Oliko ensimmäinen reissu se perinteinen onkireisu vai muu ?
Minut vaari vei -62 Päijänteele ahvenongelle tervan tuoksuisessa veneessä ja liian isot kumisaappaa oli jalassa.
Hieno pajusta tehty onkivapa joka minua varten tehty.
Sitä en muista tuliko kaloja mut ilmeisesti kun tuon reissun vieläkin muistan elävästi.
Vaaripa hyvinkin on syyllinen hyvässä mielessä, vuosikin on varmaan parin vuoden tarkkuudella sama, kun mato-ongelle lähettiin. Kala välineet tosin vaihtui kone onkeen 70-luvun vaihteessa ja perho tuli 80-luvun alussa mukaan ja on tällä hetkellä suosituin kalastus muoto. Tosin lasten kanssa käydään mökillä ollessa paljon mato-ongella.
Isä on syyllinen ja tervantuoksua oli minulakin mukana lienee ollut vuosi -72.
Veneen pohjalla istuskelin ja yrintin onkia sankossa uiskentelevia saaliskaloja, niin nuori olin etten tuota muista! Järven rannalla kun asuttiin niin tulee mieleen että kesäisin tuli hauenpoikasia, semmosia 10 - 15 senttisiä heinästä tehdyllä kiristyssilmukalla kalasteltua.
Heinän kärkeen semmoinen "hirttosilmukka. Kahlailtiin kaislikossa ja yritettiin ujuttaa pohjassa kölöttelevien poikasten kaulaan. Nämä lienee aikaisimmat kalastus muitot omalla kohdalla ;)
No tällänen samantapainen on ollut. Löydät sen täältä http://www.kalassa.net/cgi-bin/yabb/YaBB.pl/YaBB.pl?board=1;action=display;num=1031061893
No silti voisin vastata.
No varmaan joskus 10-vuotiaana se iski, kun alkoi saada virveli haukiakin ja siitä lähtien kalastus on ollut lähes ykkösharrastuksena.
Tietenkin pikkupoikana on mato-ongella tultu mökillä laiturin nokasta ongittua mukavia muistoja.
Paha sanoa milloin olisin jäänyt koukkuun tähän harrastukseen no sanotaan että vaikkapa 10-vuotiaana.
Ei mitään erityistä reissua ole mielessä.
mä pääsin joskus 2 vuotiaana matoongelle äitin kaa ja saatiin kalaa ihan hirmusesti ;) sittemmin pappa tuli myös opettajaksi, kyllähän se mua vieläkin opettaa etenkin kun mulla on suuri hinku tietää vanhoista kalapyydyksistä jolla se sai ennen hirveitä kalan saaliita. Tänä kesänä se opetti mulle pitkän siiman käytön. Isä opetti rauhallisuuden ja keskittymisen. ja mökkinaapuri opettaa mua etenkin koukkukalastuksessa ja muussakin kun oli ennen ammattikalastaja. Ja sitten vielä kalakaverini joiden kanssa tein ensimmäisen tullastus reissun omatekoisilla atraimilla. omassa atraimessa oli rima vartena (70-80cm pitkä) ja sitten oli noin 15cm pitkä ja 10 leveä laudanpätkä joka oli hakattu täyteen nauloja. lauta kiinni rimaan ja haukien kutuojalle. no tietysti matkan varrella joudun laittamaan oman atraimeni sivuun koska sain "ylennyksen" (siltä se tuntui) kun sain oikein isojen poikien atraimen joka oli kaksi kertaa omani mittainen lätkämailasta tehty varsi ja kaikki. No kyllä me pari-kolme haukea noin kilosia olivat ja ne syötiin sitten. siihen aikaan kala ei oikein maittanut. ;)
oho taisin vähän innostua kirjotin oikeen oscar puheen. :D
Hmm...Olen vasta 12-vuotias ja se iski 9 vuotiaana....Kaverin syystä....Lähdin kaverin kanssa kalaan ja mukavaa oli,Alavetelissä....Siitä asti on aina välillä kalahimo ollut.....Osasyynä on kanssa Pro Pilkki....Latasin netistä,ja kun sitä pelasi,tuli loistava kalastusfiilis ja aina teki mieli kalastaa....Eli,syynä ovat kaveri ja Pro Pilkki,"lyhyesti" ja ytimekkäästí... ;)
Perusteellisesti 8 vuotiaana, kun käyttelijn serkunvirveliä lainassa...
