuli tuosta Peten jutusta vähäsen Juha Vuorisen kirjat mieleen. Kirjotas joskus lisää, täällä on kyllä lukijoita..  :wink:

Pitäis jonkunlainen tarina nurkka saitille järkätä, misssä sais juttua pukata, tai kuulemaa muille kertoa.

harri.b:n tarina meinas kokoajan keskeytyä ku repeilin nuille vertauksille:D

Kyllä tarina oli hyvä, mut ku tuomari katsoi myös kielenkäyttöön. Tarinoissa pitää olla hyvä kieliasu, et se puree lukijaan. Tämä tuomari ei hyväksy et alapää vilisee joka toisessa sanassa ja ku tarkkailee kelle tää kisa oli tarkoitettu niin siltäosin pulinat pois.

Joo en ymmärtänyt että kilpailu olikin vaan lapsille... kun puhuit tuosta "yleisestä sarjasta". Mutta kuitenkin otan tämän karvaan ja ehkä jopa hieman julmasti tuomaroidun lopputuloksen täysin "huumorilla", ja lähden dokaan viiksen kanssa! :-)

Saaliistahan aina kerrotaan kovia juttuja. Täälläkin joku pilkkiässä aina elvistelee kymmenien kilojen ja joskus oikein sadankin kilon saaliilla. Mullakin on kokemuksia kaloista, vaikka kaikki isoimmat aina karkaa. Mutta yhdenlainen tarina on jäänyt mieleen ja ajattelin sen tässä tuoda esille.
Päijänteeltä meinasin saada melkein kolme kiloisen taimenen tasurilla, mutta en sitten lähtenytkään kalalle. Paskalle kyllä ulkohuusiin menin, pökäle jääty sontapaljuun pystyyn ja mun jälkeen pytylle tullut Kake sai pakaraan liki tuumasen läpimitaltaan olevan mustelman.
Isä meinas saada 60-luvulla melkein saman kokosen,mutta sillä kalalla ei ollut toista rasvaevää. En ole asiasta aivan varma, mutta taatusti oli näin asia.
Ite kyllä melkein sain vielä melkein samankokosen, mutta kuitenkin vähän isomman, joka kyllä pääsi irti tuurasta, kun talviverkkoja nostin ja tuuralla iskin kyljestä sen taimenen läpi. Ihmettelin vaan, että vielä irtosi, vaikka samalla lyönnillä se tuura meni naapurin Pertin jalkapöydästä läpi ja se ei lähteny irti kun vasta keskussairaalassa.

Lisää vain tämmöisiä,tarinat hauskoja kuin mannen joulu ja palkintojakin oli. Ehkä tuo kirjoitusaika voisi kuitenkin olla pidempi. :-)

Quote from: Pete on November 01, 2008, 20:43:53
Saaliistahan aina kerrotaan kovia juttuja. Täälläkin joku pilkkiässä aina elvistelee kymmenien kilojen ja joskus oikein sadankin kilon saaliilla. Mullakin on kokemuksia kaloista, vaikka kaikki isoimmat aina karkaa. Mutta yhdenlainen tarina on jäänyt mieleen ja ajattelin sen tässä tuoda esille.
Päijänteeltä meinasin saada melkein kolme kiloisen taimenen tasurilla, mutta en sitten lähtenytkään kalalle. Paskalle kyllä ulkohuusiin menin, pökäle jääty sontapaljuun pystyyn ja mun jälkeen pytylle tullut Kake sai pakaraan liki tuumasen läpimitaltaan olevan mustelman.
Isä meinas saada 60-luvulla melkein saman kokosen,mutta sillä kalalla ei ollut toista rasvaevää. En ole asiasta aivan varma, mutta taatusti oli näin asia.
Ite kyllä melkein sain vielä melkein samankokosen, mutta kuitenkin vähän isomman, joka kyllä pääsi irti tuurasta, kun talviverkkoja nostin ja tuuralla iskin kyljestä sen taimenen läpi. Ihmettelin vaan, että vielä irtosi, vaikka samalla lyönnillä se tuura meni naapurin Pertin jalkapöydästä läpi ja se ei lähteny irti kun vasta keskussairaalassa.

Noni, tää oli jo huono. (https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.kalamies.com%2Ffoorumi%2Fimages%2Fsmiles%2Fbuahahaha.gif&hash=eb4a9a5da7481cda305acd0ea63f4a410c8c4b6c)

Quote from: Pete on November 01, 2008, 20:43:53
Ihmettelin vaan, että vielä irtosi, vaikka samalla lyönnillä se tuura meni naapurin Pertin jalkapöydästä läpi ja se ei lähteny irti kun vasta keskussairaalassa.

Tossa kohtaa repes ihan kunnolla. Että näitä lisää vaan :-D

Quote from: Hemulisoturi on November 02, 2008, 12:28:38
Noni, tää oli jo huono.

No, jäämme odottelemaan hyviä juttuja(si)... :-P

Kokeillaan sitten tätä tarinaa..
Oltiin aikanaan Jussin kanssa Kesijärvellä pilkillä, se oli sitä aikaa kun bussilla mentiin kun ei autolla uskaltanut lähteä, tai paremminkin ei uskaltanut enää ajaa takaisin... Hyvin tuli kalaa, yks perkeleen iso haukikin mahtui saaliiseen. Pelkkä valokuvakin painoi vissiin kolme kiloa. Siitä täyty ottaa kaksi eri kuvaakin, että saatiin se kokonaan kuvattua. Ja takaisin mennessä kun makselin lippuja bussikuskille niin kuski sanoi: "Se olis sitten kaksi aikuista ja tosta pienestä kaverista menee lasten lippu", Jussi totes että se on se meidän hauki. Kuski ajo bussin ojaan, mutta onneksi oli se hauki, sillä vedettiin se bussin perä takaisin tielle.
Siellä Kesijärvellä oli sillä samalla reissulla niin älytön syönti, että jouduttiin aina juoksemaan saareen puun taakse laittamaan survari koukkuun, ettei ahvenet syöneet sitä ennen aikojaan. Siinä tuli yksikin ukkeli ihmettelemään miten meillä oli niin paljon kalaa, mutta Jussi tokaisi siihen: "Ja kaikki omat pyydykset on vielä kokematta". Ukko lähti.
Soiteltiin sieltä Jussin mökiltä kerran kotiin ja kerrottiin, että hyvin menee, sauna on palanut ja samalla vähän meidän vaatteita ja Jussi näyttää vähän aikaa aika hassulta, mutta varmaan normalisoituu kun tukka ja muutkin karvat kasvaa takaisin. Siitä sitten taas kalalle ja naapurin ukko tuli kyselemään tuleeko kalaa. Sanottiin, että justiinsa tultiin ettei oikein osaa sanoa vielä. Siihen se totesi, että jos tulee yksikin kala niin äkkiä vaan näyttämään hänelle, ja otetaan oikein kuva paikallislehteen. Jussi kyseli, että miksi niin. Naapuri totesi että tällä paikalla hänellä on lehmät laitumella kesällä, että jos kalaa tulee niin kyllä se lehtiuutisen paikka on.

Niin ja mistä se haukiäiti kutoo pikkuhauelle villapaidan ?
-No villakuoreesta tietenkin.
Milläs se ne kutoo ?
-Kalapuikoilla tietenkin.

Hohohoho!  :-D Tossa vasta tarina. Hyvä lukea näin iltasaduksi. Loistavaa kerrontaa.  :-)

Täällä jutut senkun paranee, mut palkinnot postitin aamulla. Voittaneet saavat lähipäivinä paketit. Pilkille ku ei vielä päästä, uus kisa alkaa nyt, joten juttua saa tulla. Ikärajaa ei ole ja palkinnon lähetän voittajalle maksamalla itse postit. Perjantaihin klo. 20 päättyy jutun pukkaus ja kaikki saa äänestää voittajaa. Joka eniten ääniä saanu on voittaja. Sääntönä et yksi taru per ukko et ei yhet vain lykkää juttua. Eli nyt on aikaa kehitellä kunnolla yks mojova satu, tai tositarina. Äänestys päättyy lauantaina klo. 18.00 ja äänirohmu saa palkinnoksi jotain, jota en kerro etukäteen.

Quote from: Hemulisoturi on November 02, 2008, 12:28:38
Noni, tää oli jo huono.

No, jäämme odottelemaan hyviä juttuja(si)... :-P

Mut enhän mä noin loistavaan tarinaan pysty.

Quote from: Hemulisoturi on November 03, 2008, 19:00:51
Mut enhän mä noin loistavaan tarinaan pysty.

Mutta toihan oli hyvä..!   (https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg247.imageshack.us%2Fimg247%2F7483%2Fgoodjobwz5.gif&hash=e6e2b47fe4d3a9c4bab3494ca1c2283d7f6476ae) (http://imageshack.us)

Sanailut sikseen ja kehitelkää juttua, ettei tää mene piikittelyksi. Jos äänestys menee lauantaina yhtä tiukaksi ko f1, Niin palkitaan kaks parasta.

