Kysymys kuuluu, miten asiat ovat muuttuneet ja mitä muutoksia olet huomannut perhokalastuksessa ?
Kerro mitä on muuttunut niin kalastustyylissä, perhojen käytössä, vavoissa, kalapaikoissa, kalan saaliissa kuin omassa ajatusmaailmassakin ? Vai onko mitään muuttunut ?
Tässäpä varsin hyvä ja laaja kysymys keskustelunaiheeksi.
Alussa oma perhokalastukseni oli aika lailla valeheittojen täyttämää pintaperhokalastusta. Hain tuntumaa heittämiseen. Heittojen hallinnan kehittyessä aloin hakea yhä enemmän tuntumaa kalohin, etenkin Kajaaninjoen tervalaiturin lähistöllä viihtyviin. Pienten siikojen kalastus oli silloin sen verran palkitsevaa, että into perhokalastukseen ja sen harjoittelemiseen säilyi tai jopa vahvistuia - huolimatta iänikuisista vastoinkäymisistä, kuten perukkeen sotkeentumisista tai perhon tervehtiessä läheisiä puita.
Perhoista tosiaan pintaperhot olivat ne, joita lähes yksinomaan käytin (emergenttien ohella, joiden eroa pintaperhoihin en tosin silloin tiennyt). Syy tähän fakkiutumiseen löytyy varmaan siitä, että pintaperholla kalastaminen mahdollistaa visuaalisen havainnnoinnin ja toimimisen sen perusteella, esim. perhon viistättämisen. Toisaalta enpä liene ainoa, jos väitän pintaperhokalastuksen olevan sitä kaikkein hauskinta kalastusta.
Näin jälkeenäpäin on helppoa jälkiviisautena todeta, että hyönteisten tunteminen yhdessä kalojen käyttäytymisen ymmärtämisen kanssa olisi ollut todella hyödyllistä tietoa.
En esimerkiksi olisi osannut selittää vesiperhosen kehitysvaiheita ja sitä miten sitä tietoa olisi voinut käyttää hyväkseen kalastuksessa.
Koskenlukutaidon kehittyessä olen huomannut kalastavani yhä enemmän (luonnollisesti) ns. varmoja kalapaikkoja. Enää ei tunnu samalta kalastaa tuolla kuin täällä. Sitten kun vielä tuo itse kalastustaito kehittyy niin sitten voin turvallisin mielin mennä kalastamaan ns. huonompiakin paikkoja. Pitkälti juuri koskenlukutaidon myötä myös kalastustekniikat ovat vaihtuneet, pintaperhostuksesta larvastukseen lyhyellä siimalla kainaloita myöten kahlattaessa.
Ajatusmaailma kalastuksen suhteen on muuttunut ajan myötä varsinaiseksi kliseeksi, enää kalansaanti ei ole se tärkein asia vaan hyvä lisä muutenkin jo antoiseen harrastukseen. Ja jos se kala sitten joskus sattuu kohdalle tulemaan niin sen voi yhtä hyvin päästää takaisin kasvamaan - mikä olisi ollut perhokalastuksen ensiaskeleilla täysin poissuljettu vaihtoehto.
Muutoksia on tullut. Hyvä niin. Ne kertovat kehityksestä.
Hyvä, mutta jotenkin vaikea kysymys. Moni tällä keskustelupalstalla on vasta aloittanut perhokalastuksen ja ehkä juuri siksi tähän keskusteluun on tullut vain yksi vastaus.
Itsekin aloitin perhokalastuksen vasta n. vuosi sitten, enkä ole vielä kauheasti muuttunut perhokalastuksen osalta.
Itse luulisin, paljon kirjoja lukeneena, että eninten on muuttunut ajatusmaailma. Mm. luontoon suhtaudun nykyään ihan eri tavalla. Uskoisinkin, että juuri kirjojen, ja etenkin perhokalastuskirjojen ansiosta. Toki tämä "luontoarvostus" on kehittynyt koko kalastusharrastukseni aikana, mutta etenkin tässä lyhyen "perhokalastusurani" aikana.
Mm. kirjojen, joissa painotetaan kovasti luontoa, ansiosta, ajattelen jo nyt kalan päästämistä takaisin ja että ei se kala ole se tärkein asia, vaikka hienoa onkin.
Tosiaan tässä ehkä suurin muutos on tapahtunut siinä, että ei enää tule otettua muita kaloja kuin kirret ylös...
