Moro! Ongelmaa olis tuosta väsytyksestä perhovehkeillä :?.
Miten se käytännössä toimii, ettei se heikko peruke ei pääsisi katkeamaan?
Kuulin että jos heittokätesi on oikea ja siimanohjaus vasen, niin tämä väsytys tapahtuisi jotenkin seuraavan laisesti:
Kun kala nappaa, nykäistään vastaisku.
kalan annetaan viedä hieman minne se itse haluaa.
Kampea pidetään kiinni ettei siima purkautuisi kokonaan.
Vasen siimakäsi vetäisi siimaa jotta kala tulisi lähemmäksi.
Ja siinä vaan liikuttais kalanmukana, että puhti loppuisi.
Virpalla olen ennen kalastanut ja nyt aloitin tämän perhon, niin pieniä kysymyksiä saattaa tulla ja miksei isompiakin :-D
Siimaa voi jarruttaa kahdella tavalla:
a) Pitämällä sitä heittokäden etusormen ja peukalon välissä, jolloin ulospääsevän siiman määrää "säädellään" puristuksen voimalla.
b) Painetaan vasemman käden kämmenellä kelaa alhaalta päin ja taas kerran mitä kovempaa painat, sitä enemmän jarrutat.
Vaikea selittää mutta jospa tästä jotakin ymmärtää.. Itse olen kokenut tekniikka a:n paremmaksi.
Sitten kaksi tapaa jolla kalaa otetaan lähemmäksi ovat kelaaminen ja siimasta vetäminen.. Itse olen vetänyt kalaa siimasta lähemmäksi mutta kannattaa varoa sellaista, että taistelun tuoksinnassa alavirtaan on päässyt mahdoton lenkki "irtosiimaa" ja kala syöksyy sekaan. Soppa on valmis.. Kysy lisää jos jotain jäi epäselväksi!
Kun kala nappaa niin itse nostan vain vavan pystyyn. Jos kalalla on menohaluja niin annan kalan mennä. Kun kala rauhoittuu niin rupean vetämään sitä vavalla itseäni kohti ja samalla kelaan siimaa sisään. Eli itse väsytän "kelalla". Mikäli kala saa virtapiikin tuossa kelaamisen aikanan niin lopetan kelaamisen ja annan kalan syöksyä. Sitten taas rupean vetämään kalaa itseäni kohti.
Siima tietenkin pidetään tiukalla kokoajan, ja vavalla pidetään "paine".
Tosin jos siiman päässä on joku 15cm kala niin, vasemalla kädellä vedän sen siimasta "sukkana" sisään.
Kiitos näistä vastauksista!
Saa nähä tullooko tänään ensimmäinen perhokalani =)