Äänestyksestä sen verran et se tapahtuu lauantaina, eikä joka jutun jälkeen. Eihän sitä muuten saa selkoo savusessa saunassakaan.

No nyt ei oo pilkkijuttu mut vaihtelu virkistää jos se sallitaan :roll:

----------------------------------------------------------------------


Joo se retki alkoi vähän huonosti kun pyörästä oli etupyörä nussittu ja piti koko matka paatille keulia. Hieman matkaa myös hidasti vuotava takakumi, jota piti koko ajan pumpata samalla kun polkee. Joo mutta piti se lähteä kalalle kun edellisen päivän hesarissa oli jo kuva mun tulevasta vonkaleesta. Ukko-kin vaivautui mukaan, toki autolla. Valitettavasti Mercurystakin oli gaso loppunut ja jouduttiin korvia heiluttaen lipumaan pelipaikoille. Vieläkin vähän vasenta lehteä aristaa.
Ekalla heitolla jo melkein tuli 2.47kg mertsari, mutta kuulin naapurin Kimmon savustaneen sen jo viime viikolla. Vielä se yritti syötynäkin iskeä kiinni seuraavalla heitolla, mutta en mie sitä viittinyt nostaa ylös ettei ukolle tuu heti pahamieli kun jää toiseksi. Isäukko sen kalan siitä ekana koppas, kolmen kilon siika. Se oli uus ennätys, edellinen (youtubestakin tuttu)kala jäi kakkoseksi. Niin mun ukkohan sen siinä videossa onkis ylös. Miekin siinä sitten innostuin väsyttämään vähän isomman, sellasen kuuskilosen noin arviolta. Kovasti tempoi vastaan vaikka olikin jo päätön ja purkitettu paloiksi. Useampaan kertaan piti kalikalla napauttaa ja purkista pihisi nesteet pihalle.
No joo mut siitä niitä siikoja tuli hyvin, mutta kun keskipaino putos alle parin kilon niin piti vaihtaa paikkaa. Veneeseen asti hyppivät kimppuun. Vaikka kuinka isäukon kanssa heilutettiin korvia, niin ei päästy tarpeeksi nopeasti pakoon. Piti ne suurimman potkia saappailla laidan yli ettei upota kokonaan. Miekin siitä veneen vierestä airolla napautin kunnarin, sellanen kuuskilonen taas.

Ukko ei tietenkään hyväksynyt pojan paremmuutta vaan alkoi pätemään omista saaliistaan. Oli City-marketin tiskiltä saanut haarukalla yli 8 kiloisen. Arvostan kuitenkin omaa samoilta apajilta saamaani siikaa enemmän, koska se sentään puraisi Rapalaa. Kateelliset lihamiehet tosin anastivat sen takaisin ja meikäläinen talutettiin ulos liikkeestä.

Hetken kinasteltuamme jatkettiin taas kalastusta. Ukko perhana haukansilmällään näki siellä pohjantuntumassa aika ison hauen vonkaleen. Mun vapa pyysi hengähdyspaussia kun oli niin kovasti jo väsytellyt että piti se hauki ottaa sillä 3m mato-ongella. Kiire kun oli salkkareita katsomaan niin piti vetää se jööti kylmästi suoraan ylös. Veneeseen ei kuitenkaan suostunut heti tulemaan ja ukon piti sitä ensin pätkästä nyrkillä muutaman kerran. Ukko punnitsi sen painoksi 16kg, vaikka se mun mielestä näytti ainakin 17 kiloiselta. Aika tukevassa kunnossa oli kun pituutta vaan 99cm ....Wayne Gretzkyn numero. Gretzky on kans kova kalamies, kävi täällä Suomessa kerran ongella, mie vähän opetin sille niksejä. Hyvin oppis, kaveri oli ihan liekeissä ...4 salakkaa veti laiturilta, viides pääsi karkuun. Kiitokseksi se näytti mulle pari näppärää kikkaa kaukalossa. Ei se tosin mitään uutta ollut kun mun ukko ne kikat sille aikoinaan opettikin.

Mut joo mun piti oikeest lähtee kattomaan niitä salkkareita ja kun ei tuo syötikään ollut sinä päivänä mitenkään erityinen. Olihan se hauki melkonen sonni. Sana kiersi nopeesti ja kylältä lähti ihmiset isolla joukolla meitä vastaan. Se jalatonkin jätkä millä ei ollut käsiä, juoksi halaamaan meitä ja kävi keulimassa sen mun huonokuntoisen polkupyörän kotiovelle. Yleisön pyynnöstä me grillattiin se kala siinä kunnantalon parkkipaikalla.

Oisin  mie tästä aikasemmin jo laittanut rapsaa, mutta sähköt napsahti just päältä ni en sit viittiny enää uudestaan kirjottaa. Kuitenkin olis ihmiset tullut turhan kateellisiks. Ja tämä tarina ei sitten ole palturia....

Kevät talvella oltiin taas Jussin kanssa pilkillä. Vitutti se aamusta alkaen jatkunut sade, mutta ei se mitään haitannut kun Jussi oli kuullut, että kalat on sateella sillan alla suojassa ettei ne kastu. Joten sinne sitten. Kalaahan tuli taas aivan perkeleesti, ainut oli vaan se kun kaks isompaa nostettiin reiästä jäälle niin vedenpinta laski sen kahdeksan metriä ja haittas vähän tuota pilkin upotusta. Siihen Jussilla oli kyllä idea avuksi, kairataan muutama reikä siihen sivummalle niin sadevesi pääsee jään alle. Se olikin oikein hyvä idea ja kalantulo jatkui.
Muutama tunti siinä meni ja vietiin välillä repussa kaloja peräkärryyn parkkipaikalle. Oltiin ostettu oikein pilkkihaalaritkin, sellaset voimahaalarit missä oli sisäinen vessa ja minikeittiö. Jussilta paloi taas hiukset kun se keitti meille kahvia ja unohti avata vetskarin. Mutta se varmaan kanssa normalisoituu kun saa ne puolivartalositeet pois. Samoin sen vaimo sanoi kotona, että sen sisäisen vessan voi myös joskus vetää, ettei se kaikki sonta keräänny lahkeisiin ja sitten se ei enää ole kelluhaalari, pikemminkin pallohaalari kaikesta siitä kaasusta. Mutta Jussi oli sitämieltä että hän oli juuri keksinyt paukkuliivien tilalle paukkuhaalarit. VTT vaan vaatii niiden haalareiden käytön sallimiseen kaasunaamari pakon ja alueen eristämisen 200 metrin säteellä tartunta- ja räjähdysvaaran takia.

No, siinä aikamme kalasteltuamme tavattiin siinä rannassa nuori eläkeläinen pussihousuissa. Juteltiin aikamme ja huomattiin kasa ratakiskoja siinä eläkeläisen Mersun takana rannassa. Kyseltiin mistäs nuo ovat, ja eläkeläinen kertoi niiden kelluneen siihen ennen jäiden tuloa ja hän ajatteli kerätä ne parempaan talteen.

Mentiin takaisin ruohikkolahteen ja kairattiin parikymmentä reikaa hauen toivossa. Jussi tempas heti kättelyssä yhden parikiloisen, joka meni aivan keltaiseksi ja mätäni jäälle, koska Jussi oli unohtanut haalarin vetskarin tällä kertaa auki. Joten ei ihan vielä uunihauki fileitä. Lokki sen nappas mukaansa ja hetken päästä putos sen nuoren eläkeläisen Mersun katolle kuolleena. Sitten nappas mulla aimo hauki, vetäsin sen yhdellä tempasulla reiästä ylös, koska se vesihän oli laskenu sen 8 metriä kun suollettiin siellä sillan alla ahventa aivan tuhottomasi. Se hauki oikein hyppäsi rantaheinikkoon ja lähti siitä kiireen vilkkaa luikertelemaan rantaa pitkin. Oli se vaan melkoinen käärme kalaksi. Minä juosta jolkotin perässä, mutta se vaan kemurteli yhä nopeampaa. Sellaiset kymmenen kilometriä luikerreltuaan se väsähti ja jäi siihen metsäpolun varteen makoilemaan ja heitteli mua lumipalloilla. Kun se vihdoin päästi lähelle, huomasin että sehän olikin iso hauki. Siinä se irvisteli huumorintajuisen näkösenä ja etuevät lunta raapien.
No, onneksi sattui kirves mukaan ja minä jysäytin sitä hamarapuolella keskelle otsaa, mutta eihän se tehonnut ollenkaan. Siinä se vaan vihelteli Porilaisten marssia. Silmät vaan pyöri päässä, mutta kohta se oli jo heittämässä mua lumipallolla kohti päätä. Otin parin metrin vauhdin ja huitaisin sitä teräpuolella uudelleen. Sehän halkesi siihen paikkaan ja sisältä purkautui sellainen määrä ahventa, että näytti siltä kuin turistibussi olisi haljennut. Koko se ahvenparvi lähti kiemurtelemaan kohti meidän peräkärryä ja sitä aimo saalista siellä. Huutelivat siinä matkalla vielä kaikenlaista "Viva Los Lobos" tai mitähän nyt olisi ollu. Mutta lopputulos oli se, että Jussi putos jäihin ja sen pelasti se paukkuhaalari sekä kaasunaamari, järven vesi nousi takas samalle tasolle kun ne ahvenet kaato sen peräkärryn ja saalis karkas ja minä heräsin ja päästin koiran ulos. Onneksi meidän Ootto-onkeen nappas joku ihme kala joka nielas melkein kokonaan sen syöttitahnapallon, Jussi oli tehnyt isojen poikien tahnapallon siihen ja tuossa lopuksi on kuvakin siitä kalasta ja tahnapallosta.
Vituttihan se tietysti, mutta aina ei voi saada, mullakin siitä on jo piiiiiitkä aika.
(https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg171.imageshack.us%2Fimg171%2F7073%2Fmonnijq2.jpg&hash=04a8d30fb08f7ba9cb630430071a326f6c80b32a) (http://imageshack.us)