Perhokalastus on monipuolistunut esim. uusia kalastus tekniikoita, uusia kalalajeja, ym
Mulla on muutos ollut aika radikaali. Kun aloitin perhokalastuksen tuli melko nopeasti hypättyä kisoihin. Noh, aikansa niitä ja muutoinkin todella aktiivista perhostelua about 5-6 vuotta jonka jälkeen totaali kyllästyminen. Ei vaan nappaa huiskuttelu. Ainakaan istarikalastus joka on Suomessa melkein ainoa vaihtoehto, kiitos reittivesien järvialueiden verkkohelvetin. Lisäksi kun ei ole pohjoiseen kerennyt eikä landella enään tule aikaa siikojen perässä kulutettua niin on huiskuttelu jäänyt.
Lohen perhokalastus kiinnostaa, samoin hauen (ja toki ulkomailla kille/harri/tane) vaan hiukan on olosuhteet vastaan. Merelle muutama hakkireissu vuodessa (keväisin) ja muutama huiskareissu Kymille (Kesä&syksy) vaan kun etelässä ei oikein ole lohen perhokalastus paikkoja. Tane luokan välineisiin en ole vissiin kahteen vuoteen edes koskenut. Ensi keväänä Dalilla tavoitteena 2-4 päivää Loopin kahvassa, saa nähdä antaako tuuli mahdollisuuden. Ehkäpä loppukesästä Norjaan...
Varmasti en vehkeistä luovu, kiitos ulkomaiden ja joidenkin c&r kohteiden. Saattaapa mut jopa ensi kesänä bongata huiskavapa kourassa Keski-Suomesta...
Otetaan tämä taas esille kun kaikki ovat taas ainakin yhden kesän kokeneempia perhokalastajia.
Joo, äärimmäisen hyvä aihe. Aina itsensä ja muittenkin kannalta.
Omalla kohdalla suurin muutos on tapahtunu välinepuolella, kun ostin aluksi kumisaappaat. Se oli oikeastaan virhe. Huomasin, että on hyvä olla vartta enemmän, vaikka ei niin syvällä kahlaiskaan. No, nyt on lahkeet myyty, ei oo mun huoli enää, oikeastaan.
Itse taito sitten ei oo niin raflaavasti muuttunu. Ei niin parempaan, kuin - luojan kiitos - huonompaankaan suuntaan. En tahdo oikeen ymmärtää, että ne taimenet voi olla siellä kosken kovimmissa kuohuissa ja sieltä niitä pitäis tavoitella. No tulevaisuudessa sitten. Kai se vaan pitää uskoa, että enemmän happea ja ravintoa on koskessa saatavilla paremmin, kuin tasaasella.
Perhokalastuksessa ajatusmaailmahan on aikamoinen siivu itse harrastusta. On opittava olemaan ajattelematta tiettyjen rajojen sisäpuolella sitä rahamäärää, mikä kalastukseen menee. Perhokalastus on rentoutumiskeino ja paljon ei rentouduta ajattelemalla budjettia! Vaikeinhan se on aluks, kun pitää kahluuvermeet hankkia muitten lisäksi. Sitten vaan toivoa, ettei housut repeä.
Kalansaantipuoli ei oo haitannu mua koskaan. Kuten se Wulff sanoi: "Jokainen taimen on liian arvokas kalastettavaksi vain kerran." Toi hyvä lausahdus oli jollakin allekirjotuksena. Tässä alussahan kalaa ei vielä oikeen tule, mutta toivossa on (tosi) hyvä elää.
Urheilu jatkuu ja kalastus on mukavaa! Ainakin näin lähtökohdaksi tuo riittää.
Kesäksi taas tämäkin aihe näkyville, koska perhokalastajat ovat jälleen vuoden "viisaampia" ja kokeneempia.
Itse eroa huomaan viime vuodesta että , olen peräti saanut kaloja :roll:
Quote from: [Vision] on June 21, 2007, 23:48:56
Itse eroa huomaan viime vuodesta että , olen peräti saanut kaloja :roll:
No, se on kalastuksen yksi tarkoitus, mutta ei onneksi ainoa... :-o
Quote from: Pete on June 22, 2007, 09:45:49
Quote from: [Vision] on June 21, 2007, 23:48:56
Itse eroa huomaan viime vuodesta että , olen peräti saanut kaloja :roll:
No, se on kalastuksen yksi tarkoitus, mutta ei onneksi ainoa... :-o
Niin entietenkään tarkoita että , aina pitää saada kaloja.Monissa paikoissa on aivan mahtavat maisemat
Viime vuodesta poiketen olen oppinut heittämään kunnolla perholla sekä oppinut hiukan hyönteisoppia. Myös kahluuvarusteet on ostettu, jotka jo parantavat roimasti koskien koluamista.
Joo,Opin heittämään hyvin vasta tänä vuonna,Jotenki viime vuonna en uskaltanut kahlata kun kerran tallasin koskessa jonkun kirjolohen päälle.
Ja nyt kun kaikki kahluuvarusteet on ostettu nii nyt kai pitäisi oppia saamaan kaloja.