Kyllähän vanajalla kuhaa on, parhaat paikat mielestäni tuola jänissalon takana, vanajanselällä, mutta kyllä rautullakin on tänäkin kesänä +10 kalan reissuja tullut tutuille.

Vaapuista vanajalla on mulla toimineet parhaiten 'hakeva' uintiset, eli Merimetsot, Velhot, yms... Eli isohko kouru-turpalevy ja solakka malli, motonetistä löytyy. Myös Jesset toimii.

Tän vuoden paras väri on minulla ollut tuo Velhon väri numero 32, http://www.saunalahti.fi/shytonen/velho/vaappumallit/vetovelho.htm, eli kelta-valko mustilla täplillä.. Sini-hopea ja puna-kulta sävyiset kelpaa myös.

Konhon vuolteesta tulee kyllä kuhaa, mutta lähinnä aivan pohjasta jigillä tai pilkillä. Makkaraselältä on tullut tosi huonosti viimevuosina, ja kovin pientä. Rauttunselältä sitten vähän paremmin, lähinnä järven eteläpuolta kannattaa vedellä. Selkäsaarien ympäristö, ja siitä etelärantaan asti, oli ainakin viimekesänä vielä ok seutua. Kaarteenlahti on tänäkin kesänä antanut +10 kalan reissuja.

Sääksmäen sillan suvannon molemmat puolet, penkanreunat, ovat aina ihan ok seutua, jos sinne asti jaksat lähtee. Usein tullut pyöritettyä väliä jossa käännän heti kun selkä alkaa rauttunpuolelta ja vedän siitä jylhään, ja taas takaisin.

Myös suutarinlahdelta on tullut hyvin.

Omien kokemuksien mukaan, mitä pidemmälle hattulaa kohti menee, sitä paremmin tulee kuhaa. Makkaralta huonoiten, rautulta/sillasta ok, jänissalo/pyteri/keisa akselilta parhaiten.

Takilaa en näillä keleillä pidä kovin tärkeänä, 90% kaloista tullut aivan pinnasta. Alku ja loppukesästä kannattaa sitten vetää syvemmältä. Plaanareita kannattaa käyttää jos mahdollista, taitaa pintakuhakin väistää hieman venettä, sen verran paremmin plaanarit antaneet verrattuna moottorivirrassa vedettyihin.

Kuha ollut nyt hyvällä syönillä, viikonloppuna tuli reilu 30 neljässä tunnissa, ja tiistaina kovassa myrskyssä 15 kalaa. Molemmat reissut vanajanselälle. Parhaasta ajasta sanoisin, että se on suunnilleen 19:00 - auringonlasku, sen jälkeen kun aurinko kokonaan piilossa syönti hiipuu reilusti.

Onhan noita tullut kokeiltua, sekä perinteistä kolmioleikariin solmittua 'veturivaappua', sekä omatekemiä vuoksiviiksiä.

Veturivaappujen kanssa olen sitonut valmiiksi kolmioleikari tapseja, eli sidotaan kolmioleikarin yhteen haaraan lyhyempi (n. 50cm) ja toiseen haaraan hieman pidempi (n. 100cm) pätkä siimaa. Lyhyempään siimaan joku syvällä uiva vaappu veturiksi, pidempään sitten joku pintavaappu. Vedessä syvänne vaappu ui edessä syvemmällä, ja vetää samalla pintavaappua syvemmälle. Pintavaappu tulee luonnollisesti lähempänä pintaa ja hieman perässä, eli sotkuja ei yleensä synny.

Kuhaa tulee hyvin, muita en ole kokeillut.

Vuoksiviiksen kanssa voi uittaa kahta samanlaista vaappua, jolloin viiksi ui vaakatasossa. Tai toista syvämmällä uivaa, tai esim painouistinta, jolloin viiksi ui pystyssä. Hyvin toimii ja kalastaa tämäkin, edelleen kuhan kanssa olen kokeillut en muille.

http://www.eralehti.fi/files/library/attachments/vuoksiviiksi.pdf

Riippuu mistä tuon laskee.. Ensimmäiset kerrat oli joskus 5-vuotiaana, eli reilu 22 vuotta takaperin. Kai se enempi vähempi aktiivisesti jatkui ihan ensimmäisestä kerrasta lähtien. Isukin paatilla aloin yksin/kaveriporukalla käymään vissiin joskus 13-vuotiaana, oman veneen ostin 4 vuotta sitten, sen jälkeen homma on ollut hyvinkin aktiivista välineurheilua ja korkeamman asteen tiedettä. 