Tipahdin aika huolella tota peten viestii  :-D :-D (hekottaa vedet silmissä)

Quote from: Kipster on November 05, 2008, 09:29:13
Tipahdin aika huolella tota peten viestii  :-D :-D (hekottaa vedet silmissä)

Kyllä minuakin nauratti varmasti yhtä paljon, jos ei enemmänkin..
Alussa oli heti parhaita kohtia: "Että kalat on sateella sillan alla suojassa ettei ne kastu".. "Jussin" kuulopuheita.  :-D

Tälläisiä pitäisi saada lukea useamminkin.  :-P

Alkuhan on ollut lupaava ja lukemistahan riittää ku, naputtelette juttua tulemaa. Kyllä näitä mielellään lukee.

Onko tosi et täällä on näin vähän jutunkertojia. Nopeutetaan lopputulosta jos tarinasuonet on tyrehtyny. Ei palkintoja ole vielä jaettu, et jos jollain on juttua, niin ei muuta ku kirjottamaan. Tämähän arvostelulaji ja siinä ei aina paras voita, et rohkeesti vain. Seuraavana on sitten pilkkikisa ja siinä ei selitykset tepsi.

Come on, tekstiä kehiin. Meikältä on ideat finaalissa, mutta olen muutenkin jo estetty osallistumasta lisää. Peteltä varmaan löytyis stooria, antaa miehen kirjoittaa vaikka kilpailun ulkopuolelle. Tosi hyvää tekstiä  :wink:
...useammatkin kun vain innoistuis

Rosso on oikeassa, et muutetaan sääntöjä, et voitte lähettää juttuja niin monta ku keksitte. Aattelin ku edellisessä kisassa ei aika kaikille riittäny, et nyt ku on aikaa tulee tarinaa tosi monelta. Muutetaan siis sääntöä et tarinoita voi laittaa rajattomasti ja yks voi sitten äänestyksessä puhistaa palkintopöydän.

Olin tossa toissapäivänä ensijäillä kokeilemassa, miten ne suurehkot syö. Naapurin Jamppa se kertoi kuinka se oli päässy väsyttelemään semmosta ainaki nääääääääääin suurta pannukarkeaa. Siitä vit... vitsiintyneen päätin lähteä itsekkin kokeilemaan miten se kala syö. Toissa päivänä pistin pilkkivehkeet kuntoon ja pistin eväätkin (arvelin, että menee vähän aikaa ennen kuin Se Suuri nousee) Nooh, nukuin hyvät yöunet ja aloin polkea kohti ottipaikkaa. Kaikki viimeisen päälle uuden tuoksuiset vehkeet oli päällä ja repussa, kun talsin jäille. Jääsahan olin teroittanut, kirveskin oli nopeasti saatavilla, ison varalta tietenkin, siimana tommosta mitä ne käyttää tuolla rapakon takana kunne Tappaja haita pyydystelee (kannattii katsoa kyseinen elokuva), eli lähemmäs vaijjeria. Onkena käytin traktoria (joka osottautui virheeksi) joka tuli komiasti pyörän perässä. Syöttinä käytin naapurin Jamppaa.

Noh, perille päästyäni kattelin sopivan näköistä paikkaa. Ja sehän löytyi! Heti rannassa pohja putuaa lähemmäs kilometrin ja pohja on kivikkoista ja kumpuilevaa, eli assujen maata. Siinä aloin sahaileen ja pistin naapurin ankkurin nokkaan ja kvajjerin toisenpään traktorin akseliin. Kun naapuri oli noin 600m syvyydessää, aloin kaasuttelemaan traktorilla, jolloin se värisee mukavasti (morrimiehet tietää mistä mää puhun). Noh, hirtin kaasun pohjaan ja aloin syömään eväitä. Ihan vesi herahtaa kielelle kun muistelen niitä eväitä: salaatin lehtiä ja porkkana, pala painikkeena raikasta hookaksoota. Ai että! Mutta kesken ruokailun alakoi traktori yllättäin liukua taakse päin, kohti pilkkireikää. Heitin rehut menemään ja hirtin kaasun pohjaan ja toivoin parasta. "Saamarin Jamppa minkä teit, houkuttelit oikean kyrmyniskan. Hehe, vanha piru!"  pohdiskelin. Mutta sitten tapahtui mitä kauhein asia; IVP eli Iso Vei Pilkin ja traktori sinkoutui suoraan kohti Ruotsin laivaa. Mutta kissamaiset reflexit pelastivat minut ja säästyin pahimmilta naarmuilta. Keräsin rehut kokoon ja puputin ne loppuun.

Kotona naapurin vaimo kyseli Jamppaa. "Juu, se jäi vielä ihmettelemään sen irti päässeen kokoa, sillä voi mennä vähän myöhempän nytten" totesin ja meinin sisälle nukkumaan!


Kuten näkyy, en ole mikään tarinan väsääjä...

PS. Eilen löydettiin kavereitten kanssa traktorini (se uppos sillonku se osu Ruotsin laivaan, kuin Titanic) haettiin sitten kaverin traktori apuun. Tässä vielä tilannekuvaa traktorin hausta
(https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.englishrussia.com%2Fimages%2Fcountryside%2Ftractor_in_river%2Ftractor7.jpg&hash=c2966f068479ef4e0574e6fbbde5dad61dac6bba)

Laitan huomenna tänne tarinaa, joten älkää sulkeko vielä kilpailua, vaan odottakaa rauhallisesti.

Näillä uusilla säännöillä mennään sinne perjantaihin klo. 20. Lauantai on sitten se äänestyspäivä ja klo. 18.00 ratkeaa kuka on tämän saitin kalasatusetä. Palakintojaki ois jaossa, mut empä vielä etukäteen kerro, Ettei joku Antti Tuuri niihen takia osallistu. Näpytelkää näppäimiä ja hauskuuttakaa tän saitin lukijoita.

Jos vielä tehtäis sarjat eli  Yleinen- ja nuortensarja? Sais jotain mahiksia Peten ja Toron jutuille

Nuorten sarja oli jo ja nyt sitten katotaan avoimessa luokassa, kuka on satusetien kunkku. Tämähän vaatii mielikuvitusta ja katotaan kellä sitä on. Tämän jälkeen katotaan kuka osaa tosissaan pilkkiä, kun kalan koko ratkasee. Nyt vielä mahollisuus palkinnoille satuilemalla, mut jatkossa pitää olla näyttöä kuvien kera.

Nuoremmiltahan sitä mielikuvitusta pitäis just löytyä.
Joko morripoika sai sähköt takas?