Se oli jotain sellasta, kun olin 6vuotias, ja sain umpikela setillä laiturin vierestä hauen, ja putosin vielä järveen kaiken hauskan lisäksi.
Omaa syytä tämä kalaötökän purema on, ei kai siitä voi ketään muuta syyttää....
9 vuotiaana, isän kanssa käytiin järveltä aina nosteleen katiskat ja käytiin läheisellä kosken suvannolla hakemassa hauki. Sitten mulle ostettiin virveli ja iskä anto hyvät uistin vinkit, jonka jälkeen olen selvinnyt omin nahoin kalastuksessa eteenpäin.
Semmonen on minun tarina.
Kyllä se kaikki syy täytyy laittaa ukin niskoille. Aina ku kävin siellä niin käytiin kahtoo verkot ja katiskat ja sitte ku mentiin aina ongella ja sen semmosta(siis ku olin paljon nuorempi).
Kyllä se oli isän syytä,kun päästi ongelle ehkä about 4v. 8v osti sitten virvelinkin,mutta olin kyllä harjoitellut jo aikaisemmin.Upo uusi virveli innoitti kalastamaan ja kun kalaa alkoi tulla tuli kalastuksesta pikkemmin tapa.13v tuli sitten eka perhosetti.Siitä lähtien olen ollut Täysin myyty kalastukseen.'
Harrastus jota en ikinä lopeta ;)
Kaikki kai alkoi siitä kun joskus alle kouluikäisenä, voitin jostain kilpailusta sellaisen koho siimakoukku sarjan, sitten piti saada onki ja siitähän se sitten lähti. Lopullisesti jäin koukkuun kun pääsin kaverin isän kanssa virvelöimässä läheiselle järvelle. Sen jälkeen olen sitten ollut täys kalamies.
Alkujaan alta kouluikäisestä nulkista tuli kalastusta harrastettua n. 15 ikäiseen nulkkiin asti. Sitten alkoi enempi kiinnostaa sarjakuvien piirteleminen, vastakkainen sukupuoli, alkoholin nauttiminen ja tupakin polttaminen. Kymmenisen vuotta tuli sitten pörrättyä paareissa, opiskeltua ammattiin, käytyä töissä ja hommattua perhettä, minkä jälkeen alkoi taas tuntua kaipuuta/tarvetta omaan aikaan ja kalastukseen. Yli kymmen vuotta tässä onkin sitten taas mennyt mukavasti ja ehken hiukkasen terveemmältäkin pohjalta.
Kalakärpänen iski joskus 3-4 vuotiaana, aluksi onkien ja verkoilla käyden. Viisvuotis synttärilahjaksi sain ekan abun umpparini. Asuttiin sillon (sulanvedenajat) Hangon saaristossa, ja pakkohan sitä oli heti päästävä kokeilemaan. Sain sinä samana päivänä n.kilon painoisen hauenpuikkarin. Siitä on tämä mahtava harrastus lähtenyt liikkeelle, ja tuntuu että kokoajan pahenee vaan.. tai siis paranee ;)
Mun ekat kalareissut on ollut ihan vaan ahvenen koskiongintaa isän kanssa.
Mutta sitten alkoi koulu ja aloin saamaan uusia kavereita, jotka sitten harrasti heittokalastusta ja vetivät minutkin mukaan... onneksi! :D
Kalakärpänen iski lopullisesti sillon kun sain ensimmäisen kalani virvelillä ja uistimella.
Täytyy myöntää, että on tuo kalakärpänen vaivannu jo yli kymmenisen vuotta...Itse olen aika pieni poika vielä, muttakun isä vei kalaan jo 2vuotiaana niin sen reissun jälkeen on tullut käytyä aikas monta vuotta...Kuljin aina iskän takaritsalla semmosessa penkissä... Sitten 5-6vuotiaana sain oman virvelin ja siitä se sitten toden teolla alkoi koko homma, kun kalatkin alkoivat suurentua...Ainoo haittapuoli oli, että muutaman kerran mainasin ittekkin mennä sinne jorpakkoon...No, siitä se sitten alkoi... :lol:
Mummon kanssa laiturilla mato-ongella muistaakseni 3-vuotiaasta alkaen. Virvelikärpänen puraisi 12-vuotiaana vuonna -91, etupäässä "isojen poikien" kalastusta seurattuani. Pilkkiminen alkoi alkuvuodesta -93.