Perustuuko tieto miten pitkälti omiin havaintoihisi vain erään kalastuksen valtajulkaisun kirjoitukseen?

Ensinnäkin jos viittaat eräällä kalastuksen valtajulkaisulla Erä-lehteen, niin se oli lähinnä tiivistelmä asioista jotka kerrotaan lähes kaikissa viehekalastusta käsittelevissä kirjoissa. Ei siis todellakaan mitään uutta 'faktaa'.

Ja kyllä, varsinkin ilmanpaineen noustessa pidemmän matalapainejakson jälkeen on omakohtaisia kokemuksia että kala syö hanakasti. Vastaavasti pitkään jatkuneen 'kurjan sään' vallitessa kalareissuista ei ole järin hyvää saalista tullut (ja poikkeus vahvistaa säännön myös tässä). Mutta tässä, kuten kaikissa omakohtaisissa kokemuksissa, pitää ottaa huomioon esimerkiksi se että jälkimmäisellä kelillä en ole juuri edes kalastellut. Jokaisella on oma näkemyksensä asioista, sen vuoksi pidän faktoja jopa oleellisempina kuin 'mutua'.

Toki muidenkin edellytyksien pitää olla kohdallaan. Esimerkiksi tuo solunar taulukko on pieni osa kokonaisuutta, se ei tietenkään yksistään kerro syökö kala vai ei. Se kertoo ainoastaan kuinka paljon kuun vetovoima vaikuttaa vedessä olevaan paineeseen. Suomessa tämän vaikutus on melko marginaalinen, ja säästä johtuva ilmanpaineen muutos voi helposti kumota kuun vetovoiman vaikutuksen.

Puhdasta ja kiistämätöntä faktaa kuitenkin on:
1) Kuun sijainta maapalloon nähden vaikuttaa vedessä vallitsevaan paineeseen
2) Ilmanpaine vaikuttaa vedessä vallitsevaan paineeseen
3) Kaloilla on uimarakko minkä avulla ne aistivat paineenmuutokset
4) Kun ilmanpaine vaihtuu, kala vaihtaa uintisyvyyttään (eli 'on liikkeessä'), ja kumoaa näin paineen vaihtelun vaikutuksen ominaispainoonsa.

solunar + vallitseva ilmanpaine muodostavat yhdessä muuttujan joka vaikuttaa vedessä vallitsevaan paineeseen. Tämä paine vaikuttaa kalojen uintisyvyyteen, eli paineen vaihtelu pakottaa kalat muuttamaan syvyyttään, ja liikkuvaa kala on aktiivinen kala.

Toki vähintäänkin yhtä merkittäviä asioita ovat esimerkiksi tuulen suunta, joka yhdistettynä pohjan muotoon luo virtauksia jotka vastaavasti vetävät puoleensa pikkukalaa.

Nämä kaikki ovat asioita joiden mukaan voi yritellä päätellä missäpäin kala milloinkin on, ja miten paljon se liikkuu, ei muuta. Tässä pitää tietenkin ottaa huomioon edellisien päivien sää, jos tuuli ja ilmanpaine on ajaneet kalat alueen eteläosissa oleville syvänteille, ei ne sieltä ihan hetkessä siirry alueen pohjoispäässä olevalle matalikolle.

Muistaakseni mainitsit kalastelevasi koskella/joella. En usko että siellä on yhtä suurta vaikutusta ilmanpaineella tai kuun asennolla. Solunarhan perustuu lasku ja nousuveteen, ei mihinkään muuhun, ja sitä (suomessa hyvin vähissä määrin) tapahtuu ainoastaan merellä. Merellä ja isoilla järvillä on kaloilla myös huomattavasti enemmän reviiriä liikkua ja vaihtaa syvyyttään.