Luin taas lehdestä miten ne "kunnon kalamiehet" olivat taas saanet niitä parin satkun taimenia pilkkijäiltä ja mikä ettei, etten itsekin kokeilisi. Reissu suunniteltiin ensin kunnolla ja sitten launtaina oli aika käydä taistoon. Pilkissäni minulla oli siimaa joka kesti mitä vain, siis todella mitä vain. Pilkkinä toimi vain kuusamon suurin räsänen ja vapana isän seiten tonninen ambasseur ja järeä jerkkivapa. Kelkallahan jäille potkuteltiin, kun oli otolliseen paikkaan päästy, sillan viereen syvänteeseen, laitoin suureeen koukkuun viljakäärmeen (ei kuitenkaan meinannut mahtua, joten piti pätkästä häntää) ja tein pienimuotoisen avannon pilkkireijäksi. Siinä sitten kahvia ryystäessä, puhelimeen puhuessa ja muutenkin huonoimmalla mahdollisella hetkellä se nappasi. Ainakin tonnin jötkö. Taistelu oli kovaa ja hetken aikaa pilkittyäni tajusin, että yksin en sitä koskaan ylös saisi. Parin minuutin päätöksen jälkeen tulis siihen tulokseen, että järkevintä olisi sitoa siima läheiseen siltaan kiinni. Näin tehtyäni ajattelin soittaa kaverille, mutta ei perhana Nokia simahti heti kun oli ehtinyt Jannelle sanoa terve. Ei siis auttanut muu, kuin lähteä potkuttelemaan kohti kaupunkia ja hakemaan apujoukkoja.Menin läheiseen kapakkaan ja pian sieltä tultiin kera kymmenkunta kamelia kohti pilkkijäitä. Perillä sitten ihmeteltiin, että mihin se silta oli kadonnut. Hetken kuluttua kuitenkin hoksasimme, että eihän täällä ollut jäitäkään. Viiden minuutin kuluttua näimme miten silta tuli kovaa vauhtia kohti paikkaa jossa olimme. Eikä pelkkä silta, veden pinnan alla tuli se suuri jötkö ja veden pinnalla suuri betonisilta, niiden välissä kulki mitä vain kestävä siimani. Jättiläinen kuitenkin kääntyi viime tingassa ja minä ja kaverini Janne hyppäsimme sillan kyytiin. Mutta kalani meni vain koko ajan eteenpäin kohti merta. Ajateltiin Jannen kanssa, että mahtuuhan täällä sillalla vaikka nukkumaan.Siellähän sitä nukuttiin ja annettiina kalan väsyttää itseään, kunnes herättiin kun puhelimeni soi. Samalla tajusin että kala ei enää liikkunutkaan niin nopeasti ja olimme taas matkalla kohti paikkaa josta koko juttu alkoi,ilmeisesti edessä ollut jääpeite pakotti väsyneen kalan kääntymään. Mutta puhelimeen. Suomen tielaitoshan sitä soitteli, että silta puuttuu. Ei kuulemmma ollut kovin halpa silta ja minä maksaisin, jos silta ei ilmaantuisi takaisin päivän loppuun mennessä.Kohta tuli toinen puhelu. Iskä soitteli, että missä se hänen Ambasseurinsa oli. Ja ihmetteli hän sitäkin kun Ilta-Sanomissa luki, että mien oli varastanut sillan.Ja taas takaisin kalan matkaan.Ihmettelin miten saisin sillan takaisin paikoilleen siten, ettei kalani veisi sitä taas uudelleen. Kohta keksin, että Jannehan kantaa aina mukanaan pikaliimaa hätätapausten varalta. Levitimme pikaliiman sillan molempiin päihin. Ja kun oli kalaseni uinut kohdalle sillan, meni silta kohilleen ja pikaliima lukitti sen paikalleen. Näin oli kala siimassa kiinni, eikä muuta voinut. Vedimme kalan kuivalle maalle seutukunnan kaikkien traktorien kanssa ja nousi han se kala sieltä ylös. Punnitsimme kalan ja painoa tuli 120 KG ja lajiksi järvilohi. Savustimme kalan ja söimme sitä usean viikon ajan. Jannelle annoin kalasta puolet, sillä olihan pikaliima hänen. Eikä se siltakaan tainnut niin kovin suuri ja betoninen olla. Kolme metriä pitkä ja kaksi leveä puusilta. Suomen tielaitos on vaan niin kovin köyhä että oli jo huolissaan. Sanomme kuitenkin Jannen kanssa sitä aina betonisillaksi, koska sen päälle on jostakin tippunut kännenen kokoinen möykky sementtiä. Iskän ambasseur kuitenkin hajosi ja piti ostaa uusi.

--------------------

Ei nyt niin kovin hyvä tarina, mutta parempi kuin edellinen. Enkä ole mitään kirjoitusmiehiä, kuten tarinasta näkee mutta aina kannattaa yrittää.(varsinkin jos on palkintoja.) :-)

Aateltiin siinä seuraavana aamuna lähteä isän kanssa kilkille ja näin me teimmekin.
Aamulla vetästiin haalarit niskaan ja lähettiin siikapilkille Raahea kohti. Ennen kuin kerettiin edes matkaan isä huomas, että bensa luukun korkki puuttui. No eihän se mitään laitoimme siihen näppylä hanskan korkiksi.
Kerkesimme rauhallisesti ajella 20km, kunnes eteen päsähti ratsia.
"Puhaltakaas pilliin pitkään ja rauhallisesti"
"Piru vie kun tuli otettua pari" Isä sanoi.
"Puhalletaas nyt vaan siihen pilliin...   ..Mutta kyllä tämä nollaa näyttää??"
"OHO! Ainiin.."
"Mitä?"
"Onhan siitä jo reilusti yli viikko kun otin" Isä tokaisi ja painoi kaasua. Matka jatkui.
Päästiin perille ja kun isä astui ulos autosta hän sanoi "nyt ei oo kuule poika homma hanskassa se imasi sen näppylä hanskan tuonne sisälle!"
Noh siitä huolimatta menimme pilkille.
Ei kestänyt kauaakaan, kun isä luuli saavansa ison siian mutta repäisikin jäälle jumalattoman hauen. Lähdimme siinä juoksemaan haukea välittömästi karkuun.
Hetken päästä isä huusi, "että nyt se hauki on ihan kannoilla juokse niin paljon kuin pääset!"
Mie vastasin "ei tässä niin hirvee kiire ole, ollaan 11 kierosta edellä"
Hetken päästä hauki väsyi juoksemiseen ja kuoli. Punnitsimme sen punna näytti 16,2kg. En tiiä oliko puntarissa vika kuin meidän mielestä se oli vähintään 16,5kg
Tässä päättelimme, että jos mormuskalla tulee tän kokosia kaloja, niin tasuria ei missään nimessä pidä mennä siimaan laittamaan.
Jatkoimme siian pilkintää, muttei kun mitään kuulunut, päätin mennä kattomaan siinä lähistöllä olevan ketun loukkuni.
Palasin 15min päästä loukun kanssa takaisin isän tykö  kettu luokussa. Isä ei ollut saanut mitään. Tai oli se pari piskusta 3kg siikaa kolkannu pumerangilla sinne avantoon.
Isä näki ketun ja tarkasteli sitä sinne häkkiin sanoi "Ihan hyvä kettu" Jolloin samaan aikaan hänen teko hampaat tippui sinne loukkuun ja kettu puraisi ne palasiksi. Siitä huolimatta jatkoimme pilkintää. Isä tiiraili hampaattoma avantoon ja näki kuinka valkohai lipu ohi. Hän täräytti heti harppuunalla sitä siitä avannosta, ja saikin valkohain siiman päähän. Isä repi sitä käsi voimin hetken aikaa ja sai sen tulemaan lähelle avantoa, valkohain hurjista pyristelyistä huolimatta. Kun isä sai sen valkohain tulemaan jään reunaan jää alkoi repeillä niin valtavasti, että emme uskaltaneet nostaa haita ylös, koska jää olisi hajonnut varmasti. Päätimme siis vapauttaa Valkohain, vaikka olisimme sen saanneetkin siitä 4" reiästä varmasti ylös.

Pilkimme vielä hetken kunnes luvantarkastaja pääsi yllättämään, (siinä paikass jossa pilkimme olisi pitää olla erikois lupa)
Mie lähdin juoksemaan hurjaa kyytiä kohti Ruotsia, mutta kunto loppui jo 3minuutin päästä, kun olin puolivälissä ja tarkastaja sai minut kiinni.
Kaivoin luvan taskustani ja näytin tarkastajalle.
Tarkastaja totesi luvan olevan täysin kunnossa ja kysyi "Miksi ihmeesä lähdit juoksemaan pakoon?"
Minä vastasin" no, kun isällä ei ollu sitä lupaa.."
Tästä kimpaantuneena tarkastaja sanoi lähtevänsä Ruotsiin kahville. Mie hölkytin takaisin hampaattoman isäni luo pilkille.
Päätimme lähteä kohti autoa ja pois vaatimattoman 16,2kg hauen ja parin 3kg siian kanssa.
Autolle päästyämme ja hetken startailtuamme muistimme sen näppylä hanskan..  Eihän se auto suostunut hievahtamaankaan.
Soitimme taksin ja ajelimme sen kyydissä kotiin.
Kotona isä mietti, että nämät 16,2kg hauki ja pari siikaa maksoivat meille lähes 1000e
Siihen mie vaan tokaisin "Oli se hyvä, ettei enempää saatu"




Tämä on sitten aivan varmasti totta.   

Aamen.

