No kävitkö kurssilla, vai teitkö kaiken opintosi eteen itse?
-Oma taitoni karttui vastaavasti;
Sidoin 3 kuukautta kirjaviisauden varassa.. sitten huomasin lehdessä ilmoitusksen perho kurssi ja menin sinne ja siitä se lähti..
Mä sidoin yhden kuukauden aluksi itse ,mutta sitten kävi hyvä mäihä. Joensuun perhokalastajat järjesti kurssin ,jota vetivät huippusitojat (maailman mestari):D. Käytännössä opin sidonnan ja perhokalastuksen siellä. Kurssi oli vielä ilmainen :P.
Aloitin kurssista, jonka jälkeen lukenut lähinnä kotimaista kirjallisuutta.
Eräänä syksynä kun aloitin pörhöstyksen niin silloin ostelin perhot. Vähän myöhemmin ostin perhokalastuskirjan, jossa opetettiin mm. sidonnasta ja sidontamateriaaleista. Sitä opiskelin sitten jouluun asti jolloin sain perhonsidontasetin. Siitä se sitten yksin opetellen lähti kirjan oppien mukana.
Sitten mullakin kävi mäihä! N. kk:n päästä paikallinen kalastusseura järjesti sidontakurssin ja painuin sinne sitomaan. Ei siitä tosin paljon mitään apua ollut, koska osasin jo sitoa perhoja :D
Ostin perhovermeet just ennen "Ruijan puskarallia -90" ja samalla ostin muutamia perhoja. Kalastelin siellä niillä ja sit kaverit antoi omia tekeleitään (joilla eivät saaneet mitään). Ensimmäisen oman perhon sidonnan muistan vieläkin, istuin Ladan (oltiin sellaisella siellä reisussa, extremeä) pelkääjänpaikalla ja sidontapenkki oli kiinni hanskalokeron kannessa, jossa sidoin sittemmin kaveripiirissä tunnetun "Kautokeinon killerin", oli muuten sitten viimoisen päälle RUMA tekele, mutta maistui mm. siioille.
Samana syksynä sitten ostin Nurmeksessa koko setin kaikkea tykötarvetta ja ihan itse opettelin sidonnan niksit, välillä vaikeemman kautta, välillä oikoen. Joskus pidetään tai pidettiin huimia sidontailtoja kaveriporukassa. Kaikki kun ollaan levittäydytty eri suunnille Suomea ja harvoin nähdään, mutta kun tavataan koko lössi niin yleensä jotain myös sidotaan...
Muista mieleenpainuvista sidontapaikoista voisi mainita mm. lahon kannon. Penkin varsi lyödään pystyyn kannon reunalle ja siitä vaan puolukan varpujen seassa Red Tagia vääntämään, kun en ole oppinut vielä ilman penkkiä sitomaan. Enkä opettele!
Noin vuosi sitten aloin kiinnostumaan perhokalastuksesta ja puoli vuotta sitten ostin sidontakamppeet ja nyt olen puoli vuotta sitonut ahkerasti, itse kirjojen avulla opettelin/opettelen sitomisen.
Sidoin kuukauden itse , mutta menin sitten yhteen kerhoon.
No olin siinä jo puolisen vuotta katsellut isän sidoskelua ja itsellänikin kävi aikamoinen tuuri! Pääsin nimitäin Lauri Syrjän vetämälle perhokurssille ja sen jälkeen olen sidoskellut aika aktiivisesti.
edit. oikeinkirjoitus
epa: se on Lauri Syrjänen ;)
Itse opettelin sitomaan täysin omatoimisesti hieman alle 2.5v sitten. Noin ½ vuotta olin sitonu, kun lainasin ensimmäisen perhonsidontakirjan. Sittemmin olen pari perhonsidontakirjaa omaksikin saanut. Noin 1½ vuoden sitomisen jälkeen liityin Kajaanin Perhokerhoon, mutta olin jo oppinut sitomaan sitä ennen kohtuullisesti.
Itse aloitin viime keväänä sitomisen yksikseni ihan perus red tageista ja koko kesä tulikin sidottua vähän kaikennäkösiä perhoja. Syksyllä kävin vielä perhonsidonta kurssilla opettelemassa jotain juttuja. Mutta ihan hyvin sidonnan voi aloittaa ilman kursseja tai opettajaa se vain vie enemmän aikaa.
Siitä on suunnilleen 3 v kun aloitin. Aluksi eräs henkilö neuvoi minut sidonnan alkuun (perustekniikat yms), sen jälkeen siirryin kirjallisuuteen ja opiskelin loput tekniikat itse. Sekä materiaalit piti alussa opetella kaikki itse. Voin sanoa, että oli tuskainen taival ;)
Ensimmäiset perhot sidoin vanhemman kalastajan opastuksella. Sen jälkeen pikkuhiljaa olen oppinut sitä mukaa mitä materiaalia (ja työkaluja) olen hankkinut. Olen lukenut kirjoista, alan lehdistä ja kysellyt kokeneemmilta aina tarvittaessa. Joskus ollaan myös porukalla sidottu perhoja, silloinkin yleensä oppii jotain uutta. Tällä tavoin opetteluun on toistaiseksi kulunut semmoset 22 vuotta, ja tekisi mieleni sanoa etten ole vieläkään oppinut...