Eka kalareissu minkä muistan oli joskus kun olin 5 vuotias. Ongittiin isän kanssa ahvenia laiturilta ja taidettiin saadakkin aika paljon. En kuitenkaan innostunut siitä. 11 vuotiaana aloin käydä pari kertaa vuodessa serkulla ja siellä sitten tuli käytyä ongella. Sitten alko kiinnostus heräämään kun serkku esitteli uistimiaan ja kertoi millä oli saatu mitäkin. Seuraavana keväänä tuli sitten ostettua virveli. Pilkkimisen aloitin tänä talvena.
Isä se taisi olla minunkin "mentorini". Tarkkaa ikää en muista, milloin ensi kerran kalalla olin, mutta eräs todiste löytyy melko varhaisesta toiminnasta lajin parissa. Olin nimittäin 3-vuotias, kun soudin isälle verkkoja ja saimme pienestä "koti-järvestämme" 10,5 -kiloisen hauen. Pituutta vonkaleella oli 110 cm, minun ollessa vain 105 -senttinen. :)
Ja todiste tästä löytyy vieläkin kaapista, pääsimme näet paikallislehden etusivulle valokuvan kera.
Mainittakoon nyt vielä hieman vähemmän mairitteleva yksityiskohta samaiselta kalareissulta. Kun hauki oli saatu veneeseen, se potkaisi massiivisella pyrstöllään veneen laitaan ja silloin pääsi itku - minulta, ei isältä.
Todellinen "kalakärpänen" kuitenkin puri vasta päästyäni ensi kerran merelle, joka myös tapahtui jossain varhaislapsuudessa. Ja siitä lähtien ei suurempia taukoja ole kalastamisessa ollutkaan.
Kireitä siimoja kaikille!
Taisi olla -72 tai -73 Kukkolankoskilla, isä pakotti lipolle. Ja sen jälkeen meikää vietiin. Vapaa aika on 96% kulunut siitä lähtien tämän harrastuksen parissa, vehkeet vaan vaihtuneet vuosienvarrella.
Kaivo on ollut niin innokas, että vastasi kaksi kertaa! :D
No syy tais olla vaarin joka vei kalalle jauhesammuttimen kokoisena muistan kun jotain verkkoja kai nostettiin niin sit kun ajaettiin kotiin päin muistan isossa saavissa hauen joka oli niin kippuralla, että olisi pystynyt haukkaamaan pyrstöään. Sitten sen jälkeen on kun alko pysyy onki kädessä niin puras kalakärpänen lopullisesti. :D
Quote from: puolisukeltaja6Kaivo on ollut niin innokas, että vastasi kaksi kertaa! :D
Ohoh.. niinpä tein! En muistanut yhtään että olin jo vastannut. Poistan ensimmäisen viestini :)
Kyllä se oli isä joka vei ekaa kertaa kalalle. laituriltä paju ongella kalastelin :) voi niitä aikoja....
Kyllä se kalakärpänen sillon puri, kun sain naapurin vanhan Abun umpikelasetin joskus kuuden vanhana ja pääsin heittokalastamaan ja sain ensimmäisen vähän isomman kalani. :)
Quote from: Kala_OskuKyllä se kalakärpänen sillon puri, kun sain naapurin vanhan Abun umpikelasetin joskus kuuden vanhana ja pääsin heittokalastamaan ja sain ensimmäisen vähän isomman kalani. :)
Siis kuukauden ikäisenä kävit heittelemässät? :shock:
Taisi tulla tuossa 7- vuotiaana kun oli uimassa keskellä kesää.
Kaverini kanssa siinä käveltiin rannalla. Rannassa oli pieni kolo jossa oli vettä noin 10 senttiä. Otin jälleen yhden askeleen kunnes kaverini huusi ''varo''. Kaverini huusi sen sen takia koska olin astua kalan päälle. siinä sitten käytiin hakemassa isä katsomaan sitä kalaa. Isä heittti kiven veteen ja kala lähti jälleen omille teilleen.
Siinä sitten tuli mieleen että miten sen voisis saada ylös.