No meni pilkkireissu melko mönkään kerran ja tilanne hävettikin melko paljon.
Illalla laitoin kaikki pilkkikamppeet valmiiksi, aamulla oli tarkoitus 6:00 herätä ylös ja merelle ahvenjahtiin. No laitoin kaikki kamppeet aamuksi valmiiksi ja päivällä oli jo haettu kaupasta punaisia morreja ahvenia varten. Sitten menin nukkumaan ~22:00 aikaan ja uni tuli heti, sitten heräsin ja luulin, että on aika lähteä, ajattelin mennä iskän ja veljen herättämään, mutta join ite eka aamukahvit ja siinä samassa luin jotain lehteä, joka oli illalla jäänyt pöydälle ja siinä sitten vilkaisin kelloa ja se oli ~1:00. Siinä sitten rupesin itsekseen nauramaan ja eihän se auttanut, kun mennä takaisin nukkumaan. Onneksi en mennyt herättämään ketään. Uni tuli taas uudestaan ja iskä tuli sitten herättämään minut, laitoin vaatetta päälle ja menin menin keittiöön. Tälläkertaa kello oli vartin yli kuus, eli nyt noustiin oikeaan aikaan. Join kahvit ja luin postin, sitten vein pilkkikamat autoon ja kohta lähdimme merta kohti. Iskä anto mulle sitten UR:n kairan terän ja käski vaihtaa sen matkan aikana. No minähän aukaisin ruuvin ja otin vanhan terän pois, sitten uuden terän puotin paikoilleen ja rupesin ruuvia laittamaan takaisin paikoilleen. Eiköhän siinä samassa tullut pikku "kuoppa" vastaan ja auto heilahti sen verran, että sormi osui kairan terään ja veri lenti. Pidin sitten vessapaperin palasta siinä jonkin aikaa, enkä voinu sormea liikuttaa ettei haava aukea uudestaa. Otin kairan terän uudestaan ja sain sen sen paikoilleen ruuvia lukuunottamatta. Ruuvia rupesin laittamaan, niin eka sain mutteria ehtiä vartin, kun sekin oli siinä samassa lentänyt penkin alle. Onneksi sain laitettua ruuvin paikalleen, kiristettyä sen kohdalleen ja teräsuoja tuli myös paikalleen.

Päästiin perille, parkkipaikalla otin kamppeet mukaan ja lähdin kävelemään jäätä kohti. Kävelin noin puoli km ja laskin kamat jäälle, sitten siinä lähellä oli muitakin pilkkijöitä, jotka sai muutaman kalan. Rupesin kairaamaan uudella terällä ja eiköhän siinä minun kohdalla sattunut olemaan kivi, johon sitten kairasin päälle ja uusi terä paskana. Nakkasin kairan hermona menemään ja kävin lainaamassa jonkun kairaa, että saan pilkkireijän. Tein reijän ja aloin pilkkimään, sitten tuli muutama 200-300g ahven ja vaihdoin pilkkireikää parikymmentä metriä eteenpäin. Siitä ei tullut sitten yhtään mitään ja miten uutta reikää teet, kun ei oo kairaa. Isä ja veli oli jossain kaukana, ettei niistä näkynyt, kun musta piste, enkä viittinyt lähtä sitten sinne kävelemään.
Pari tuntia tuosta eteenpäin kävin vanhoja pilkkireikiä kokeilemassa, mutta eipä niistä mitään tullut. Yhtäkkiä rupesi tuulemaan todella kovaa ja pakkasta oli ~-25 astetta, eli huono yhdistelmä. Kun kalaa ei sitten tullut otin repusta ruisleipää ja limukkaa. Söin ite sitten, kun kalat ei syönyt ja kun eväät loppu, niin aloin uudestaan pilkkimään. Sitten alkoi todella paljon oksettamaan, tuli kylmä olo ja ihan niinku rupeaisi kuume nousemaan.
Piättelin mahaa, mutta ei auttanut. Oksensin jäälle ja sain hävetä silmät päästä, kun siinä oli vielä jonkinverran väkeä. Hyvä kun siitä tuli muutama ystävällinen pappa auttamaan ja kun pääsin pilkkijakkaralle istumaan, niin mietin autolle menoa. Lähdin sitten kävelemään autolle päin ja oli tosi tuskanen olo, kun pääsin autolle. Kaikki pyöri silmissä ja ei jaksanut oikeen mitään miettiä, eikä mistään jaksanut tajuta mitään. Laitoin kamat auton viereen ja vedin auton oven kahvasta. Ovet oli tietenkin lukossa. :| Olo oli sellainen, että taju lähtee, eikä mitään jaksa. Iskä ja veli oli mun onneksi mennyt sinne pilkkiläryppääseen, missä minä olin ja ne papat oli varmaan sanonu niille, että olin lähtenyt. Iskä tuli käymään autolla ja aukaisi mulle oven ja anto mulle avaimet. Se meni ite sitten jatkamaan pilkkimistä ja minä laitoin vebaston päälle, että tulis vähän lämpimämpi. Enköhän ollut sitten nukahtanut penkille ja heräsin, kun muut tuli autolle. Pään alla tuntui melko kostelasta. Nousin ylös ja katoin penkkiä. Olin oksentanut siihenkin ja sitä paskaa oli myös hiuksissa. Sanoin iskälle, että ajaa äkkiä kotia ja niinhän se teki. Kun oltiin kotona jätin kaikki pilkkikamat autoon ja menin suoraan suihkuun. Jalat justiinsa kanto mua, suihkun jälkeen menin sänkyyn ja rupesin mittaamaan kuumetta. Mittari näytti muistaakseni yli 38 astetta, jos nyt sitten oikeen muistan ja siihen sitten nukahdin, ehkä muista loppuillasta yhtään mitään...

Sellainen nyt.  :wink: Tuo tapahtu silloin kun olin 11v, eli on siitä jo vähän aikaa.

Viimetalvena tapahtunutta

Isoveljen kans käytiin merellä pilkillä. Ahventa tuli mukavasti ja oli aika lähteä autolle (noin kilometrin päässä pilkkipaikasta). Vedin ahkiota perässä, joka oli täynnä isoja ahvenia. Yhtäkkiä rupes tulemaan lunta hirveesti ja jäimme vähäksiaikaa paikalleen. Lähdimme vahingossa väärään suuntaan ja vähänaikaa (monta tuntia) käveltyämme saavuimme merenrannalle. Kysyimme "paikalliselta", missä olimme ja emme saaneet vastausta suomeksi, vaan äijä (nimeltään Pen) puhui RUOTSIA. :-o. Mihin olimme tulleet? Kysyimme, missä on Riutunkari (automme paikka), mutta emme saaneet vastausta. Olimme kävelleet Ruotsiin. Kysyimme, missä on Oulu ja nyt saimme vastauksen, äijä viittoi itään päin. Hän käski kävellä puolenkymmentä Penin kulmaa.

Lähdimme kävelemään, mutta eksyimme taas suunnasta ja lähdimme vahingossa kävelemään pohjoiseen. Muutaman Penin kulman päästä saavuimme korkean kallion juurelle. Kalliolla laidunsi lampaita. Kävelimme kylää kohti ja havaitsimme, että satamassa oli paljon kalastusaluksia. Miehet kantoivat turskia, seitiä ja pallaksia perattavaksi. Nyt oltiin siis Norjassa. Tiedustelimme tietä Suomeen, mutta miehet eivät osanneet neuvoa, joten päätimme lähteä etelään.

Eksyimme taas ja jouduimme jäälautalle, joka seilasi merellä vapaana. Kairasin reän ja sain sillin. Käskin isoveljen tehdä muutama reikä viereen ja laitettiin yhteen iskukoukku, ja koukkuun silli. Kohta siimaa vietiin ja alkoi väsyttely. Onneksi siima oli kestävää ja kohta reiästä kurkkas hylje :-o. Vedimme hylkeen ylös ja suolistimme sen. Sotkimme lautan verellä, kun hylje pisti vastaan ja kohta lauttaa kohti porskutti jääkarhu. Jääkarhu söi hylkeemme, mutta ei "tropiikista" saamiamme ahvenia. Isoveli mittasi kännykällään lämpötilan, joka oli - 35 astetta. Olimme menossa pohjoisnavalle. :|

Hyppäsimme jäälauttaan, joka oli matkalla länteen. Kohta jäälautta kolahti "mantereeseen" ja nousimme kuiville, mutta kylmille. Kävelimme jonkun matkaa ja saavuimme pyöreiden majojen luo. Koputimme oveen ja menimme sisään. Sisällä istui perhe, tuttu meille, sillä kotimaastammekin löytää eskimoita, nekin kylmässä. Vain eri valmistaja. Tarjosimme pohjoisen porukoille ahventa, mutta sitä ne eivät halunneet. Söimme tuoretta valaan lihaa, jota oli loputtomasti. Söimme myös valaan rasvaa, joka sai vatsan mukavasti pulleaksi. Heilautimme hyvästit ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Joitakin poronkusemia käveltyämme tulimme maalle, oikealle maalle. Onneksi maassa oli lunta, joten ahvenia ei tarvinut jättää. Pahaksi onneksi peräämme lähti joukko mustia otuksia, mustakarhuja. Kipaisimme karkuun, mutta menetimme muutaman ahvenen. Läheltä kuului kosken kohinaa ja menimme katselemaan kun karhut napsivat lohi koskesta. Jokin paikallinen sulkapäähineinen porukka lähti peräämme ja meidät saatiin kiinni. Päänahkamme jätettiin rauhaan, koska hiukset olivat niin likaiset. Vaihdoimme itsemme muutamaan ahveneen ja pääsimme lähtemään. Olimme olleet Pohjois-Amerikassa, ilmeisesti.

