Nyt se on myynnissä, taimenkalastajan unelmapaikka, eli kesämökkimme. Laavuvaaran hirsimökki 3mh+parvi+tupakeittiö+s, 72m2, jopa 10 makuupaikkaa!. Teuronjoen rannalla, Helsinki 105km, Lahti 28km. Taimenia omalta laiturilta (erittäin runsas luonnonkanta). Vain yksi rantasauna, muuten 3km "omaa" jokiosuutta. Separet sähkövessa, sähköliesi, jääkaappi, pakastin, telkkareita ym ym, täysin kalustettuna. T 2880m2. H. 129t.
Myydään ensisijaisesti kalastuksesta ja kalastusvesien hoidosta kiinnostuneelle tai kalastusseuralle. Pyydä kuvia sähköpostitse ([email protected]) ennen kuin mökki menee yleiseen myyntiin. Jos tiedätte kiinnostuneita niin viestiä vaan eteenpäin.
Ps: eilenkin tunnissa 10 taimenta, suurimmat 45 ja 46cm.

Lampia kannattaa hakea esimerkiksi www.kansalaisen.karttapaikka.fi avulla. Sieltä Tampereen seudulta löytyy kyllä satoja sopivia. Hehtaarin kokoisessakin lammikossa voi esiintyä haukia jos se on tarpeeksi syvä eikä ihan suolampi. Eli lammet maäisessä maastossa on varmempia. Ahvanet ovat kuitenkin metsälampien "vakioasukkaita" särkikalojen lisäksi.

Mulla on "kaikista keloista" kokemusta jo yli 40 v ajalta (nyt käytössä 1xDööri 5500B, 2x Abu-Matic 160, 1xShakespeare2200 UL-avo, 1x Abu 503 joka on lähinnä puoliumppari avokela, kaikki 70-80-luvulta ja 2x uudempi perhovarustus) .
Jos aloitan heittelyn "tilavilla vesillä" kuten meri ja järvet, valitsisin suoraan avokelan. Jos taas kalastan pienillä ahtailla ja risukkoisilla joilla ja metsälammilla aloittaisin umpparilla. Umpparilla käytetään yleensä lyhyempiä vapoja ja niillä voidaan helposti tehdä tarkkoja ranneheittoja kaikkiin suuntiin, ainakin hetken harjoittelun jälkeen, avokelalla ahtaat paikat ovat aloittelialle hankalampia.
Se että joku onnistuu saamaan siimasotkuja umpparilla (abu 170) on uskomatonta. Se onnistuu vain jos siima on kelattu sisään löysästi, tai sitten kela on kasattu huollon jälkeen väärin. Pitäisi aina muistaa kelata siima sisään kevyillä uistimilla niin, että sitä kiristetään esim peukalon ja etusormen väliin. Myös lippauistimet saattavat kiertää siimaa uskomattomalle säkkyrälle, mutta sehän ei ole kelan vika.

Dööriin tarvitsee tarttua sitten muutaman vuoden harjoittelun jälkeen tai jos vetouistelee niitä "jättiläisiä".

Itse olen käynyt Rusutjärvellä uimassa, en kalassa. Mutta jos kalaan lähtisin, yrittäisin lähinnä itä- ja pohjoispuolen kaislikoiden reunoja  ja rantoja koluta. Yleensähän kalaa saa parhaiten siltä rannalta jonne aallokko vie pieneliöitä ja muuta pikkukaloille sopivaa syötävää. Sinne ne sitten hakeutuvat ne isommatkin.

Mulla on pari mustaa Wibraxia. Käytän niitä hämärässä ja pimeässä taimenia kalastettaessa. Näkyy hyvin taivasta vaste ja toimii kiitettävasti, suosittelen.

Ohuet siimat kiertyvät helposti, varsinkin lippoja käytettäessä. Sitten kun "onnistut" heittämään sellaisen heiton, että siima jää löysälle, se sotkeutuu alle aikayksikön. Käytä esimerkiksi Vibrax lippoja, ne eivät "kierry" niin helposti. Välillä siiman pitää antaa kiertyä takaisin, esimerkiksi vetämällä vaneen perässä ILMAN uistinta. Myös esim parvekkelta alaslaskettu siima "avautuu" ja kierre poistuu.

