Muutamia varsin vekkuleita ja kalastustäytteisiä päiviä viime aikoina elettynä, joten on raportin aika! Koko kesä ollaan mietitty, onko Sunisenselällä/lähialueilla (pien-saimaa, lpr) tänä vuonna ensinkään kalaa, siksi huonoa on syönti ollut koko kesän. Paremman tekemisen puutteessa kuitenkin useampi reissu kaverin kanssa heitetty, vailla mainittavaa saalista. Allekirjoittaneelle ei itseasiassa kalan kalaa tuolta alueelta ennen tätä viikkoa. Tosin kaikki paremmat vaappuni ovat säilössä omalla veneelläni toisaalla, joten "reservikalustolla" tullut uistinta vedeltyä, kun ei uusiinkaan vaappuihin oikein ole ollut varaa, enkä saa omavalmisteita uimaan kunnolla.
Yhtä kaikki, eräs ystävällinen kalastaja sitten vinkkaili tossa alkuviikosta, että kyllä Sunisenselältä edelleen mm. kuhaa löytyy, valaisipa hieman tarkemminkin asiaa ja niinpä vinkeistä innostuneina päätettiin sitten keskiviikkona lähteä jälleen selälle ja ottaa sitä kuhaa vaikka väkisin ylös. Sitähän tässä ollaan koko kesä ja edellinenkin yritetty huomattavan heikoin tuloksin.
Päästiin sitten liikkeelle ja selällä oltiin joskus reilusti ennen puolta päivää. Alettiin kierrellä matalikkoa, jonka sijainnista ei aiemmin ollut kummallakaan täyttä varmuutta. Eipä aikaakaan kun kalakaverin vapa nytkähti ja hetken kelailun jälkeen kopattiin käsipelillä kala turvallisesti veneeseen. Ja kuhahan se siinä oli! Kaverin kautta aikain ensimmäinen kuhasaalis! Kokokin oli aivan kelvollinen, kuulema painoa oli noin 1,5kg:n verran, pituutta reilut 50cm. Ja kuha iski Jessen uutusväriin: 8cm/42. Millään muulla vieheellä tuolta ei tunnu nousevan mitään, vaikka kuinka sahailisi eri vesikerroksia läpi. No, jatkettiin kiertelyä, mutta sen päivän aikana ei Ahti suonut enää enempää antejaan. Kuitenkin tyytyväisinä saatettiin palailla rannalle.
Päätinpä sitten vielä samana iltana marssia kauppaan ja haalia itselleni samaisen Jessen, osin senkin takia, että aikaisemmat kokemukseni kyseisestä väristä olivat todella loistavia, mitä nyt pari päivää ehdin tällä kapulalla kalastaa, ennen kuin päätyi hauen hampaisiin, mokoma. Kyytipojaksi Stormin ruskea ThunderCranck kuhia silmällä pitäen ja seuraavana aamuna ennen kukonlaulua (meikäläisen tapauksessa noin 8:n maissa aamusta) ylös, auto alle ja kalakaveri kyytiin. Ja taas mentiin samaiselle selälle.
Jesse vetoon ennen selkää sijaitsevan saaren kohdilla kaislikon reunamille ja noin kymmenen sekunnin kuluttua ensimmäinen tärppi, olikohan jopa ensimmäinen itselleni koko kesänä kyseiseltä alueelta. Hetken perästä yllättävän sitkeästi vastustellut hauenpulikka veneen kautta vapauteen. Siinä sitten juuri ennen selkää moottori päätti samuua bensan loputtua. Kelailin Jesseä ylös ja aivan veneen vierellä, saaren päädystä hyvinkin matalasta, nappasi taas! Tällä kertaa tuntuikin jo kunnon pyristelyä. Haukena kalaa väsyttelin, kunnes tuli ensimmäinen näköhavainto. Ahvenhan siellä! Aivan julmetun kokoinen tankki taisteli vapaudestaan vielä minuutin, ennen kuin kaveri sai sen haavottua. Hetki siinä piti ihmetellä. Eipä ollut vastaavaa pönöä ennen sattunut kohdalle.
Toivottavasti kuvan liittäminen onnistui. Meikäläisen atk- taidoilla sekin olisi jo saavutus. Joka tapauksessa enkat paukkuivat melko mukavasti. Aluksi arvelin kyseessä olevan noin kilon verran ahvenaista, jolla ei vielä aivan olisi ennätyksiä rikottu. Tosin tämä nyt saatu fisu oli huomattavan pulskan oloisessa kunnossa ja muistikuvat edellisestä kilon ylityksestä koko lailla hämärät. Noh, kotona mittaus ja punnitus. Pituutta 46cm, painoa hulppeat 1,6kg! Tuskinpa tulee koskaan saatua isompaa ja aionkin ilmoittaa tämän paikalliseen kalastuskilpailuun, jossa moisella möröllä voinee jo aivan kärkisijoista taistella.
Kuitenkaan sen pidempää ei viitsitty ahvenaisesta intoilla. Nyt oltiin päästy selälle ja Jessejä vedellen saatiin siinä hyvinkin tunnin verran tätä matalikkoa edestakaisin seilata ennen seuraavaa tärppiä. Tällä kertaa pyristelyt tuntuivat hyvinkin olemattomilta, vaikka painavalta tuntuikin kelata. Kuin olisi kelannut painavaa säkkiä. Kala tuntui pysyttelevän syvällä, mutta tuli lopulta veneen vierelle, josta haavottiin kyytiin elämäni ensimmäinen itse ylös kelaamani kuha. 64cm pituutta, painoa jonkin verran yli pari kiloa. Usko Sunisenselkään ja ylipäänsä alueeseen alkoi palautua. Vielä muutamia haukia reissun aikana, kaikki samalla Jessellä, muilla vaapuilla sai vedellä tyhjää. Kaverille ei ainuttakaan tärppiä sinä päivänä.
Yritetäänpä laittaa vielä kuhasta kuva.
Varsin mukava saalis kaksikolle, joka yleensä saa haavottua ylös pelkkiä haukia. Ehkä se tästä lähtee. Viikonloppuna lienee pakko lähteä jälleen vesille, tällä kertaa omalla veneellä toisaalta, missä myöskin pitäisi kuulopuheiden perusteella kuhaa lymytä. Loppuun vielä toinen kuva samaisesta ahvenesta. Pahoittelen, mikäli saamamiehen anteeksiantamaton ulkonäkö aiheuttaa jolle kulle traumoja. Aurinko häikäisi.
Show Posts