Käveltyämme hetken, jouduimme kahlaamaan pienehkön salmen yli ja tapasimme paikallista vinosilmäistä porukkaa, jota oli. Sitä oli niin paljon, että voi että. Menetimme taas pilkkiahvenia, mutta karautimme karkuun. Kohta pakkanen kiristyi ja hangen paksuus kasvoi johonkin kahteen metriin. Pakkasta oli 58 astetta ja ahvenet säilyivät taas pakkasessa. Susilauma janosi ahvenia, joten kohtasimme taas vaikeuksia. Tarjosin yhtä 200 gramman kaunista pannukarkeaa, kun selkäevän piikki osui sormeen. Sormeeni sattui ja siitä vuoti verta. Ulvaisin ja koko susilauma katosi, kuin tuhka tuuleen. Isoveli nosti kairan olalleen ja lähdimme eteenpäin. Paikallisen kieli oli jotain tällaista: islischukauzuraailjatshckinromir, joten emme jääneet turhia kyselemään. Olimme entisen Neuvostoliiton (nykyään Venäjä, tiedoksi) alueella. Kävelimme jotain jäistä leveää virtaa pitkin ja saavuimme rannikolle.

Kävelimme etelään ja isoveli istahti pilkille. Huomasin veden olevan kirkasta, sopivaa näköpilkkimiseen. Pohjassa näkyi banaanin kuoret. Kuoreen oli liimattu lappunen josta sai selville, että banaanit oli ostettu S-marketista Oulunsalosta. Katsoin suoraan kohti jonkin matkan päässä olevaa autoa. Sanoin isoveljelle, että lähdetään ja kohta ajelimme kotia kohti, ahvenet peräkontissa.

QuoteLähdimme vahingossa väärään suuntaan ja vähänaikaa (monta tuntia) käveltyämme saavuimme merenrannalle. Kysyimme "paikalliselta", missä olimme ja emme saaneet vastausta suomeksi, vaan äijä (nimeltään Pen) puhui RUOTSIA. :-o. Mihin olimme tulleet? Kysyimme, missä on Riutunkari (automme paikka), mutta emme saaneet vastausta. Olimme kävelleet Ruotsiin.

Joka kertahan (tai ainakin lähes) kun pilkillä on, niin tulee ruotsalaisia vastaan. :-) Muttei sinne monta tuntia tarvitse kävellä, pari minuuttia riittää.

Vielä muutamatunti aikaa sepittää tarinaa. Hyviä juttuja on tullu, mut vielä ehtii murjaista.

Lähdin tässä yksi päivä pilkille. Menin ensin rantaan ja otin sieltä veneen varmuuden vuoksi, sillä jäätä oli vain 50cm. Olin soutanut melkeinjärven keskelle kunnes huomasin että airot jäi rantaan joten kävin hakemassa ne. Sen jälkeen menin keskelle järveä. Kauhukseni huomasin että veneen tulppa puuttui. Se ei haitannut sillä tein lumesta uuden tulpan veneeseen. Sitten aloin kairata kairasin peräti 15 minuuttia kunnes huomasin että olin kairannut veneen pohjasta läpi. Silloin alkoi ketuttamaan. No, se ei silti lannistanut minua.
      Kaivoin 5 metrisen virvelini ja aloin heittelemään. En ollut käynyt pitkään aikaan kalassa ja sen huomasi, sillä en millään osunut pilkkireikään. No hermothan siinä meni, joten otin haulikon ja rupesin räiskimään pilkkireikään. Heti sieltä alkoi kalaa tulla tasaiseen tahtiin. Harmikseni panokset loppuivat joten päätin vielä kokeilla virveliä. Eikä sillä tullut mitään. Sitten huomasin että eihän siiman päässä ollut uistinta. Otin povitaskustani teräslankaa ja taittelin siitä räsäsen käden käänteessä. Sillä tuli 5 kirjolohta ja 3 monnia. Siimana käytin tavallista 1.5kg pilkkisiimaa, joten ei ihme että 50 kg monnin väsyttelyssä kului peräti puolitoista minuuttia.
     Päätin olla vähän aikaa hiljaa ja kuunnella veden liplatusta ja joutsenten laulua. Otin T-paitanikin pois sillä järvellä oli niin kuuma. Katsoin uimareita jotka menivät ohitseni ja tervehti minua. Sitten jatkoin pilkkimistä. Vaihdoin kuitenkin paikkaa ensin, ettei kalastus rupea maistumaan puulta. Kairasin uuden reiän puun viereen ja aloin pilkkiä. Ei oikein tullut mitään. Lähdin sitten kotiin. Matkalla tarkistin katistkan ja verkkon. Harmikseni airo tippui veteen joten jätin veneen jäälle ja lähdin kävelemään kotiin. Sitä ennen kuitenkin laitoin ankkurin jään päälle ettei kukaan vain veisi venettä. Kotona sitten söin kalat raakana sillä minulla oli kova nälkä. Loppujen lopuksi reissu meni ihan nappiin ja ajattelin mennä ensi viikolla uudestaa. :wink:

Sori, mutta nyt oon vähän pihalla. Onko tässä edelleen joku kilpailu käynnissä, vai kirjotteleeko porukka vain huvin vuoksi tänne?  :?

Kolmevarttia aikaa rutistaa vielä juttujen juttu. Ei muuta ku näpytteleen.

Tapahtui viime vuonna:

Olin jo pitkään odotellut jäitä. Viimeisen viikon ajan olin kävellyt pitkin penkkateitä ja tutkinut suvantopaikkojen poukamia josko edes vähän jäätä olisi. Olin taas kävelyllä ja päätin käydä katsomassa edellisvuotista loistavaa särkipaikkaa.
Kävellessäni tuttua tietä kohti ottipaikkaa alkoi jo hämärtää. Jo kaukaa näin, että jäätä kyseisessä paikassa näyttäisi olevan. Silmääni pisti myös omituinen valonkajo poukamassa. Lähestyessäni paikkaa minulle tuli tunne, että täytyy kääntyä takaisin. Kuitenkin päätin jatkaa matkaa ja kokoajan kävellessäni minusta tuntui, että teen nyt pahan virheen.

Tulin rantaan. Jäällä oli lunta, vaikka missään lähiseudulla ei ole satanut hiutalettakaan viimeisen viikon aikana. Kokeilin jään paksuutta varovasti kengänkärjellä. Jää tuntui kantavan, joten uskalsin ottaa askeleen jäälle. Jää oli kantavaa ja siinä pystyi hyvin kävellä. Ihmettelin asiaa, sillä muissa poukamissa ja lahdelmissa ei ollut jäätä ollenkaan. Kävelin kymmenkunta metriä ja totesin, että tänne on tultava pilkille.

Oli jo melkein pimeää, mutta jää hehkui omituista valoaan. Ihmettelin mistä se johtuu ja katselin ympärilleni. Silloin huomasin jotain aina vain omituisempaa. Vähän matkan päässä minusta oli jäässä reikä. Missään ei näkynyt jälkiä. Tutkin tarkasti koko alueen, mutta mitään merkkiä muista kävijöistä ei näkynyt. Illan muuttuessa aina vain hämärämmäksi jäästä hehkuva valo näytti aina vain voimistuvan. Valon väriä on hankala kuvailla. Se oli jotain sinivihreää, vähän niin kuin turkoosia, mutta ei siltikään...

Olin jo lähtemässä paikasta, mutta silloin huomasin jotain. Tuliterä Karismax-pilkkivapa ja rasiallinen mormyskoita. Mistä ihmeestä ne olivat jäälle ilmestyneet. Tutkin taas ympäristöä, mutta mitään jälkiä ei löytynyt.

No, nyt minulla oli pilkkivapa ja mihinkään ei ollut kiire. Miksi siis en rupeaisi pilkkimään?
Silloin muistin, että toukat puuttuvat. Ja taas kuin tilauksesta huomasin jäällä kiemurtelevia omituisia toukkia. Laitoin pilkkivavan kuntoon ja pujotin yhden jäällä kiemurtelevista toukista koukkuun.

Menin jäässä olevan reiän luokse. Nyt omituinen valonkajo näytti tulevan jään alta. Reikä hehkui kirkkaana. Minua rupesi pelottamaan. Mitä ihmettä täällä tapahtuu??? Kuitenkin pitkän jäiden odottelun tuoma pilkkimisentuska sai minut pudottamaan mormyskan veteen.

Olin pilkkinyt varmaan viisi minuuttia, kun kuulin jotakin. Kuiskauksia. Äänet voimistuivat välillä ja taas hiljenivät. Minusta alkoi näyttää, että pilkkireiästä tuleva valo voimistui hitaasti. Hetken päästä olin siitä aivan varma. Nyt reikä suorastaan haikäisi silmiäni. Yhtään tärppiä ei vielä ollut tullut.