Ihan alkuun olin pienryhmässä, jossa "ammattilaisen" opastuksella väsättiin se ensimmäinen Red Tag. Tämän jälkeen oli muutaman vuoden tauko ja sitten vasta tuli tuon perussidontasetin hankinta. Ensimmäiset omat perhot tuli sitten väsättyä kuva-kuvalta nettiohjeilla ja heti tästä jatkaen Pusan "Perhonsitojan Kirjan" kanssa.
Ja vastoin kaikkia yleisiä neuvoja sidoin vain muutaman peruspinturin ja Red Tagin, jonka jälkeen aloitin ko. kirjasta järjestyksessä opettelemaan erilaisia malleja. Perustelin menettelyä itselleni sillä, että saisin nopeammin yleiskuvan monista eri sidontatekniikoista ja pystyisin nopeammin omaksumaan ehkä alkuun monimutkaiselta näyttävän reseptikielen. Mielestäni onnistuinkin tässä tavoitteessa.
Noin vuoden sidontaharrastamisella en ole varmaankaan amatööriä kokeneempi, mutta ainakin homma on pysynyt koko ajan mielenkiintoisena. Varmasti nopeammin pääsisi kursseilla käyden tuloksiin, mutta ei aloittaminen mitenkään mahdotonta ole näinkään, ellei kurssimahdollisuutta ole. Jos vielä saa vaikka kaverin mukaan samalla kertaa, niin säästää melkein kättelyssä puolet materiaalien hankinnassa. Niin ja kaverin kanssa olisi varmaan vieläkin hauskempaa lyödä yhdessä päätä pöydänreunaan, kun se ensimmäinen peuranpää leviää kuin vappuviuhka ympäri huonetta... :D
PS. Se ensimmäinen mittakalakin tuli sitten vasta omasitomalla tuotoksella...
Kaveri oli ostanut perhopenkin. Kiinnostuin ja pyysin näyttämään miten niitä tehdään. Se kiinnitti koukkuun pätkän villalankaa ja sitten sidontalanka meni poikki. Ei suostunut jatkamaan. TUOLTA pohjalta rohkenin mennä kauppaan ja ostaa ittellenikin penkin. Rahaa oli vähän ja oli pakko ostaa myös työkalut ja vähän materiaaleja. Ostin fasaanin nahkan (ei pyrstöä tai tippetiä ja crestiä), sinistä marabouta ja riikinkukkoa. Kotona varastin villalangat ittelleni ja purin pari helminauhaa silmämateriaaleiksi. Korostan vielä, että vuonna 1990 ei ollut ihan jokapaikassa perhokamoja (laadukkaita) niin paljoa saatavilla kuin nykyään. En sitten mennyt millekään kurssille. Summassa sidoin koukkuun kaikkea mahdollista. Lainasin kirjastosta perhokirjoja ja koitin jäljitellä reseptejä. Eihän siitä mitään tullut. Pitkään meni, ennenkuin keksin miten häkilä tehdään, saati sitten muddler-pää. Kaikki kuitenkin kokeilun ja erehdyksen kautta. Vähitellen kartutin materiaaleja ja yhtäkkiä aloin sitten saamaan hyvin omatekoisilla perhoilla kalaa. Sitten kuulin, että äitin eno sitoo perhoja ja kävin katsomassa sen toimintaa. Kovin paljoa uutta en oppinut, mutta putkiperhojen tekemiseen sain paljon hyviä vinkkejä. Myös pari kätevää tekniikkavinkkiä muddler-päille. Sitten tuli joku kulttuuriviikko koululle, jossa Simo Yli-Lonttinen oli opastamassa perhonsidontaa. Enpä juuri mitään uutta oppinut, koska se opetti lähinnä niitä, jotka eivät olleet ikinä sitoneet mitään. Lopulta minulla oli 2000-3000 mk edestä sidontamateriaaleja ja pari erilaista penkkiä, laadukkaita työkaluja yms. Taidotkin olivat jo sellaiset, että kehtasin esitellä omia perhojani. Sitten kurjat päättivät tehdä Kajaaninjokeen tunnelivoimalan ja virtaus päättyi siihen. Siihen loppui myös minun perhonsidonta. Nykyään teen 5-20 perhoa vuodessa, koska tulee niillä niin vähän kalasteltuakin.
Jouluna 2002 sain kummiltani perhonsidonta välineet ja kummi opetti minua sitten siinä jouluaatto iltana sitomaan muutaman perhon.Kului noin puoli vuotta kunnes päätin mennä sidontakurssille ja siellä on tullut taitoja paljon lisää!
Sitomaan opin sitomalla,sitomalla, sitomalla ja sitomalla. Tädin mieheltä ja kaverilta tullu vinkkejä.