Vielä sateesta/poudasta, säätila vaikuttaa paineen lisäksi päivänvalon väriin, tämä yhdistettynä veden väriin kertoo minkälaiset vieheet näkyvät parhaiten vedessä. Tämäkin on puhdas fakta, fysiikkaa. Eriasia sitten miten hyvin näkyviä vieheitä kalalle kannattaa milloinkin tarjota, myös tätä asiaa on tutkittu, aktiivinen kala kelpuuttaa pitkälle näkyvät vieheet. Ja mitä pidemmälle se viehe näkyy, sitä kauempaa kala siihen iskee. Mutta tämä ei ole puhdasta faktaa, omakohtaiset kokemukset kylläkin todistavat tuon väittämän todeksi. Poikkeuksia toki on tullut joillakin reissuilla. Siksi on tärkeää kokeilla erilaisia värejä. Aloitusväreinä silti usein heitän/uistelen tuon edellä mainitun periaatteen mukaisia värejä, ja suurimmassa osassa reissuista ne toimivat.

Voihan solunar-jututkin puhua totena läpi, samoin kuin että imurikauppiaan 1700e hintainen imuri olisi oikeasti muka 10x kalliimpana hyvä sijoitus silti (ei, en kiistä että molemmat olisivat täysin väärässä, mutta ilmaisun taidokkuudella voi vaikuttaa tehokkaasti mielipiteisii).  Tuo nappikeli.fi -sivu ei ole vielä vakuuttanut minua, mutta viime reissulle se sanoi "retkikeli" ja sitä se kyllä oli. Sää oli kaunis mutta kala ei syönyt. Pitänee jatka tarkkailua, mutta purematta en näitä juttuja niele.

Solanur jutut, varsinkin suomessa, ovat hyvin pieni osa kokonaisuutta. Mitä tulee imurikauppiaaseen, hänellä on oma lehmä ojassa. Sitäpaitsi 'hyvä sijoitus' tuollaisessa tilanteessa on lähinnä makuasia, riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Puhtaasti taloudellisesti ajateltuna harja ja kihveli voittaa minkä tahansa imurin jo siksi ettei vaikuta sähkölaskuun. 

nappikeli.fi sivusto oli mulle ihan uusi juttu. Äkkiseltään katsottuna tuo on aivan liian pelkistetty. Ei ne 'kotikeli, 'retkikeli', jne ole mitään kiveen hakattuja faktoja. Parempi olisi ilmaista kuinka paljon kala liikkuu, millaisissa syvyyksissä ja mistä ilmansuunnasta  (esim järven eteläpäässä etelä-pohjois suuntaisesta salmesta) sitä kannattaisi etsiä, minkävärisiä vieheitä kannattaa kokeilla missäkin syvyydessä. Nämä tietenkin pitäisi ilmottaa erikseen jokaiselle järvelle ja eri alueille merellä, sekä erikseen sen mukaan mitä kalaa ollaan hakemassa.

Eli lyhyesti: nuo asiat ovat faktaa, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ilmanpaineen, nousu/laskuveden, lämpötilan, valonvärin, edellisien päivien tietojen ja tuulensuunnan perusteella voi yrittää päätellä missäpäin kalat ovat, kuinka hyvin ne puree uistinta, ja minkälaisia värejä kannattaa tarjota.

Itse suosittelisin 1500 sarjan haspelia tuohon vapaan. Jigitikkuna tollainen combo, ja on mukavan tasapainoinen setti heitellä pidempiäkin aikoja.

0.19mm punottu lienee hyvä yleissiima. Voi jigitellä abboraa ja heitellä haukea.

Olen koittanut tänä kesänä opetella jigikalastusta, mutta laihoin tuloksin. Eikös pomputus mene suurin piirtein näin:

1. Jigi heitetään ja odotetaan kunnes se laskeutuu pohjaan.
2. Kelataan tyhjät siimat pois jonka jälkeen nostetaan vapaa 90 astetta pystyyn ja nopeasti lasketaan se taas vaakaan.

