Nyt kun alkoi toi kirjolohen pilkkiminen kiinnostaa niin pitäisi saada vähän tietoa tosta pilkkivavanjarrusta. Yleensä kaikki suosittelevat viilamaan jarrusta jotain pois mutta en ole nyt aivan varma että pitääkö jarrusta viilata pois se "kynsi" vai ne puolan reunassa olevat "kuopat mitä tämä "kynsi" "kaapii" ja pitääkö ne viilata kokonaan pois ? Toivottavasti joku saa selvää tosta.
Avutonta kun ei saa kuvia, mutta yritetään.
Eli kannattaa viilata kynsi niin pääset helpommalla. Kokonaan poistaminen ei ole ainoa vaihtoehto, kannattaa kokeilla hiukan kerrallaan. Lopputulos riippuu halutusta jarrutehosta, tasaisin jarru on "kaikki pois".
Miten sitten vastaiskut kun jarru on viilattu tarttuuko kalat kunnolla ? Tarvitseeko jarru viilata kun pilkkii esim lusikoilla ja tasureilla ?
Eipä tule kirjoa pilkittyä, joten ei juuri kokemusta muusta kuin jarrun viilailusta. Skidinä oli sitäkin pakko kokeilla, vaan ei niillä vavoilla pysty tehokkaasti ainakaan ahventa onkimaan.
Oma henk.koht mielipide on se, että mitä hel... niitä jarruja pitää viilailla pois???
Jos on "liipasin" mallisesta jarrusta kyse, jota painetaan peukalolla, niin kannattaa painaa se jarru pohjaan ja laittaa nippusiteen siihen nupin kärkeen, sitten leikka ylimääräisen viiksen pois ja siirtää nippusiteen ihan jarrun juureen.
Jos haluaa jarrua herkemmäksi, niin hivuttaa nippusidettä haluttuun kohtaan jarrunupin päälle, näin jarrua voi säätää kireämmälle tai herkemmäksi senkummemmin vapaa rikkomatta, jos tämä ei toimi sitten viilailee vaikka koko jarrun pois!
Itselläni ainakin kyseinen konsti on auttanut jarrujen säädöissä jo kohta 20 vuotta.....
Itse olen villannut yleensä vain kynttä. Tosin jos puolan "nypyköitä" pyöristää lisäksi niin jarrusta saa ehkä hiukan pehmeämmän. Viilaaminen kannattaa aloittaa varovasti, jotta jarrusta ei tule liian löysä. Oikea kireys riipppuu paljolti käyttämäsi siiman paksuudesta, esim kirre-morri vavassani käytän 0,12mm siimaa, jolloin jarru saa olla todella herkkä.
Jarrutusta voi ohuilla siimoilla hoidella myös "manuaalisesti", mikäli kyseessä on liipaisimella varustettu malli. Tällöin liipaisin painetaan pohjaan kokonaan tai osittain ja jarrutetaan painamalla pyörivän puolan pohjaa kämmentä vasten. Näin saadaan jarrusta poistettua lähtökitka, joka voi johtaa siiman napsahdukseen kalan lähtiessä syöksyyn.
Ei isommin lisättävää edellisiin viesteihin. Helpoimmalla varmasti pääsee, kun jarrua alkaa tehdä liipaisimen kynsiä madaltamalla ja aina välillä, puolan kiinnittämällä säätöä kokeillen. Ihan kokonaan pois ei kynsiä kannata viilata, ainakaan välillä kitkaa testaamatta, koska käytännössä jarruttomalla vavalla vastaiskut jäävät melko ponnettomiksi. Tällä on merkitystä ainakin silloin, kun kirjolohta pilkitään suhteellisen ohuilla eli venyvillä siimoilla.
Kirjolohen tartuttua kalamiehelle jää yleensä myös sen verran aikaa, että ehtii siirtää vavan vasempaan käteen (oikeakätisen tapa), jolloin kalan alkaessa vetää sille voi antaa siimaa myös liipaisinta painamalla, samalla kun kelauskädellä hillitsee puolan ylipyörimistä. Näin pärjää sellaisellakin vavalla, jonka jarru on kenties hieman liian kireä.
Jos jarrun joutuu viilamaan melko löysäksi esim. käytettävän siiman ohuuden takia, saa vastaiskuihin tehoa kun pitää pilkittäessä vapakäden sormilla kiinni puolasta.