Oli siinä muuten lähellä että olisin alkanut vihata kaloja sillä siitä 30 senttisestä hauesta ei olisi paljoa jäljelle jäänyt jos olisin sen päälle astunut. siinä oli jo alku minun kalastus- Harrastukselleni. Mutta lopullisesti jäin koukkuun
kun isä sitten osti 30 markkaa maksavan umpikelan oli siinä kalastkseen kiinnostus lopahtaa sillä kela heitti uistimen kork. 7 metrin päähän eikä kalaa tullut pitkään aikaan. Mutta sitten ehkä elämäni riemukkain hetki:
Tunsin kun kala nappasi ja menin ehkä vähän paniikkiin. Aloin kelata vimmatun lailla ja kala tuli rantaan. Heitin virvelin olalleni ja lähdin kävelemään kohti mökkiä (olimme minun kummien mökillä). Se tässä nyt vaan naurattaa että nykyään en kyllä lähtisi kantamaan olallani 650 grammaista ahventa. Noh kyllä siitä kuva otettiin ja se pistettiin pannulle.
Jos en aivan väärin muista uistin jolla kalan sain oli kirkkaan sininen atom.
No sitten isä osti minulle uuden laadukkaan abun umpikelan ja pari vaappua taisi olla nilsmastereita jota kalakauppias kehui. Kevään kalastin nilsuilla ilman tulosta mutta en lopettanut sillä tiesin että kyllä kalaa saa virvelilläkin. Sitten juhannuksena olimme tuuttujemme mökillä. (taisin olla silloin 9 vuotias). Meniumme porukalla kalastamaan laiturille kunnes näin että sinisen nilsun perässä tuli !HAUKI!. Vavallani uittelin siinä laiturin edessä nilsuani ja siihen se sama hauki taas iski ka taas ja taas mutta kolmannella se jäi kiinni. Aloin kelata kovaa kovaa vauhtia mutta jarru oli niin löysällä ettei siimaa tullut sisään siinä kun kaverini huomasi kalan hän otti siimasta kiinni ja nosti kalan ylös. ( suuri kiitos kaverilleni )
Hauki painoi kilon. Siinä se kalastuskärpänen iski!!!!
Nykyyään eli 13 vuotiaana kalastelen hyrrällä ja avokelalla ja saaliit ovat pparantuneet aika tavalla!!
Taisi tulla tuossa 7- vuotiaana kun oli uimassa keskellä kesää.
Kaverini kanssa siinä käveltiin rannalla. Rannassa oli pieni kolo jossa oli vettä noin 10 senttiä. Otin jälleen yhden askeleen kunnes kaverini huusi ''varo''. Kaverini huusi sen sen takia koska olin astua kalan päälle. siinä sitten käytiin hakemassa isä katsomaan sitä kalaa. Isä heittti kiven veteen ja kala lähti jälleen omille teilleen.
Siinä sitten tuli mieleen että miten sen voisis saada ylös.
Oli siinä muuten lähellä että olisin alkanut vihata kaloja sillä siitä 30 senttisestä hauesta ei olisi paljoa jäljelle jäänyt jos olisin sen päälle astunut. siinä oli jo alku minun kalastus- Harrastukselleni. Mutta lopullisesti jäin koukkuun
kun isä sitten osti 30 markkaa maksavan umpikelan oli siinä kalastkseen kiinnostus lopahtaa sillä kela heitti uistimen kork. 7 metrin päähän eikä kalaa tullut pitkään aikaan. Mutta sitten ehkä elämäni riemukkain hetki:
Tunsin kun kala nappasi ja menin ehkä vähän paniikkiin. Aloin kelata vimmatun lailla ja kala tuli rantaan. Heitin virvelin olalleni ja lähdin kävelemään kohti mökkiä (olimme minun kummien mökillä). Se tässä nyt vaan naurattaa että nykyään en kyllä lähtisi kantamaan olallani 650 grammaista ahventa. Noh kyllä siitä kuva otettiin ja se pistettiin pannulle.
Jos en aivan väärin muista uistin jolla kalan sain oli kirkkaan sininen atom.
No sitten isä osti minulle uuden laadukkaan abun umpikelan ja pari vaappua taisi olla nilsmastereita jota kalakauppias kehui. Kevään kalastin nilsuilla ilman tulosta mutta en lopettanut sillä tiesin että kyllä kalaa saa virvelilläkin. Sitten juhannuksena olimme tuuttujemme mökillä. (taisin olla silloin 9 vuotias). Meniumme porukalla kalastamaan laiturille kunnes näin että sinisen nilsun perässä tuli !HAUKI!. Vavallani uittelin siinä laiturin edessä nilsuani ja siihen se sama hauki taas iski ka taas ja taas mutta kolmannella se jäi kiinni. Aloin kelata kovaa kovaa vauhtia mutta jarru oli niin löysällä ettei siimaa tullut sisään siinä kun kaverini huomasi kalan hän otti siimasta kiinni ja nosti kalan ylös. ( suuri kiitos kaverilleni )
Hauki painoi kilon. Siinä se kalastuskärpänen iski!!!!