Älä laske nopeasti vaapaa, vaan pidä se pystyssä niin kauan että jigi tömähtää uudelleen pohjaan. Näin tehdessä siima pysyy kireällä, ja tunnet kalatärpit. Samaten tunnet sen koska jigi osuu pohjaan. Jos lasket vavan heti alas siima löystyy, kalat pääsee karkuun, etkä tunne koska jigi on pohjassa. Jigin pomputkin jää paljon lyhyemmiksi jos lasket vavan heti alas, pidä siima kireällä kunnes jigi on uudestaan pohjassa niin pomposta tulee paljon pidempi.

3. Samalla kun vapaa lasketaan, niin aloitetaan kelaus, jotta löysät on mahdollisimman pian poissa.

Joo, mutta tämä vasta sen jälkeen kun jigi on jo pohjassa. Eikä tuossa kannata hosua, tulee siimasotkuja vaan. Kunhan tuo tyyli rutinoituu niin löysien kelaus käy kyllä nopeasti, mutta aluksi kannattaa olla rauhallinen ja kiinnittää huomiota siihen ettei kelalle pääse löysää siimaa.

Itse teen tuon niin että kun jigi on tömähtänyt pohjaan ja kelaan siimaa pois, pidän ranteet sen verran löysänä että tuo kelaus liikuttaa vapaa eikä nosta jigiä pohjasta. Eli siis, jigi on pohjassa ja vapa ylhäällä. Pidä käsi löysänä ja aloita kelaus, kelaa niin että jigi pysyy pohjassa ja vapa liikkuu kelatessa alaspäin. Vaatii hieman harjoittelua, mutta kunhan oppii niin käy kuin itsestään, eikä tule löysää siimaa kelalle.

3. Samalla kun vapaa lasketaan, niin aloitetaan
Ongelmana on tuo kelaus. Ensinnäkin, tosi hankalaa tarkalleen tietää, koska jigi on uudelleen pohjassa nykäisyn jälkeen. Itselläni pomputus on varmaan liian hidasta, kun odotan, että onkohan se jo pohjassa uudelleen.

Suurin virhe sinulla on varmaankin se että lasket vavan heti nypyn jälkeen, siima löystyy etkä tiedä mitä toisessa päässä tapahtuu. Kalat karkaa, et pakosti edes tunne tärppejä, samaten vaikea tietää koska jigi on pohjassa.

Välineet on myös erittäin tärkeä asia jigauksissa, kevyt 1-luokan haspeli, kevyt ja napakka n. 180cm vapa, n. 0.12 - 0.15 paksua punottua siimaa. Siihen vielä päälle sopivan painava jigipää, niin kyllä se siitä alkaa sujumaan. Kannattaa aluksi käyttää ylisuuria jigipäitä, että tuntuma on voimakkaampi. Sitten kun kädet "herkistyy" voi vaihtaa pienempiin päihin.

3. Samalla kun vapaa lasketaan, niin aloitetaan
Suurin ongelma on kuitenkin se, että oikeastaan koko ajan kelataan tyhjää siimaa pois, Se menee tosi, tosi löysälle kelalle. Homma kulminoitui totaalliseen katastrofiin pari päivää sitten. Olin ostanut Firelineä, kun sitä niin monesti jigaukseen suositellan. N. 15 heittoa em. kelaustekniikkaa käyttäen ja siima oli sellaisessa sotkussa, että vain puukko riitti homman selvittämiseen.

Itsellä kävin täysin samanlailla kun alottelin jigausta ja kelalla oli ekaa kertaa punotut siimat.. Harjoitus tekee mestarin, uskoisin että ylläolevilla vinkeillä homma paranee huomattavasti, näin ainakin itsellä.

Tässä vielä tiivistettynä miten itse abboraa jigaan:

1. Heitto, jigin osuessa veteen pistän kammen kiinni ja nostan vavan pystyyn. En kelaa, ellei sitten tullut "roikko" heittoa tai tuuli painanut siimaa ulos pussille. Pidetään vavankärki pystyssä kunnes tulee tärppi tai jigi tömähtää pohjaan. Tämä on oleellista, pohjakosketus on huomattavasti helpompi havaita vapa pystyssä, ja kalatki ottaa usein vajoomisvaiheessa.