Oli kolmee kesää vuokralla mökki vastaavan kokoisen lammen rannalla(2000-2002). Isäntä oli heittänyt muutaman katiskasta saamansa särjen ja ahvenen 4-5 vuotta aikaisemmin lampeen. Huomattiin sitten hiekkarannalla muutama ahven ja ei kun virvelöimään. Hämmästys oli suuri kun saalina oli parin viikon jälkeen suurin ahven 34 cm ja särki 30cm. Ja niitä tuli päivittäin, ei toki yhtä isoja. Hyvin tuntui viihtyvän, lisääntyvän ja kasvavan. Varmasti kasvavat myös kirjot. Mutta jos meinaat tehdä homman "epävirallisesti" ilman TE-keskuksen lupaa, suosittelen ahvenia.

Mulla on kokemusta useista Hi-Lo vaapuista. Pienemmillä kuin 26 ja 40g ei tehnyt mitään. Väriltään se edestä punainen ja takaa valkoinen oli paras, ainakin merellä, muut lähinnä sattuman kauppaa. 26 ja 40g ovat lisäksi kelluvia (ei nivelletyt) ja ne voidaan jaittaa uimaan kuuteen eri syvyteen, hyvä niin. Eli imitoivat pikkukalaa joka nappaa syötävää ja sitten sukeltaa syvyyksiin. Eli heitä, kelaa, pysäytä, ja kelaa uudelleen jne. Yleensäkin nämä puna-valkoiset tai "ambulanssin" väriset (puna-kelta-oranssit) uistimet toimivat hyvänä "ärsyttäjänä" silloin kuin muilla ei saa saalista. Sellaiset kuuluvat ehdottomasti jokaisen viehevalikoimaan.
Jos ei muilla tärpää kokeile "ambulanssia" tai vaikkapa pientä ambulanssi-lippaa.

Ihan vaan tiedoxi ettei joessamme, alueella jossa kalastan ole taimenia kuin luonnonkantaa, eli ei siis mitään pullamössö kirjolohia. Joten otan kyllä yhä edelleen syötäväksi ne hauet ja laitan mielummin takaisin ne taimenet.

Neljäs kesä meneillää mökkijoellamme. Jokihan on pieni ja risukkoinen, joten soutuveneet ym voi unohtaa. Meillä on kolme "kanoottia", Inkas 525 Al-kanootti, Daggerin avokaksikko ja kapeampi peruskajakkiyksikkö Oasis Expedition, linkki ekassa jutussa..

Inkkarilla mennään vain jos meitä on enemmän kuin kaksi henkilöä, on se sen verran työlästä liikkumista vastavirtaan. Tukevuus on kylläkin parempi kuin savolaismallisilla soutuveneillä. Sähkömoottorikin on olemassa. Se on keulaan kiinnitettävää mallia ja toimii jalkaohjauksella, jättää siis kummatkin kädet vapaaksi kalastukseen. Ongelmana on se, että käyttä voi vain keväällä kun vesi on korkealla. Tällainen keulamoottori on suosittu varsinkin jenkeissä, ei ole siimatkaan helposti potkurissa.
Monitoimi-avokajakki on ehdoton peli jokikalastukseen. Parikin kaveria mahtuu hyvin mukaan. Istutaan muotoilluissa "nojatuoleissa" eikä kiikkeryydestä ole tietoakaan. Tietenkin on parasta jos heitellään että, se tapahtuu vuorotellen. Toinen heittelee ja toinen meloo/ ohjailee. Vetouistelu onnistuu hyvin.
Kapealla kajakkiyksiköllä ollaankin sitten jo vaikeuksissa. Sopii mainiosti siitymiseen paikasta toiseen johon sitä käytänkin. Sitten vaan rannalle heittelemään. Jos kalastat kiikkerämmästä kajakista, riittä pelkkä kunnon vastaisku keikauttamaan kajakin jos sattuu iso kala poikittaissuunntaisesti. Aika taituri pitää olla jos onnistuu 10 kg hauen väsyttämään kuntokajakissa istuen ilman kaatumisriskiä.

Eli pikkujärville ja heikkovirtaisille joille inkkari, kovempaan vastavirtaankin haluaville monitoimi avokajakki, eli kajakin ja inkkarikanootin välimuoto. Se on huomattavasti nopeampi kuin inkkari ja jopa mukavuudessakin parempi. Myös yhtä tukeva sillä siinä istutaan alempana.