Nykyyään eli 13 vuotiaana kalastelen hyrrällä ja avokelalla ja saaliit ovat pparantuneet aika tavalla!!
kaksivuotta sitten alko virvelöinti
Itselläni se alkoi varmaankin 10-vuotiaana kavereiden innostamana ja siitä lähtien olen kalastanut.
Ensimmäiset mato-onkikalat sain varmaan neljän vanhana. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti monipuolistumaan ja monimutkaistumaan. Muistelisin että ensimmäiset virvelikokemukset sain kuusivuotiaana Hormajärvellä. Kalastusharrastus on vain vahvistunut ajan myötä!
Njoo, tuli mato-ongittua ihan naperosta asti aina kesäisin muutamia kertoja. Sillon tuo ei vielä kovin paljoa sytyttänyt. Sitten varmaan joskus 12-13v vanhana tjsp. olin sedän kanssa eräällä metsäjärvellä ja heitin ekan kerran virvelillä järveen. Kyseessä oli umppari ja ennen kalaan lähtöä olin harjoitellut mökin pihassa pultin heittelyä. No järvelle päästyäni heitin ekan heiton ja sain vähän vajaa 2kg hauen ensimmäisellä heitolla. Aikamoinen häsläys siitä tuli, mutta kumminkin :lol:
Siitä se sitten lähti. Ei mennyt montaa viikkoa kun ensimmäiset kirjolohet nousivat joesta.
Minulla se kävi niinkuin, setäni vei minut 9 vuotiaana kalastusretkelle mökillä. Ja siitä tulikin sitten tapa. :) Ja rahaa on mennyt kuin tuhkaa tuuleen.
Minulla se alkoi jo 2 vuotiaana virvelillä kun isä vei papan mökille kalastamaan.Tosin meinasin kyllästyä jo koska en saanut vielä 2 vuotiaana virvelillä mitään niin alotin onkimaan niin sitten kyllä niitä kaloja peräjälkeen tuli , mutta 2 vuotiaana ekaa kertaa virvelillä heittelin.. :D
Kun olin viellä alle vuotta niin sain semmosen pienen leikki virvelin ja magneetti kaloja jota sillä pyydettiin.Joskus 4 vuotiaana kävin pilkillä ja mato-ongella ja ekat kalat tuli.Virvelin sain joskus 7 vuotiaana ja käytiin pienellä joella kalassa.No sitten tulikin oma ennätys kala 1,3kiloa hauki.Olin aivan innoissani.Mutta kalastus jäi jostakin syystä vähän tauolle.Mutta olin kerran uimassa snorkkeleilla ja näin todella"ison" ahvenen.Uin aivan sen ylä puolella ja seurasin minne se ui.Mutta piti kääntyä takaisin kun olin niin pitkän matkan päästä laiturista.Ja kerran sukeltelin kivikossa niin oli juuri tulossa semmonen 2-4 kilonen hauki kiven takaa.Kyllä säikähin!Äkkiä piti nousta ylös ja hakea virveli että saisin sen ylös.Siitä lähtien olen taas aktiivisesti harrastanut kalastusta.Ja kerran näin perhokalastajia joella ja ne hienot heitot ja komeat saaliit.Silloin ajattelin "nyt on pakko saada perhovälineet".No tuli kuin tulikin ne synttäri lahjaksi. :-D
Varmaan 11 vuotiaana.. Juho_ kalasteli tossa sillan alla ja silloin se virvelin kinuaminen alkoi :wink:
Taisi olla 1960-luvun loppupuolella, kun naapurin Pentin kanssa savustimme keväisiä kutulahnoja ja kun tarpeeksi inkutin, niin pääsin mukaan Kirkonkylän järvelle - mopolla mentiin. Samaisen kalakaverin ja muutaman muun kylänmiehen mukana olin myös keväisellä muluutusreissulla = peltojen halki virtaavan luoman l. puron kapeikko tukittiin isolla haavilla ja ylävirrasta pari kavweria tuli hakaten luomaa muluutuskepeillä ja siten ajettiin kalat haaviin. Näistä reissuista syttyi kipinä, mutta tuleen se roihahti useita vuosia myöhemmin, kun muutimme toiselle kylälle äidin työn perässä ja siellä oli aivan oikea joki (kotokontuni kun ovat niin mahdottoman vähävetisiä). Niinpä sain ensimmäisen virvelini ja heti ensimmäisellä reissulla kaksi "jättihaukea" - 38 ja 41 cm (alamitta oli silloin 42 cm, mutten onneksi tiennyt sitä). Sitten se oli menoa, eikä loppua näy.