2. Kun jigi osuu pohjaan, kelataan rauhallisesti löysät pois laskien vapaa samalla alaspäin.

3. Nostetaan vapa pystyyn, odotellaan taas vapa pystyssä kunnes jigi osuu uudelleen pohjaan.

-mdmx varmaankin huomasi että annoin painouistinten käytölle mahdollisuuden, jopa toimivan. Itse pidän kuitenkin takilakalastusta mielekkäämpänä ja sinä taas litkan vetoa.

Joo, onhan noissa puolensa molemmissa. Pidän litkasta koska uistelen lähinnä kuhaa, ja kuhat tykkää purra ruuttaa. Ja saa samalla siimalla kalastettua laajan alueen pinnasta pohjaan.  Huonopuoli tuossa on että kalat tulee yleensä otettua ylös siimasta vetäen, kuhan kanssa sillä ei ole juuri merkitystä, isommatki tulee kun vetää vaan rauhassa. En  kuitenkaan suosittele tätä toimintatapaa esim merilohen kanssa. :> Takerruin ehkä turhaksi tuohon yhteen lauseeseen jossa totesit takiloiden olevan ainut toimiva tapa kalastaa syvältä, mutta se siitä, makuasioita lienevät nämäkin.

Kirjoituksestasi päätellen tiedät kalastuksesta enemmän kuin keskivertoheput niin otappa kantaa varsinaiseen aiheeseen eli missä mielestäsi syvännevaaput maximissaan ui. Edelleen väitän että tuo 5 metriä on aika lähelle totuutta vaikka se täällä kyseenalaistettiinkin.

Joo kyllä tuo 5m on mielestäni aikaslailla maksimi. Deep Tail Dancerin voi juuri ja juuri saada jäämään pohjaan 5metrissä vielä 0.35mm siimalla jos vetovauhti on vaapun sukelluksen kannalta optimaalinen (lieneekö kalan kannalta jo liian kova?), ja siimaa on ulkona sopiva määrä (ei liikaa, ei liian vähän :>). Nopeuksilla ja siimamäärillä joita itse yleensä käytän ei mielestäni taida mennä edes ihan noin syvälle.

Aivan totta puhut myös siitä että liika siimamäärä nostaa vaappua ylemmäksi, tämäkin on asia joka opittiin aivan ensimmäisten joukossa kun harrastusta aloiteltiin. Turha sitä siimaa on sinne liikaa laskea, ei olekkuin haittaa.

Rapalan ilmoittamat arvot varmaankin mitattu optimaalisissa olosuhteissa, siimalla joka juuri ja juuri kestää vaapun vastuksen. :> Onhan noita, esim autoradioita jotka ilmoittavat tehoiksi 100wattia, joka on teorissa täysin mahdotonta. Vähän ontuva vertaus, mutta pointtina se että ei kannata uskoa kaikkea mitä lukee, valmistaja vetää yleensä aina kotiinpäin.

Itse en ole sukeltelemaan jaksanut lähteä , mutta kaikuluotain on kyllä parhaimmasta päästä, ja vedet tuttuja. Ikinä ei ole mitkään syvännevaaput pohjaa raapineet yli 5metrin vedessä, normaalissa kalastustilanteessa. Syvyysennätyksiä en niillä ole koittanut rikkoa, jos syvälle haluan niin käytössä on joko syväinlevy, painouistin (tai useampi), tai takila.

Joskus tuli itsekki pelattua noilla siimapainoilla.. Ehdottomasti parempi vaihtoehto on painouistin, niillä tulee kalaakin yleensä itse vaappua paremmin. :>

Jos vielä syvemmälle tarvii päästä niin syvääjälevy sitten.

Uistimen normaalikoko vaihtelee sen mukaan mitä kalaa ollaan hakemassa.... :>

Kuhaa / järvitaimenta uistellessani käytän 0.35mm monofiiliä ilman peruketta, ja yritän uistin ja paikkavalinnoilla minimoida haukitärpit.

Ruuttilitkoissa on 0.60mm siimaa, helpompi vetää käsin veneeseen kun ei viitti yleensä irrottaa tapseja, tapseina yleensä 0.35mm siimaa.

Muita kaloja en yleensä edes uistele, mutta jos eksyn haukia hakemaan niin 0.45mm monofiili löytyy muutamasta vanhasta ylijäreestä kelasta. :>