Mikä on mieleisesi vapamateriaali ja miksi?
Itse olen hieman hurahtanut lasikuituun, syitä ovat hinta, väsytysominaisuudet ja helppoheittoisuus noin muutamia mainitakseni.
Tarpooni: "Itse olen hieman hurahtanut lasikuituun, syitä ovat hinta..."
Nykyään hyvät lasikuituvavat maksavat kyllä mielestäni aika "mukavasti". Itse pidän suhteellisen paljon myös bambu kepeistä ja kyllä niitä hiilari vapojakin tulee käytettyä. Materiaali kuin materiaali kelpaa kunhan vavan toiminta vastaa odotuksia ja käyttötarkoitusta. Hitaat bambut ja lasikuidut toimivat minulla huolettomassa sunnuntaikalastuksessa ja erikois tilanteissa kuten siika hommissa, mutta hiilikuituvapa on yleensä se "perus" valinta.
Jup kyllä vavan ominaisuudet ovat tärkeimmät. Jolla (ehkä) on hyvä bambu saattaa pitää jopa sitä hyvänä ratkaisuna, mutta minä tyydyn kalastelemaan omalla lähinnä laiskansorttisessa pintaperhostelussa. Lasikuidun ominaisuudetkin ovat oikeastaan aika spesiaalitilanteissa, joten kyllä se hiilikuitu eniten heiluu, ainakin kohta.
Mennä viikkoina tuli päivässä kalasteltua 8-12 tuntia, ja lähes jokaisena viikonpäivänä. Siinä tuli väkisinkin mieleen että tuo vanha lasikuitukeppi (tittivapa, kymppikoipinen #8) saa lentää syksyllä naftaliiniin, ja tilalle tulee jokin kevyempi ja mukavampi vaihtoehto. Olikohan se G-Loomis kevein... ;)
-80 luvun puolivälin hiilikuidut on jees jos on kokotoiminen vapa eikä yrtitetty tehdä nopeaa vapaa.
Tottahan on se että nykykepeillä heittely on kevyttä ja siten ehkä helppoakin (itsekin ongin hiilareilla välillä).
Tosimiehiä oli ennen ne kalastajat, jotka onki päiviä ja viikkojakin "raskailla" bambuilla ja lasikuiduilla :D. Eivät tainneet ne käydä edes punttiksella...
Bambun hankinta on kyllä edessä, jotain maagista oli pidellä käsissä Mike D. Clarkin taideteosta, hintaahan sille tietysti tulee...
Klinkki siinä olet oikeassa, että suuremmissa luokissa (#7 ylöspäin) lasikuidun ja bambun paino alkaa tulla oikeasti vastaan, mutta pienissä luokissa tätä ongelmaa ei pääse syntymään.
Gatti on muuten tätä nykyä Loomistakin kevyempi (FRHP-3TA on kuulemma yksi markkinoiden kevemmistä vavoista). Itse omistan FR-3PA sarjan kepukan, mielestäni mahtava vapa (loomikset jää vara vavoiksi...)
Tarpooni:"Tottahan on se että nykykepeillä heittely on kevyttä ja siten ehkä helppoakin (itsekin ongin hiilareilla välillä)."
Toisaalta ei kannata antaa lasikuitu/bambu vavan painon hämätä sillä laadukas lasikuitu-/bambuvapa HEITTÄÄ todella mahtavasti vähällä voiman käytöllä. Näin itse vavan paino ei rasita kättä siinä suhteessa missä jäykillä hiilikuitukepeillä, jotka eivät tule heitossa tavallaan yhtään vastaan vaan takaheiton rasitus tulee suoraan ranteeseen ja heitto on tavallaan tehtävä itse. Hyvällä lasikuitu/bambu vavalla tuntuu kuin vapa itsessään suorittaisi heiton, aihiosta löytyy todella paljon voimaa\potku (ns "parabolinen" toiminta).Mielestäni suuremmissa luokissa bambun ja lasikuidun edut eivät pääse enää oikeuksiinsa ja materiaalin paino alkaa muodostua haitaksi.
Käytössäni kalastusajasta noin 85% bambuvapa, 10 % lasikuitu, 5 % hiilikuitu.
Jos bambu on hyvin tasapainossa, eikä pahasti nokkapainoinen, ei pituus ja siimaluokka ole välttämättä lainkaan ongelma.
Arsenaalini kattaa kohtalaisen valikoiman splittejä seitsemästä kahteentoista jalkaan (siimaluokat 3-9) ja yhdenkäden vavoissa nousee painokysymys esiin vasta ehkä kymppijalkaisen kohdalla, joskin tämäkin mitta on vielä täysin okei, kunhan kartio on hyvin suunniteltu ja siima sopii vapaan.