Unohdin kaiken muun pilkintuskassani ja pilkin tuntitolkulla. Kuiskauksia en ollut kuullut enää vähään aikaan. Kuitenkin kuulin jotakin. Kuin aallot olisivat räiskähdelleet rantakallioihin. Mietin että pilkin vielä aivan vähän aikaa. Hetken päästä huomasin vavan filmikärjessä tärinää. Tärinä jatkui minuutteja ja taas minuutteja. Nyt olin varma, etten jää tänne enää hetkeksikään.

Juoksin jäältä pois omituisessa valossa ja koko matkan silmieni eteen piirtyi kuvia isoista kaloista ja valtavista ahvensaaliista. Kuiskaukset kuuluivat taas ja tuntui kuin ranta ei tulisi vastaan koskaan. Pakotin itseni melkein itkien juoksemaan, sillä niin houkuttelevia olivat kuvat mahtavista saaliskaloista. Nyt kuulin ensimmäisen kerran kuiskauksen selvästi. Tuntui kuin se olisi kuulunut pääni sisältä ja sanat olivat selvat: "Jää vielä heetkekssiiiii..."

Paniikki iski minuun ja lisäsin aina vain vauhtia. Juoksin lopulta niin kovaa kuin pääsin. Juoksu ei tuntunut loppuvan koskaan, juoksin juoksin, juoksin, juoksiinnn... Voimat olivat aivan lopussa kun näin rannan. Nyt tuntui, kuin kylmät kädet olisivat tarttuneet minuun ja kiskoneet minua jäälle. En olisi jaksanut enää kauan, ellei ranta olisi yhtäkkiä ilmestynyt näkyviin. Syöksyin rantaa kohti ja tartuin pusikosta kiinni. Samassa jää alkoi rutista ja halkeili joka paikasta. Silmieni edessä pyöri tummia hahmoja. Kaloja. Ahven, hauki, särki.. Tartuin suuremmasta puusta kiinni ja suljin silmäni. Kuiskaukset hiljenivät ja huomasin valoa taivaanrannassa. Aurinko oli nousemassa. Muutaman minuutin päästä alkoi olla jo valoisaa. Konttasin rannalle ja katsoin jäälle. Jäälle? Jäätä ei näkynyt missään. Jouduin sulkemaan silmät ja avaamaan ne monta kertaa uudelleen, jotta uskoisin näkemääni. Jäätä ei ollut.

Lähdin kävelemään kohti kotiani ja kun pääsin sinne, painuin samantien nukkumaan. Aamulla tuntui, kuin kaikki olisi ollut vain unta. Päätin käydä paikan päällä vielä viimeisen kerran. Jäätä ei näkynyt. Silloin kuulin ääntä takaani. Naapurin vanha juoppo seisoi takanani ja kyseli, olinko kuullut viimeyönä jäiden rutinaa ja kuin aallot olisivat pauhanneet rantaa vasten. Sanoin, etten ollut kuullut ja päätin etten enää palaa siihen paikkaan koko elämäni aikana.

Aina kun kuljin läheistä penkkatietä, olin kuulevinani hiljaisia kuiskauksia, joista ei saanut selvää. Mitä ihmettä sinä iltana oli tapahtunut? Se jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Nykyään en enää uskalla mennä kahta kilometriä lahemmäksi sitä lahtea. Loppu.

Eräänä aamuna heräsin viiden aikaan aamukahville ja uni ei maistunut millään. Oli keski talvi ja lunta pyrytti ulkona. Asuin yksin meren rannassa ja ~100km etäisyydella ei ollut, kuin metsän eläimiä tai joku metsästäjä. Kahvin juotua menin portaille poltin yhden sikarin ja mietin mitä sitä tänäpäivänä touhuais. Ulkona oli -48 astetta pakkasta ja tuuli 48m/s, eli kylmä oli. Menin takasisin sisälle, istahdin tuolille ja mietin ensiksi saunan lämmitysta. No lämmitin saunan, kävin siellä ja sen jälkeen oli tarkoitus lähtä valmistamaan ruokaa. Katsoin lattian alla olevaa kellaria, mutta sieltä ei löytynyt, kun vanhaa hilloa, perunoita ja määnneitä tomaatteja. Siinä tilanteessa oli pakko tehdä jotain. Eihän sitä ukko ilman ruokaa elä. Mietin ja pähkäilin mitä tee, mutta ei auttanut kun mennä ulos ja käynnistää vanha moottorikelkka, jonka olin isältä saanut 48 vuotta sitten. Bensaa minulla oli 48 litraa ja kelkassa oli 48l tankki, eli tankin sai sopivasti täyteen. Kelkka ei alussa suostunut lähtemään käyntiin. Nykin narua toisensa jälkeen, mutta ei. Sitten vanhalla välähti. Käyn hakemassa kellarista tomaatin, jossa oli aromeja ja puotan sen tankkiin. Tein sen ja kelkka hörähti ykösellä. Annoin kelkan lämmetä siinä samalla, kun menin sisälle. Mieleen juolahti, että menen merelle kelkalla ja pilkin ahnenia ruoaksi. Laitoin pilkkikamat kuntoon ja menin kelkan luokse. Ajoin ensiksi mökistä atsottuna suoraan kokoajan omasta mielestä kolmisen km. Pysähdyin ja rupesin kairaamaan, no missä kaira on? Mihin se katosi? No tietenkipä se jäi mökille. Lähdin takaisin, löysin mökkini ja otin kairan. Takaisin mentyä samalle paikalle aloin kairata jäähän reikää, kun reikä oli valmis rupes ankara pilkintä kovassa pakkasessa. Ensimmäinen kala oli kiiski, toinen kala oli kiiski, kolmas kala oli kiiski, neljäs kala oli kiiski, sitten menin vanhala miehellä hermot ajoin kelkan mittarin mukaan 48km kaakkoon. Sitten laskin uudestaan pilkin veteen ja rupesi tulemaan solkena ahventa. Perä toisensa jälkeen kolmen kilon ahvenia putkahti reijästä ylös. Laskin kappalemäärän ja niitä oli tasan kahta vaille 50, eli niitä oli 48. Olin mielestäni tarpeeksi kalaa saanut ja ajoin takas mökkiä kohti. Siinä myräkässä ei nähnyt oikeen mitään ja joku musta iso möykky tuli kohti ja ajoin vahingossa kelkalla siihen pahksi, mutta minun onneksi ei käynyt mitenkään. Musta olento kaatui ja menin katsomaan mikä se on. Yllätyksenä huomasin, että se on karhu. Karhu örisi ja sillä oli jalka poikki. Mielessä juolahti, että hinaan kelkalla karhun mökille, teen siitä karhulientä ja muutaman paistin laitan uuniin. Hinasin karhua kelkalla 13km ja perillä oltuaan nyljinsen. Ruoka kun oli valmista menin syömään ja mietin mennyttä päivää. Kello oli 6:30 illalla ja syötyäni lämmitin saunan ja menin nukkumaan.

Sellainen oli tämän erämiehen päivä ja onnellisesti onneksi päätty.

 Virallinen valvoja sanoo, aika on päättyny ja tarinat on tältäosin kerrottu. Kiitoksia tarinaniekoille mukavista tarinoista ja itse sanoisin et tasokkaita tarinoita teiltä synty. Nyt olis sitten saittilaisten varassa tämä äänestys ja toivoisin ainaki, et näitä juttuniekkoja arvostettas sen verran, et äänestettäs. Vaikka sais luvan edestä valehella, niin se ei ole helppo laji, ku siinä pitää olla juoni mukana. Nyt sitten saittilaiset äänestää kuka on tämän saitin satusetä, itse ilmoitan palkinnon tai palkinnot huomenna, ku aika päättyy äänestyksessä. Äänestys päättyy huomenna lauantaina klo. 18.00 ja nyt on ääni vapaa ja vain yhtä juttua saa äänestää.

Roskakalalle tietenkin ääni! Massasta poikkeava tarina.  :-D

Minä kitän kalamääniä, joka on lupautunu laskemaan äänet, et laskuhommat pelaavat. Nyt puhe on saittilaisilla, joten ääniä kehiin.

Tasurimanille propsit (https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.kalamies.com%2Ffoorumi%2Fimages%2Fsmiles%2Fthumbup.gif&hash=cb0e2811951096acbe97d9d5f91428f69339f45b)

Tasurimanille propsit meitiltäkin  :-D Hyväksikäyttäjä, hehe

Roskalalla mahtava juttu!!  Kyllä tästä kuuluu palkinto ehdottomasti roskakalalle.

Helkutti, kun kone takkuilee, joten uusi yritys.