Itselläni kaikki lähti noin 8 vuotiaana, en kunnolla muista kuinka vanha olin.
Äiti opetti itselleni kalastamisen alkeet, hän ei itsekkään tiennyt kalastuksesta juuri mitään mutta ilmeisesti oli kysellyt kalastamisesta tutuilta.
Hän sitten opetti minulle ja veljilleni miten laitetaan mato koukkuun ja milloin kannattaa nostaa onki ylös vedestä tämä tapahtui noin 1993 vuonna.
Kärpänen taisi puraista jo näihin aikoihin, kuitenkin innostus lähti todella vasta toisesta virvelistäni, jonka sain Enoltani lahjaksi.
Hän oli ostanut kyseisen virvelin aikoinaan Norjasta ennen syntymääni, Daiwan vapa ja kela.
Olin innoissani lahjasta koska olin toivonut kovasti avokelaa kun olin nähnyt muilla avokeloja, oma umpikela meni hyvin usein sotkuun.
Tästä se sitten alkoi, Mummo osti viellä minulle jonkun halpa syötti sarjan aikoinaan läheisestä ruokakaupasta.
Olinkohan noin 10 vuotias kun lähdin kokeilemaan "uusia" vehkeitäni, Halpa syötti sarjassa oli sellainen hopeinen pieni lusikka joka osottautui oikeaksi haeun tappo koneeksi. Vedin sillä jonain päivinä parhaimmillaan 5 haukea yhtenä päivänä, olin jo silloin sen verran "viisas" että päästin osan kaloista vapaaksi koska emme tarvinneet sellaista määrää kalaa. Sain kuulla näihin aikoihin myös että hauella on alamitta ja päästin kyllä kalat kasvamaan kiltisti. Noh siitä tuli pari vuotta kalasteltua hyvinkin aktiivisesti lähes joka päivä. Sen jälkeen harrastus alkoi vähenemään varsinkin ylä-asteelle siirtymisen jälkeen. Lopulta muutimme kauemmas merestä joten kalassa tuli käytyä hyvin harvoin, kuitenkin asia kiinnosti edelleen.
Lopulta tuli useamman vuoden tauko kun muutimme vähän pohjoisempaan, mutta nyt tänä vuonna on harrastus iskenyt uudelleen ja pahasti.
Virvelöinti, mato-onginta, pilkkiminenkin on alkanut kovasti kiinnostamaan nyt.
Viellä tuosta Enon antamasta kelasta ja vavasta, kummatkin ovat viellä olemassa kummatkin toimivat viellä loistavasti ja kalaakin tulee mutta en ole raaskinut enään käyttää varsinkaan vapaa ettei mene poikki. Onhan näillä jo historiaakin takanaan ja onhan vapa ja kela suunilleen saman ikäisiä kun itse olen, 21 vuotta kestäneet. Kehtaan väittää että haukia on tuolla vavalla ja virvelillä saatu satoja ellei enemmänkin.
Jopas tuli tekstiä, toivottavasti ei haittaa tämmönen pitkä stoori tässä :-)
olin isän kanssa kalaseuran mökillä vetouistelemassa ja kun sai niitä pieniä alle kilosia limapuikko haukia niin sillon se iski. Tämä tapahtui 6-7 vuotiaana
Joskus noin 2v istuin ukin polvella ja katselin siinä ku enoni nosti verkkoja, tästä alkoi pieni kiinostus. Noin 3v kun onki pysyi kädessä niin kalakärpänen taisi siinä iskeä silloin. Siitä lähtien olen minäkin käyttänyt vapaa-aikani 70% kalastukseen tai johonkin kalastamiseen liittyvään asiaan. Tätä harrastusta en lopeta koskaan. :wink:
Noin 3 vuotiaana olin isän kanssa verkoilla. Kuhaa ja Siikaa tuli todella hyvin. Silloin kalakärpänen iski.
Oli pakko päästä onkimaan, kattomaan kun isä on verkoilla ja sitten myöhemmiin virvelöimään.
En nyt itsekkään vielä kovin vanha ole, joten paljon on jäänyt vielä kokematta.
Nyt tänä talvena olisi ensimmäistä kertaa tarkoitus pilkkimään ihan kunnolla.