Huomautettakoon vielä, että olen varsinainen vellikäsi, enkä ole esim. eläessäni käynyt punttisalilla. Kun kaikki on kohdallaan, niin järeäkin bambu heittää itsekseen, kalastaja vain ohjaa vapaa.
Syyt materiaalivalintaan: traditio, mieltymys, tottumus - lasikuitukaudesta selvittyäni hankin ensimmäisen bambuvapani 22 vuotta sitten, eikä paluuta ollut.
Lasikuituvapa omaa paljon samoja ominaisuuksia kuin bambu. Niitä käytän jonkin verran, lähinnä mitoissa 6-8 jalkaa.
Jos toisaalta kalastuksessani tehokkuus ja maksimisuoritusarvot olisivat etusijalla, valitsisin ilman muuta hiilikuidun. Jopa minäkin myönnän, että se on ainoa järkivalinta. Kalastan hiilikuidulla lähinnä haukea.
Onneksi kaikki ei kuitenkaan ole järjestä kiinni...
Pope, jos kaikki tosiaan olisi järjestä kiinni, ei tässä olisi mitään hauskaa :)
Kyllä, myönnän että juuri fiilis on se syy miksi sillointällöin heittelen (huonolla) bambulla, huopahattu päässä ja ilman kahluukamppeita.
Nyt kun minulla on menossa nämä vapojen vaihtovuodet, luulen että juuri keveimmän luokan keppi tulee olemaan laadukas bambu (muut kepit hiilareita). En todellakaan ala itse väsäämään sitä, vaan sen täytyy olla laadukas.. Onko ehdotuksia ~7 jalkaisesta abaut #3 bambu vavasta, joka ei kuitenkaan maksaisi kovin paljon päälle 1000€ (mielummin alle).
Teppo, Gattista meitillä ei ole kokemusta, mutta mennä keväänä heittelin puolipäivää GLoomiksen GLX sarjan vavalla (9,6" #7) ja täytyy myöntää että se oli mekäläisen mieleen. Voimaa siitä löytyi enemmän kuin omasta 10" #8:sta ja silti heittäminen oli kevyttä touhua. Oliskohan tästä tittivavaksi? Noop ainakin hinta on melkolailla kova, joten siirsin hankinnan ensi kevääseen. Toisaalta, jos sillä kalastaa seuraavat 25 vuotta, niin eihän se kummonen hinta per vuosi ole. Ja onhan tuo #5 (Sage) vapakin aika kallis, mutta se on mulla eniten käytössä.
Jos uutta kevytvapaa haluat, niin sanoisin varteenotettavan vaihtoehdon löytyvän esimerkiksi A.J. Thramerin tai Bob Lancasterin valikoimista. Hintaluokka on 750-850 taalaa, joten rahteineen ja tulleineen liikutaan melko lähellä tuota tonnin hintaa - joskin jäädään toki vielä hieman sen alle. Len Codellalla on listalla muutama herrojen malli valmiina - saa siis suoraan ilman odotusta:
http://www.codella.com/binventory.htm
Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta en välttämättä ottaisi ainoaksi "kunnon" bambuksi aivan niin kevyttä kuin kolmosta. Herkkyysero bambuissa neloseen tai viitosenkin on melko mitätön, mutta vaurioherkkyys ja käyttökelpoisuus pikku tuulella jo toista luokkaa.
Katsellessani tuota Lenin listaa, päätyisin ehkä budjetillasi tuohon Thramerin Payne 197 "kopioon". Seiskapuolikas nelonen, kolmiosainen jne. En ole tällä nimenomaisella Paynen kartiolla heittänyt, mutta ne pari joita olen kokeillut, ovat olleet mahtavia.
Jos toisaalta olisin siinä onnellisessa asemassa, että minulla olisi käyttää hiukka reilu tonni (euroa) bambuvapaan, niin luulenpa että ostaisin ehkä kuitenkin jonkin käytetyn klassikon, ehkä Leonardin tai F.E. Thomasin jonon jatkoksi.
Käyttövavoissa on esimerkiksi klassisilla Orviksilla (1950-70-luvut) nykyään suhteessa varmaankin paras hinta-laatusuhde.
Käytettyä vapaa ostettaessa kannattaa tosin pyytää tapauskohtaista konsultointiapua joltakulta, joka on useampia sellaisia hankkinut.
Ai niin, olen heittänyt muutamalla Gattin vavalla, ja ne ovat kyllä hiilikuiituina aivan upeita: järjettömän keveitä ja häkellyttävän pitkäheittoisia.