Äsken jo yritin omat arvioni heittää, mutta jonnekin eksyvät. Siis , tasaväkistä mielestäni Toro Rosson ja Pilikkijän välillä. Makuasiat on makuasioita, mutta todella mainioita tarinaniskijöitä näyttää sivuilla löytyvän. Jollei molemmille voi pojoa heittää, niin sitten Pilikkijälle. Tuli näet itse käytettyä hieman Pilikkijän aihetta , jäi nimittäin todella kaivelemaan Jampan kohtalo.
  Karu meininki, jos iso vei pilkin sijaan Jampan. No Jamppahan on, kuten kaikki tiedämme , ronskin puoleinen sälli ja selviytyy tukalastakin paikasta . Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Peten tarinalle ääni.

Vielä sen verran voisin noista palkinnoista, ku nyt jo näyttää kiinnostusta äänestykseen olevan, et mitä enemmän saittilaisia kiinnostaa tällaiset kisat, niin palkintojaki vois järkätä enempi. Toisin sanotusti äänestys into ratkaisee, kansiiko yleensä kisoja järkätä. Urheimmat on juttua pukannu, niin ääniä peliin, koska aattelin pitää kisoja tulevaisuudessaki.

Ääneni menee roskakalalle.

Kyllä minun ääni menee Roskakalalle.

Vaikeaahan tämä nyt on, mutta jos itseään ei saa äänestää niin sanotaan nyt vaikka tasuriman.

Jätkä on rehti ja antaa toiselle äänen. Kukapa sitä itteä tämmöisessä skapassa kehtaa äänestää. Ei täällä kukaan varmasti rikastu, mut poliitikot on asia erikseen. Jutun kertojat ottaa jätkästä mallia, eivätkä äänestä iitteä.

Roskakalalle täältäkin ääni!
Hyvän tarinan kirjoitit.

Roskakalalle menee ääni välittömästi!!! Tosta tarinasta voisi elokuvankin vaikka väsätä oli niin hyvää tavaraa.  :wink:

Roskakalalle täältäkin ääni, hieno tarina  :-)

Roskakallalle täältäkin päin.

Murmelille annan oman ääneni. :wink:

Minun ääneni menee roskakalalle. Mahtava tarina. :-)

Minun osalta ääni menee Petelle.
Noita "Jussin kanssa kalassa" -tarinoita lukisi useamminkin.  :-D

Aijai...Kyllä on vaikea valinta, kun on niin hyviä stooreja kaikilla  :wink: Näitä oikeasti lukee mielellään ja itsekin meinasin tarinan kehitellä, mutta se jäi sikseen ja ihan hyvä niin, sillä taso on ehkäpä turhan kova :-) No annan ääneni silti Petelle. Tarinat on sen veraan älyvapaita, mutta hauskoja, tuokin: Jussi kuuli, että kalat menevät sadetta suojaan sillan alle, etteivät kastuisisi tms. Niin tyhmää, mutta silti niin hauskaa!  :-D

Varsinkin illalla, kun on vähän uninen, niin kyllä tuommonen läppä uppoaa  :-) Kyllä nämä kilpailut ovat olleet erittäin hyvä oivallus Tuhelta ja ei voi muuta, kuin hattua nostaa! Hieno mies. Kyllä ilomielin näitä kilpailuja voisi pitää, kunhan vain sopii noista palkinnoista, niin ei mee kaikki Tuhen piikkiin  :wink:

Äänestyksen tilanne:

1.Roskakala 9 kpl
2. Tasuriman & Pete 3kpl
4.Murmeli 2kpl
5.Pilikkijä 1kpl

Kyl mä sanoisin jo että onnea Roskakalalle voitosta, se oli reilu peli :wink: voi PIIP PI PI PIIIIIP PIIP sentään

Petelle pongot täältä kun ei itseään kehtaa äänestää

Quote from: harri.b on November 08, 2008, 05:24:46
Kaikki tarinat ihan hanurista.. myös omani... Näillä lastentarhan tarinoilla en antas kelleen muutakun turpiin..:) mut koska mulla ääni oikeus ni äänestän halosta.

Taitaa kaverilla viirata hieman päästä?

Quote from: harri.b on November 08, 2008, 05:24:46
Näillä lastentarhan tarinoilla en antas kelleen muutakun turpiin..:) mut koska mulla ääni oikeus ni äänestän halosta.

Keskivertoa kovempi jätkä, todennäköisesti jäisi tekemättä tuokin lupaus, koska on ääni oikeus...(https://kalassa.net/keskustelut/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg90.imageshack.us%2Fimg90%2F6742%2Faaltohymiqk0.gif&hash=ff7c70db3b5f61ac5a6965b0628dcf04d4cd4843) (http://imageshack.us)
Mun ääni menee Jätkälle.

Varo Pete ettei Suurharri vaan lyö.  :wink:

Quote from: harri.b on November 08, 2008, 05:24:46
Kaikki tarinat ihan hanurista.. myös omani... Näillä lastentarhan tarinoilla en antas kelleen muutakun turpiin..:) mut koska mulla ääni oikeus ni äänestän halosta.

Mitäs nallepuuroa nää jätkät o oikee ehtoolla vetäny. Kauheeta egostelua hiukan joka osastolla. Nauttikaa nyt jotain rauhottavaa ja relatkaa hetki, alkaa muuten verisuonet päästä rakoilla ja tulee vielä ahdistuneempi olo.

-Nismox-

Jep !

Hyvin näyttää ääntenlasku sujuvan. Onnittelut Roskakalalle, paras tarina näyttää sijansa löytävän asian tuntevan raadin käsittelyssä.
Tiukallehan tuo aikataulu näytti menevän sinulla, mutta en protestia aio tehdä. Kyllä sitä joustoa pitää tässä tapauksessa olla.

Mahtavaa mielikuvitusta ja juonellisesti hyvin etenevä ja koossa pysyvä tarina Roskakalalta. Aivan erinomaisia olivat myös useimmat muut tarinat ja kilpailu voisi olla todella tasainen muiden osallistujien kesken.
   Pete varmaan ansaitsisi huumoripalkinnon ja kunniamaininnan hauskimmasta tarinasta.

Täytyy tässä vain toivoa kaikkien kirjoittajien puolesta, että kansa äänestäisi. Huolimatta siitä, että voittaja alkaa olla jo selvillä .
Äänestämällä ilmaisette kiinnostustanne tämänlaatuisiin tarinointeihin ja kannustatte kirjoittajia.
  Onhan se jossakin määrin turhauttavaa kirjoittaa , jollei kiinnostusta ilmene.


Onnittelut  ja kiitokset vielä kaikilla kirjoittajille ja kiitos myös teille, jotka piditte tarinoistani.

Tasuriman.

  ps.Nyt otan perhovehkeeni esiin ja painun istarikoskelle  Pilkille ei vielä pääse.

mun ääni menee roskakalalle.. ja jos vois antaa ton huumori maininnan ni se kyllä menis ehottomasti petelle!!  :-D
piti kyllä iha ääneen räkättää!

Quote from: El'ToroRosso on November 08, 2008, 15:55:25
Juu peli alkaa olla selvä mutta epätoivoisena pitää vielä muistuttaa, että tarinoita on useammallakin sivulla ...hävettää jäädä ilman ääniä :-D
Ei siinä mitään, roskakalalla hyvä juttu.

Quote from: Daiwa on November 08, 2008, 16:02:38

Quote from: El'ToroRosso on November 08, 2008, 15:55:25
Juu peli alkaa olla selvä mutta epätoivoisena pitää vielä muistuttaa, että tarinoita on useammallakin sivulla ...hävettää jäädä ilman ääniä :-D
Ei siinä mitään, roskakalalla hyvä juttu.

Älä nyt.. Jäin minäkin ilman ääniä. Murmelille laitoin jo äänen. Ei ne äänet tärkeimpiä ole, vaan rehti peli ja se, että osallistuu.

   Joo !

Se on vähän tälläistä, kun äänestysmahdollisuutta on käytetty noin niukasti. Todella hyviä tarinoita teilläkin, mutta tuo ääni/ mies ei salli kuin yhden äänen antamisen. Varsinkin tuo Toro Rosson ensimmäinen tarina oli aivan huippu ja luulenkin, että pokkasit sillä sen ensimmäisen kisan voiton.
   Eikä missään tapauksessa huonoksi voi sanoa Daiwankaan kertomusta, se ei vain ehkä tavoittanut aivan kisan johtoajatusta " muhkeimmasta kalavalheesta". Liian todentuntuinen ja taisikin perustua tositapahtumiin.

  Katsellaan nyt, mitä homma vielä poikii ja vieläkö tarinaniskijöille tulee uusia mahdollisuuksia. Jos palautepuoli ja äänestely ovat näin niukkaa, niin onkohan edes tarpeen kehittää juttua eteenpäin?

vieläkö voi äänestää??

-roskakalalle annan äänen. :-)

Äänestys on päättynyt!

Tulokset:

1.Roskakala 11kpl
2.Pete 4kpl
3.Tasuriman 3kpl
4.Murmeli 2kpl
5.Pilikkijä & Jätkä 1kpl


Onnea Roskakalalle, joka onnistui napsimaan eniten ääniä itselleen. Hienon tarinan väsäsit.  :-)