Minulla on yksi uistin toiminut muita paremmin, lähes ylivoimaisesti, Wibraxin "ambulanssin-värinen" nro 3. On muillakin tullut taimenia kuten Mörrum-Spinnare, Droppen, pienet vaaput, Mepps, Kuusamon lipat ym. Olen kokeillut usein muitakin värejä kuin tuo "ampulanssi" eli sellainen kelta-puna-oranssi runko jossa kelta-oranssi lippa punaisin "pisaroin". Musta runko ja musta lippa on myös toiminut joten kuten (yöllä), metallinväriset eivät.
Wibrax on siitäkin hyvä ettei se kierrä siimaa läheskään yhtä paljon kuin tavalliset "Meppsit" ym. Esimerkiksi viikko sitten kokeilin mustalla Wibraxilla. Taimenet seurasivat perässä ja tökkivät uistinta mutta eivät iskeneet kiinni. Heti kun vaihdoin "ambulanssiin" kalat ärsyyntyivät siinä määrin että kiirettä piti.

Jos et halua vahingoittaa pieniä taimenia, käytä Wibraxin nro 3:sta. Se on 8g ja lentääkin kiitettävästi. Nrot 1 ja 2 ovat niin pieniä että niillä tule jopa alle 15 cm taimenia.

Tuulinen ja pääosin pilvinen sää jolloin syntyy kunnon aallokko. Silloin pintavedet sekoittuvat (viilenevät) ja pikkukalat lähtevät liikkeelle pyydystämään puista ym pudonneita hyönteisiä jne. Pikkukalojen perään taas lähtevät ne suuret vonkaleet ja ahvenetkin sieltä syvemmältä. Eli kalat aktivoituvat ja liikkuvat. Ainankin näin vuosikymmenien kokemuksella.
Peilityyni "lyijyvesi" on sitten sopiva vaikkapa kuhan uisteluun.

Tuli kalasteltua noilla Valkon vesillä 70-ja 80-luvuilla aika paljon. Jos on vene, suuntaa Valkosta Svartholmaa päin, tai sitten länteen Vårdö kiertäen. Kaikkien saarien rannat,kaislikotja karikot ovat ok paikkoja.
Jos haluat haukea, mene Sarvilahden lahden (Sarvlaxviken) kaisikon reunoja koluamaan. Varsinkin kapea salmi Bergholmenin eteläpuolella ja siitä länteen, ko lahden "sisäänmenokohdassa" on loistava paikka.
Ahvenia voit sitten kalastella Bergholmenin tai tutummin Kalliosaaren sileiltä rantakallioilta auringonlaskun aikaan.
Sitten onkin jo vuorossa kuhan uistelu saaren länsipuolella olevilla ottipaikoilla.
Varmista kuitenkin ettei alueelle ole tullut kalastuskieltoja tai suojelualueita. Ja muista pitää kalastusluvat kunnossa ja mukana. Kyseisellä alueella kun ei oikein vieläkään haluta myöntää että muutkin saa kalastaa kuin harvat ja valitut.

Oikea kommentti, Teuronjoki maanmittaushallituksen ym virallisissa papereissa mutta Teurojoki "Koskelaisten" puheissa.
Ilmeisesti on haluttu erottaa toisistaan Forssan liepeillä sijaitseva "Teurojoki" Teuronjoki" Teuroonjoki"  ja tämä Hämeenkosken joki toisestaan. Ei tainnut onnistua.

Tiedä sitten mikä on oikein kun kunnankin sivuilla pari vuotta sitten oli juttu Teurojoki- melonnasta "Teuronjoella". Siinä taisi olla kumpikin nimi 3-4 kertaa mainittuna.

Vanhan kalastajan vihje. Jos siiman vetolujuus on esimerkiksi 6kg, laita kalavaaka kiinni uistimeen ja vedä 60-90 asteen kulmassa vapaan nähden (niin kui kalakin tekee) ja säädä sitten jarrua siten että se luistaa noin 4kg kohdalla (60-70 % vetolujuudesta).
Lohikaloilla kun tuppaa tuo leukavärkki olemaan turhankin kovaa tavaraa. Eli vastaisku ei onnistu jos jarru on liian löysällä. Tulee muuten niitä "oli tosi iso kiinni mutta pääsi karkuun" juttuja.
Särkien ja lahnojen mato-onginta onkin sitten eri juttu.